Muokataan osiota sivusta Naturalistinen kehäpäättely

== Eroon kehäpäättelystä ==

Naturalistisen kehäpäättelyn torjunnan voi jakaa kahteen osaan: sen torjumiseen omasta ajattelusta ja sen torjumiseen julkisessa keskustelussa. Näiden välinen ero ei kuitenkaan yllä pätevän argumentoinnin perusteisiin asti, joten seuraavassa esitettäviä näkökohtia voi periaatteessa soveltaa kumpaankin tapaukseen.

=== Tunnistus on puoli voittoa ===

Naturalistisen kehäpäättelyn yleisyys nykymediassa tekee sen tunnistamisen haasteelliseksi: mihin on tottunut, siihen on turtunut, joten voi olla vaikea oppia näkemään sitä uudella tavalla. Yksi hyvä tapa asiaintilan korjaamiseen on se, että ottaa itselleen aikaa pohdiskella joidenkin &ndash; mielellään itseä syystä tai toisesta kiinnostavien &ndash; naturalistien tuottamien tajunnansisältöjen rakennetta: mitä tässä oikeastaan halutaan väittää ja miten sitä perustellaan? [[Argumentaatioanalyysi|Argumentaatioanalyyttinen]] lähestymistapa voi olla tässä toimessa isokin apu.

Koska kysymys on nimenomaan kehäpäättelyn tunnistamisen oppimisesta, se käy päinsä vain tutustumalla itse sellaisiin tapauksiin, joissa nämä ilmiöt tulevat esille. Pelkästään supranaturalistiseen ympäristöön etsiytymällä tämä ei siis onnistu, vaan naturalistinen viestintä on tavalla tai toisella kohdattava henkilökohtaisesti. Kuten sanottu, olennaista on, että tässä kohtaamisessa opettelee käyttämään omaa harkintakykyä, ja opettelu vaatii aikaa. Harjoittautua yhtä kaikki voi myös vähin erin, lyhyitä aikoja kerrallaan. Tässäkin pätee, ettei kukaan ole seppä syntyessään mutta harjoitus tekee mestarin.

=== "Keppi": Demarkaatioprojektin romahtamisen tiedostaminen ===

Naturalistinen kehäpäättely on ilmeisesti usein tahatonta, mutta jotkut naturalistit voivat käyttää sitä tietoisestikin. Näin tehdessään he ovat voineet ajatella edistävänsä järkevän ajattelutavan leviämistä: kun kerran naturalismi heidän mielestään on oikea kanta, miksi kenenkään kannattaisi edes tutustua vääriin kantoihin? Ihannemaailmassa kaikki olisivat naturalisteja eikä kenenkään siis tarvitsisi yrittää perustella naturalismin totuutta, koska sitä ei kukaan kyseenalaistaisikaan. Naturalististen kehäpäätelmien levittäminen on voinut vaikuttaa nopeimmalta tavalta tähän suuntaan etenemiseksi.

==== Naturalistinen kehäpäättely kukkeimmillaan: ''scientia mensura'' -argumentti ====

Miten sitten on selitettävissä, että joku voisi täysin järjissään ja vilpittömässä mielessä ollen uskoa edistävänsä jonkinlaista valistusta levittämällä tietoisesti loogisesti kestämättömiksi ymmärtämiään perusteluja? Ainakin yhden selityksen tarjoaa naturalistisen kehäpäätelmän "toisen asteen muoto" eli näkemys, jonka mukaan [[tiede]] on  sekä
# paras todellisuuden tutkimisen tapa  että
# välttämättä luonteeltaan naturalistista.

Tältä pohjalta päästään sitten väittämään, että parhaan todellisuuden tutkimisen tavan pohjalta saadaan luotettavinta käytettävissä olevaa tietoa ja että tämän luotettavimman käytettävissä olevan tiedon mukaan Jumalan olemassaolosta ei ole mitään näyttöä, joten siis Jumalaa tuskin on olemassa.<ref>Tätä johtopäätöstähän "vapaa-ajattelijat" ovat pyrkineet Suomessakin markkinoimaan.</ref> Kaikessa lyhykäisyydessään ja varsin läpinäkyvässä kehämäisyydessään<ref>Onhan selvää, että naturalistinen tutkimus voi olla paras todellisuuden tutkimisen tapa ainoastaan sikäli, kuin sen lähtökohtaolettamukset ovat yhteensopivia todellisuuden kanssa. Tämän yhteensopivuuden olettaminen taas on luonteeltaan '''perususkomus''', jota ei voi palauttaa sen syvällisempään "tutkittuun tietoon".</ref>: tällainen on ''scientia mensura'' -argumentti.

Mutta voihan toki kuulostaa hienolta ja fiksulta, kun pääsee vetoamaan argumenttiin, jolla on oikein oma latinankielinen nimikin!

==== Onko olemassa jokin erityinen "tieteellinen ajattelutapa"? ====

Näin ollen naturalististen kehäpäätelmien levittämistä on voitu pitää "tieteellisen ajattelutavan opettamisena". On siis voitu ajatella, että sellainen ajattelutapa, joka ''filosofisessa'' keskustelussa näyttäytyisi kehämäiseksi, olisi kuitenkin ''tieteellisessä'' keskustelussa kaikille yhteinen lähtökohta. Näin ollen filosofiassa voitaisiin pohdiskella muidenkin todellisuuskäsitysten periaatteellista mahdollisuutta, mutta tieteestä ne olisi pidettävä loitolla.

Tätä ideaa on koetettu toteuttaa mm. erottamalla tieteenfilosofia muusta filosofiasta ja pyrkimällä tieteenfilosofian puitteissa rakentamaan johdonmukainen arviointiperusteiden kokonaisuus, jota systemaattisesti soveltamalla voitaisiin selkeästi erottaa tiede kaikesta muusta ajattelusta, puheesta ja toiminnasta. Tätä kysymyksenasettelua on kutsuttu '''tieteen rajanveto-ongelmaksi''' eli '''demarkaatio-ongelmaksi''', ja tavoiteltua arviointiperusteiden kokonaisuutta vastaavasti '''rajanveto-''' eli '''demarkaatiokriteeriksi'''. Näiden kriteerien naturalismiehtoiseen määrittämiseen<ref>ja seuraavassa vaiheessa niiden pakollisen noudattamisen varmistamiseen</ref> tähdännyttä toimeliaisuutta voi kutsua '''demarkaatioprojektiksi'''.

==== Demarkaatioprojektin raunioilla ====

Demarkaatio-ongelman tieteenfilosofinen tutkimus on kuitenkin tuottanut naturalismin kannalta äärimmäisen yllättävän ja suorastaan nolon [[wp:demarkaatio-ongelma|tuloksen]]: mitä pitemmälle on päästy, sitä selvemmäksi on käynyt, että projektin tavoite on mahdoton saavuttaa. Tiedettä ei siis voi millään selkeällä ja yleispätevällä kriteeristöllä rajata muusta inhimillisestä ajattelusta ja toiminnasta erilliseksi, omalakiseksi alueeksi. Ammatillisesti pätevät ateistisetkin tieteenfilosofit [http://www.tapiopuolimatka.net/17 myöntävät] jo tämän. Siksi naturalismia "tieteellisenä ajattelutapana" mainostava toiminta on lievästi sanoen harhaanjohtavaa.

Naturalistista kehäpäättelyä kohdatessa tämä on syytä tiedostaa. Asiantuntevat naturalistitkin ovat jo myöntäneet tieteen voivan olla muutakin kuin naturalistista, mutta monet naturalistien hallitsemat tieteen nimissä toimivat aatteelliset yhdistykset toimivat vielä täysillä "vanhan kaavan mukaan" &ndash; ja vetävät puoleensa auktoriteettiuskoisia. Asiasta olisi hyvä tiedottaa ja varoittaa höynähtämisvaarassa olevia.

=== "Porkkana": Naturalismin tulevaisuus avoimessa keskusteluavaruudessa ===

''[[AW:S#supranaturalismi|Supranaturalismi]]'' torjuu tietenkin suoralta kädeltä naturalistisen kehäpäättelyn, kuten naturalismikin tekee supranaturalistiselle kehäpäättelylle. Supranaturalistisen ja naturalistisen ajattelun rakentava keskinäinen kohtaaminen olisi kuitenkin mahdollista sillä edellytyksellä, että kumpikin pidättäytyy kehäpäättelystä rakentaakseen ja kommunikoidakseen näkemysrajan kummallakin puolella toimivia argumentteja. Järkevät tutkijat näet hyödyntävät myös omista näkemyksistään poikkeavien kollegojensa työn tuloksia, ja omia tuloksia voi taas pyrkiä ilmaisemaan myös tavoilla, jotka eivät sorru kehäpäättelyyn. Näin toimivaa katsomusrajat ylittävää keskusteluympäristöä kutsutaan '''avoimeksi keskusteluavaruudeksi''', ja uuden tieteenfilosofisen ymmärryksen mukaan se antaisi tieteen hyvinvoinnille ja kehitykselle parhaat edellytykset, kun näet eri tavoin ajattelevat tutkijat voisivat ottaa oman ajattelunsa ja tutkimuksensa hyödyksi esteittä huomioon myös toisinajattelijoidensa parhaat tulokset ja näkemykset.

==== Yhteistyökykyisen naturalismin menestystekijät ====

Tältä pohjalta voi hahmotella ''yhteistyökykyisen naturalismin'' mahdollisuutta eli sitä, mitä naturalismin sisällöstä jää jäljelle, jos kaikki edistysuskon varainen tieteen ja koko yhteiskunnan ideologisen kaappauksen ja monopolisoinnin tavoitteleminen jätetään siitä pois. Tällöin esiin näkyisi kuoriutuvan tietynlainen "itsestään tapahtumisen" ideaan pohjautuva ajatustapa, joka tyytyisi rakentamaan niin hyvin toimivia ja niin laaja-alaisesti käyttökelpoisia selityksiä kuin tällaisen rajoitetun lähtökohdan varassa vain suinkin on mahdollista. Vasta käytäntö osoittaisi näiden rajojen sijainnin.

Tällaisena omat rajansa periaatteessa myöntävänä ja niihin tyytyvänä tutkimusohjelmana aidosti tieteellisellä naturalismilla oletettavasti todella olisikin jatkuvasti jotakin annettavaa tieteen edistyksen hyväksi, sillä harvojen oletusten varassa toimivilla selityksillä (siis silloin, kun ne todella toimivat) on aina oma ekonominen eleganssinsa. Supranaturalistin puolestaan olisi helppo poimia tällaisia tuloksia ja upottaa ne omiin malleihinsa: hänen kannaltaan ne muodostavat oman ilmiöluokan, eivät koko todellisuutta. Hän voisi itsekin tehdä näissä puitteissa perustutkimusta silloin, kun katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi. Naturalismin rajojen ei kuitenkaan enää yritettäisi väittää olevan koko tieteen rajoja, eivätkä supranaturalistit naturalistien tavoin samaistaisi ''"ennakoitavasti tapahtumista" "itsestään tapahtumiseen"''.

Jos naturalistinen usko loppujen lopuksi vastaisikin todellisuutta, tällainen yhteistyökykyinen naturalismi pystyisi avoimessa keskusteluavaruudessakin valtaamaan vähitellen koko kentän: jos kaikelle havaittavalle loppujen lopuksi löytyisikin naturalismin ehdoilla toimiva selitys, supranaturalismia voisi järjellisin perustein väittää ylimääräisiä oletuksia sisältäväksi ja sellaisena jollain tavoin epäuskottavaksi vaihtoehdoksi. Naturalismin mukaan näin siis varsin todennäköisesti kävisikin, supranaturalismi puolestaan ennustaa, ettei kävisi. Vain avoimen keskusteluavaruuden ehdoilla tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuva tutkimus voi osoittaa, kumpi ennuste vastaa paremmin todellisuutta. Tätäkään kysymystä ei voi ratkaista pelkkään (naturalistiseen tai supranaturalistiseen) kehäpäätelmään takertumalla.

==== Tulevaisuuden vaihtoehtoja ====

Niin kauan kun naturalismin älyllisesti kestämätöntä mutta tieteensosiologisesti todellista ylikorostunutta valta-asemaa<ref>joissain suhteissa, esim. yhteiskunnan toteuttamassa kouluopetuksessa, käytännöllisesti katsoen monopoliasemaa</ref> onnistutaan keinotekoisesti pitkittämään vaikka sitten kehäpäättelyn tapaisiin, älyllistä kritiikkiä kestämättömiin keinoihinkin turvautumalla, tällainen skenaario ei kuitenkaan voi toteutua: Miten naturalistit voisivat voittaa supranaturalistit kilpailussa, johon viimemainittuja ei uskalleta edes päästää osallistumaan? Miten naturalistien itsensä todennäköisesti käy kilpailussa, johon he eivät ole valmistautuneet mutta johon he ennemmin tai myöhemmin kuitenkin joutuvat, kun näet supranaturalistisia näkökohtia sisältävien tutkimusohjelmien diskriminointitavoitetta ei pystytäkään järkevästi perustelemaan? Nyt olisi aika arvioida, mikä on naturalismin tulevaisuuden kannalta viisain tapa kohdata demarkaatioprojektin epäonnistumisen väistämättömät seuraukset.

Naturalistisia kehäpäätelmiä torjuttaessa yksi tapa on pyrkiä kiinnittämään naturalismin kannattajien huomio tällaisiin näköaloihin. Näin irrationaalisiin salaliittoteorioihin perustuvia ja mahdollisia muitakin heppoisia uhkakuvia voidaan toivottavasti vähin erin hälventää. Tämän toimintamallin menestyksellinen toteuttaminen kuitenkin edellyttää jo lähtökohtaisesti varsin järkevää ja rauhallista naturalistista keskusteluosapuolta, jollaisia kyllä havaintojen mukaan esiintyy, joskin valitettavasti melko harvakseltaan.