Tapio Leinonen, Timo Junkkaala ja Juha Vähäsarja: Kristillinen kasvatus vastaa ateismin haasteeseen

Ateistit kampanjoivat aatteensa puolesta. Haasteeseen on vastattava.

Ateistit toistavat muutamaa perusväitettä. Heidän mukaansa lapset syntyvät ateisteina, ja vasta uskonnollinen "pakkosyöttö" tekee heistä uskonnollisia. Siksi ateistit haluavat kieltää uskonnollisen kasvatuksen ja korvata sen arvoneutraalilla kasvatuksella. He sanovat myös, että tiede ja tieto tekevät uskonnon tarpeettomaksi. Siksi uskonnonopetus pitää poistaa kouluista. He väittävät, että uskonnolla on kielteisiä vaikutuksia ihmisten elämään. Uskonto on heidän mielestään epäterveellistä ja vaarallista.

Tosiasiat eivät tue ateistien väitteitä. Uskonto on kiistattomasti yleismaailmallinen ilmiö. Ihminen on uskonnollinen olento, joka kysyy elämän alkuperää, tarkoitusta ja päämäärää. Arvovapaata kasvatusta ei ole. Jokainen välittää lapselleen jotkin arvot ja uskomukset - ellei kristillistä uskoa ja elämäntapaa, niin jotakin muuta. Ajatus, että antaisimme lapsen kasvaa ilman elämänkatsomuksellista kasvatusta, jotta hän sitten aikuisena puolueettomasti voisi valita, mihin uskoo, on yhtä mahdoton kuin se, ettei lapselle opetettaisi mitään kieltä, jotta hän saisi aikuisena valita, mitä kieltä hän tahtoo puhua.

Kysymys tieteen ja uskonnon suhteesta on noussut esiin erityisesti nyt Darwinin juhlavuonna. Keskustelussa unohdetaan helposti, että länsimaisen tieteen suuri edistys sen läpimurtovaiheessa 1500-1700-luvuilla perustui nimenomaan kristinuskoon. Tieteen ja uskonnon välille rakennettu vastakohtaisuus on keinotekoinen eikä kestä kriittistä tarkastelua. Tiedon vastakohta ei ole usko vaan tietämättömyys, eikä uskon vastakohta ole tieto vaan epäusko.

Uskonnon vaikutuksista ihmisten elämään otetaan usein esille uskonsodat ja kulttuurien tuhoaminen uskonnon nimissä. Ihmiskunnan historiassa onkin tässä todella mustia sivuja. Kuitenkin ateistiset yhteiskunnat ovat tuottaneet monin verroin enemmän kuolonuhreja ja muuta tuhoa kuin ne, joissa kristinuskolla on ollut merkittävä vaikutus. Kristillisellä uskolla näyttää olleen kristittyjen ja kirkkojen vajavuuksista huolimatta pikemminkin ihmisen pahuutta ehkäisevä vaikutus. Sairaiden, lasten, vanhusten ja köyhien auttaminen on kristinuskon hedelmää. Taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi, tiede ja muu sivistys sekä kansanvaltainen demokratia ovat kukoistaneet nimenomaan kristinuskon vaikutuspiirissä.

Ateistisen propagandan ei pidä antaa viedä meiltä oikeutta kristilliseen uskoon ja sen harjoittamiseen. On olemassa merkkejä siitä, että kristillinen kasvatus on heikkenemässä. Kirkon uusimman nelivuotiskertomuksen huolestuttavimmat luvut kertoivat kotien kristillisen kasvatuksen ja seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön alamäestä. Nyt tarvitaan kansanliikettä kristillisen kasvatuksen puolesta.

Haastamme kaikki kristityt toimimaan kotien kristillisen kasvatuksen, päiväkodin ja koulun uskontokasvatuksen sekä kirkon lapsi- ja nuorisotyön hyväksi. Ehdotamme, että kirkko päättää ottaa työn lasten, varhaisnuorten ja nuorten parissa tärkeimmäksi painopistealueekseen. Kotona opittu iltarukous ja seurakunnassa kuultu Jumalan sana ovat elämän tärkeimmät eväät ja vahvimmat lääkkeet ateismia vastaan.

Suomen Raamattuopiston säätiö

Suomen evankelisluterilainen kansanlähetys

Evankelisluterilainen lähetysyhdistys Kylväjä

Suomen evankelisluterilainen opiskelija- ja koululaislähetys

Tapio Leinonen

Timo Junkkaala

Juha Vähäsarja


Lähdetiedot: Suomen Raamattuopiston säätiö, Suomen evankelisluterilainen kansanlähetys, Evankelisluterilainen lähetysyhdistys Kylväjä, Suomen evankelisluterilainen opiskelija- ja koululaislähetys, Tapio Leinonen, Timo Junkkaala sekä Juha Vähäsarja: Kristillinen kasvatus vastaa ateismin haasteeseen. Kouvolan Sanomat, 3.4.2009, s. 1.