Muokataan osiota sivusta Naturalistinen kehäpäättely

=== Ulkoisiin auktoriteetteihin vetoaminen ===

Hyvin tyypillinen naturalistisen kehäpäättelyn muoto on jonkinmoinen auktoriteettiin vetoaminen. Tämä onkin sikäli helppoa, että naturalismi on kaikessa hiljaisuudessa vallannut itselleen lähes monopoliaseman länsimaisilla aatemarkkinoilla. Kun oppikirjat, tietokirjat ja sähköisten viestimien dokumenttiohjelmat on suurimmaksi osaksi laadittu naturalismin kriteereillä, auktoriteettiin voi vedota sitä erityisesti edes nimeämättä, esimerkiksi syyttämällä supranaturalistia siitä, ettei tämä ole seurannut aikaansa. Tällöin siis taustalla on seuraavantapainen auktoriteettiuskoinen ajatusmalli: "minun ajattelutapani perustuu monista lähteistä saamiini yhtäpitäviin tietoihin; vastapuoli ei ilmeisesti tiedä näistä asioista mitään, muutenhan hän olisi samaa mieltä kanssani; siispä vastapuoli on yksinkertaisesti asiantuntematon, typerä tai tahallaan oikeaa tietoa vastustava".

Tämäkin menettely toimii itse asiassa sitä paremmin, mitä vähemmän sen harjoittaja itse on asiasta tietoinen. Pätevän argumentin ja pelkän monelta taholta kuullun väitteen välistä eroa ei yksinkertaisesti tunneta, ja siksi auktoriteettiusko toimii esteettömästi: auktoriteeteilta opittua ei osata kyseenalaistaa. Lisäksi voidaan ajatella, että vaikka jokin nimenomainen tieteen nimissä esitetty väite ei ehkä loppujen lopuksi olekaan aivan oikein, niin "tieteellinen" (siis itse asiassa naturalistinen) kokonaiskäsitys on kuitenkin vakuuttavasti toteennäytetty, vain yksityiskohdissa voi olla enää hiomista. Tämäkin ajatus perustuu viime kädessä auktoriteettiuskoon: "tiede" on sen mukaan korkein tiedollinen auktoriteetti, jonka valtavirtaa ei katsota voitavan järkevästi kyseenalaistaa.