Sananlaskujen kirja
Sananlaskujen kirja eli Sananlaskut (hepreaksi משלי) on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista. Se on Raamatun 20. ja juutalaisen Tanakhin Ketuvimin toinen kirja. Kirja on kokoelma runollisessa muodossa esitettyjä moraalisia ja filosofisia sanontoja monista eri aiheista. Se on käytännöllistä filosofiaa ja elämänviisautta ja kokoaa yhteen aikansa yleisiä sanontoja.
Historia[muokkaa]
Kirja alkaa sanoilla "Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut" (Sananl. 1), ja perinteisen käsityksen mukaan Salomo on kirjan kirjoittaja. Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa sanotaan, että Salomo "sepitti kolmetuhatta viisasta lausumaa" (1 Kun. 4:32), ja kirjan sananlaskujen on katsottu olleen valikoima näistä lausumista. Tämä näkemys on kuitenkin kyseenalaistettu. Juutalainen traditio laittaa koko kirjan "Hiskian miesten" nimiin, sillä luku 25 alkaa sanoilla "nämäkin ovat Salomon sananlaskuja. Juudan kuninkaan Hiskian miehet ovat ne koonneet."
On selvää, että kirjan kirjoittaja kokosi useita ihmisten suissa jo kauan ennen häntä kulkeneita sananlaskuja, jotka olivat saaneet alkunsa inhimillisestä arkikokemuksesta. Kirjoittaja myös kehitti lisää sananlaskuja omasta kokemuksestaan. On vahvoja todisteita siitä, että joidenkin sananlaskujen alkuperä on varhaisemmassa egyptiläisessä viisauskirjallisuudessa. On myös mahdollista, että Sananlaskujen kirja on ainakin osittain kehittynyt ajan myötä niin, että myöhemmät toimittajat lisäsivät sen loppuun uusia sananlaskuja.
