Muokataan osiota sivusta Naturalistinen kehäpäättely

== Kehäpäättelyn ilmenemismuotoja ==

Naturalistisen(kin) kehäpäättelyn yksi ominaispiirre on sen monimuotoisuus. Usein se myös esiintyy yhdessä muiden argumentointivirheiden kanssa tai niiden taustalla. Siksi sen tunnistamiskyvyn kehittäminenkin on tyypillisesti aikaavievää tai voi pahimmassa tapauksessa jäädä alkutekijöihinsä, jolloin ihminen niin sanotusti menee helppoon eli haksahtaa loogisesti pätemättömien perustelujen lumoihin.

Kehäpäättelyn havaitsemisen helpottamiseksi seuraavassa käydään läpi erinäisiä tyypillisiä ilmenemismuotoja, mutta näitä ei pidä käsittää ainoiksi tapaustyypeiksi.

=== Silkka ylimielisyys (omaan auktoriteettiin vetoaminen) ===

Yksinkertaisimmillaan naturalistinen kehäpäättely ilmenee asenteena, jonka mukaan supranaturalistit ovat ilman muuta väärässä eikä heitä siksi kannata ottaa vakavasti. Tämä asenne voi ilmetä eri tavoin, mutta sen loogisena edellytyksenä on täysin kritiikitön luottamus naturalismin totuuteen. Siksi kyse on viime kädessä kehäpäättelystä, vaikka mitään havaittavaa päättely-yritystä ei esiin tuodakaan &ndash; ylimielisyyden taustana on ajatus: "olet väärässä, koska olet eri mieltä kuin minä" (kritiikitön luottamus omaan oikeassa olemiseen), jonka taustalla puolestaan on ajatus: "olen oikeassa, koska olen tätä mieltä" (kritiikitön luottamus naturalismiin).

Tällainen naturalistisen kehäpäättelyn muoto ei vaadi harjoittajaltaan edes naturalismin käsitteen tuntemista. Pelkkä itseään tiedostamaton kritiikitön auktoriteettiusko riittää &ndash; uskotun ajattelutavan nimeäminen voisi jopa heikentää sen uskomista, koska nimen olemassaolo jo sinänsä viittaa siihen, että kyse onkin vain yhdestä vaihtoehdosta, ei kaikille fiksuille tahoille itsestäänselvästä "tieteellisestä totuudesta".

=== Ulkoisiin auktoriteetteihin vetoaminen ===

Hyvin tyypillinen naturalistisen kehäpäättelyn muoto on jonkinmoinen auktoriteettiin vetoaminen. Tämä onkin sikäli helppoa, että naturalismi on kaikessa hiljaisuudessa vallannut itselleen lähes monopoliaseman länsimaisilla aatemarkkinoilla. Kun oppikirjat, tietokirjat ja sähköisten viestimien dokumenttiohjelmat on suurimmaksi osaksi laadittu naturalismin kriteereillä, auktoriteettiin voi vedota sitä erityisesti edes nimeämättä, esimerkiksi syyttämällä supranaturalistia siitä, ettei tämä ole seurannut aikaansa. Tällöin siis taustalla on seuraavantapainen auktoriteettiuskoinen ajatusmalli: "minun ajattelutapani perustuu monista lähteistä saamiini yhtäpitäviin tietoihin; vastapuoli ei ilmeisesti tiedä näistä asioista mitään, muutenhan hän olisi samaa mieltä kanssani; siispä vastapuoli on yksinkertaisesti asiantuntematon, typerä tai tahallaan oikeaa tietoa vastustava".

Tämäkin menettely toimii itse asiassa sitä paremmin, mitä vähemmän sen harjoittaja itse on asiasta tietoinen. Pätevän argumentin ja pelkän monelta taholta kuullun väitteen välistä eroa ei yksinkertaisesti tunneta, ja siksi auktoriteettiusko toimii esteettömästi: auktoriteeteilta opittua ei osata kyseenalaistaa. Lisäksi voidaan ajatella, että vaikka jokin nimenomainen tieteen nimissä esitetty väite ei ehkä loppujen lopuksi olekaan aivan oikein, niin "tieteellinen" (siis itse asiassa naturalistinen) kokonaiskäsitys on kuitenkin vakuuttavasti toteennäytetty, vain yksityiskohdissa voi olla enää hiomista. Tämäkin ajatus perustuu viime kädessä auktoriteettiuskoon: "tiede" on sen mukaan korkein tiedollinen auktoriteetti, jonka valtavirtaa ei katsota voitavan järkevästi kyseenalaistaa.

=== Sensuurimentaliteetti, henkinen väkivalta ja enemmistövyörytys ===

Varsinkin nettifoorumeilla mutta muuallakin on nähtävissä ilmiö, että naturalismin kulttuurihegemonian tavalla tai toisella kyseenalaistava kirjoitus saa nopeasti useita aggressiivisia vastineita, joille yhteisenä piirteenä on "hyökkäys on paras puolustus" -ote: syytetään kirjoittajaa ja/tai kirjoituksen julkaissutta mediaa "harhaanjohtamisesta" ja sen takana mahdollisesti olevista halveksittavista motiiveista. Teknisesti ottaen tässä täyttyy monenkin argumentointivirhetyypin tunnusmerkistö, mutta tämän artikkelin kannalta olennaista on, että toimintamallin takana on ilmeisen intomielinen usko naturalismin pätevyyteen &ndash; ja uskonintoinen vainomentaliteetti "toisinajattelijoita" kohtaan. Naturalismia ei siis pyritä asiallisesti perustelemaan vaan sen kyseenalaistamista pidetään jo sinänsä jonkinlaisena ajatusrikoksena, johon syyllistyneitä olisi jotenkin rangaistava.

Hieman eri näkökulmasta tätä ilmiötä voi tarkastella myös äärinaturalistisena aktivismina. Tulkintaero on lähinnä siinä, että (tahattomasti) kehäpäättelevä katsoo puolustavansa mielestään oikeaa käsitystä järkevästi, kun taas aktivisti tiedostaa itsekin toimivansa "tarkoitus pyhittää keinot" -periaatteella eikä siis pyrikään järkevyyteen vaan ainoastaan haluttuun lopputulokseen (esim. toisinajattelijoiden marginalisoimiseen ja vaientamiseen). Periaatteessa ero on siis selvä, mutta käytännössä tämän rajan yksikäsitteinen tapauskohtainen määrittäminen on jokseenkin mahdotonta (ja loppujen lopuksi melko tarpeetontakin).

=== Aatehistoriallinen edistysusko ===

Evolutionistista ajattelutapaa sovelletaan usein niin, että ajatellaan jonkinlaisen automatiikan takaavan, että kaikki uusi on parempaa kuin mikään sitä edeltänyt. Koska siis naturalistinen katsomus on tullut vallitsevaksi vasta Darwinin jälkeen, ajatellaan, että sitä länsimaisten yhteiskuntien yleisenä katsomusperustana edeltäneet supranaturalistiset ajatustavat ovat lopullisesti vanhentuneet voimatta enää koskaan nousta todellisiksi haastajiksi naturalismille, saati sen seuraajiksi. Siksi niistä voivat korkeintaan historian tutkijat tai harrastajat olla kiinnostuneita. Katsotaan, että naturalismi on jo voittanut lopullisesti eikä "paluuta vanhaan" enää ole; samaan aikaan voidaan toisaalta olla kovin huolissaan vaikkapa joistain ID-liikkeen [[kiila-strategia|kiilastrategian]] väitettyyn teokratiatavoitteeseen tai vastaaviin salaliittoteorioihin liittyvistä uhkakuvista, mikä tietenkin on ristiriitaista.

Aatehistoriallinen edistysusko on naturalistista kehäpäättelyä mm. siksi, että se edellyttää, että aatehistoriaa hallitsee jonkinlainen lainomainen välttämättömyys, niin että mennyt on jollain tavoin tae tulevasta. Tämän näkemyksen kyseenalaistamiseen ja kriittiseen arviointiin ei tahdota suostua siitäkään huolimatta, että eräät sen alalajit, esim. marksilainen historianfilosofia ennusteineen, ovat jo mitä ilmeisimmin menettäneet uskottavuutensa, niin tieteellisinä kuin niitä onkin aikanaan markkinoitu.

Kehäpäättelyn yksi olennainen selittävä tekijä onkin siinä, että sen pohjana olevat näkemykset vaikuttavat ajattelun eri tasoilla, jolloin niiden kriittinen arviointi käy lähes mahdottomaksi: kun luulee edustavansa näkemystä, joka on jo lopullisesti todistettu oikeaksi kaikilla mahdollisilla teorian ja käytännön tasoilla, omaan mieleen ei jää oikein mitään kriittisen ajattelun sillanpääasemaa, josta käsin tätä näkemystä pystyisi kyseenalaistamaan. Lähinnä vain "toisinajattelijoiden" kirjoitukset &ndash; jos niiden sisällöstä jotain pääsee mielen sisäisten torjuntamekanismien lävitse &ndash; voivat muodostaa jonkinlaista vastapainoa "pravdan"<ref><i>[[wp:Pravda|Pravda]]</i> (ven. Правда) oli alun perin Venäjän bolševikkien ja myöhemmin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean äänenkannattaja. Koska pravda-sanan merkitys venäjän kielessä on 'totuus' ja toisaalta itse lehti oli yhden tietyn totalitaristisen poliittisen liikkeen äänitorvi, pravda-sanaa voi käyttää viittaamaan vastaavanlaiseen räikeään kahtalaisuuteen muissakin yhteyksissä: ollaan edustavinaan "pelkkää puhdasta totuutta", vaikka tosiasiassa kysymyksessä onkin mitä yksipuolisin ja vieläpä täysin kritiikittömästi nielaistavaksi tarkoitettu käsitys todellisuudesta.</ref> mukaiselle uskomuskokonaisuudelle.

=== Tulkintojen sisällyttäminen havaintoihin ===

Biologisen evoluutiouskon perusteluissa on yleistä, että evolutionistinen tulkinta sisällytetään ikään kuin itsestäänselvyytenä empiiristen löytöjen arviointiin. Niinpä esim. ajatellaan, että jotkin fossiililöydöt olisivat jo todistaneet esim. ihmisen evolutiivisen alkuperän tosiasiaksi, vaikka itse asiassa kyse on vain siitä, että on tehty löytöjä, jotka on pyritty selittämään ihmisten evolutiivisten esimuotojen jäänteiksi.

Löydös sinänsä on aivan eri asia kuin sen tulkinta, mutta naturalistisessa kehäpäättelyssä tätä eroa ei osata tai haluta tehdä. Jos se kuitenkin tehdään, joudutaan tilanteeseen, jossa löydösten luonnetta &ndash; siis niiden oikeaa tulkintaa &ndash; koskevia vaihtoehtoisia argumentteja on punnittava keskenään. Heti, jos tähän suostutaan, käy ilmeiseksi, ettei lopulliseen varmuuteen evoluutiotulkinnan totuudesta voida päästä vaan jäädään avoimeen keskusteluavaruuteen: yhdet kannattavat yhtä näkemystä, toiset toista, eikä tälle tilanteelle ole loppua näkyvissä. Tämän tosiasian tunnustaminen olisi järkevän keskustelun alku &ndash; ja samalla kehäpäättelyn loppu.

=== Tulevaisuuteen vetoaminen ja "aukkojen jumalalla" pelottelu ===

Yksi naturalistisen kehäpäättelyn ilmenemismuoto on myös tieteen tuleviin tuloksiin vetoaminen. Jos jossain kohdassa &ndash; kuten esim. ensimmäisen elävän solun syntyselityksen osalta &ndash; ei tunnetusti olekaan mitään toimivaa naturalistista selitystä, tilanne koetetaan kuitata sillä, ettei tiede vielä ole kaikkea selvittänyt. Taustalla on siis uskomus, jonka mukaan tulevaisuudessa tähänkin asiaan vielä saadaan vakuuttava naturalistinen selitys.

Varmemmaksi vakuudeksi näissä yhteyksissä otetaan vielä usein puheeksi "aukkojen jumala": Supranaturalistit kuulemma syyllistyvät virhepäätelmään antaessaan ymmärtää, että naturalististen selitysyritysten aukollisuus ja toimimattomuus antaisi aihetta koko naturalismin uskottavuuden kriittiseen arviointiin. Tulevaisuudessa nämä aukot kuulemma sulkeutuvat ja supranaturalistien naturalismia kohtaan esittämät epäilykset osoittautuvat perusteettomiksi. Järkevät supranaturalistit kuulemma myöntävät tämän jo nyt, ja tyhmien kanssahan ei tietenkään suostuta keskustelemaan.

Koko lähestymistapa siis perustuu kritiikittömään uskoon, että naturalismi pystyy ajan mittaan löytämään kaikkiin luonnontieteellisiin kysymyksiin tyydyttävät selitykset tai että totuudenmukaiset selitykset olisivat joka tapauksessa olleet naturalismin mukaisia, vaikkei niitä koskaan löydettäisikään. Tällainen käsitys on viime kädessä pelkkää naturalismin perimmäiseen totuuteen kohdistuvaa kritiikitöntä uskonvarmuutta &ndash; ilman tällaista vahvaa uskoa ei olisi mitään syytä olettaa voitavan näin ennustaa tulevaisuutta. Siksi tämäkin ajatus on esimerkki naturalistisesta kehäpäättelystä.