Ero sivun ”Vapaa tahto” versioiden välillä
(→Ennalta määrääminen ja ennalta tietäminen: ennaltatietämisestä ja kausaliteeteista.) |
p (→Fysikalismi ja vapaa tahto: fiksailua) |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
== Fysikalismi ja vapaa tahto == | == Fysikalismi ja vapaa tahto == | ||
Fysikalismin mukaan kaikki todelliset asiat ja ilmiöt ovat palautettavissa fysiikkaan. Fysikaaliset prosessit puolestaan ovat kausaalisesti riippuvaisia edeltävistä tapahtumista. | Fysikalismin mukaan kaikki todelliset asiat ja ilmiöt ovat palautettavissa fysiikkaan. Fysikaaliset prosessit puolestaan ovat kausaalisesti riippuvaisia edeltävistä tapahtumista. Modernin fysiikan mukaan hiukkastason prosessit eivät ole täysin ennalta määrättyjä, eli deterministisiä. Determinismin mukaan tietty syy A aiheuttaa aina väistämättä tietyn seurauksen B. Kvanttifysiikassa tapahtumat ovat kuitenkin tilastollisia, jolloin tietty syy A aiheuttaa tietyn seurauksen B ainoastaan tietyllä tilastollisella todennäköisyydellä. Kuitenkin nämä todennäköisyydet ovat fysikalismin mukaan deterministisesti ennalta määrättyjä, joten kvanttifysiikka tuo ainoastaan satunnaisuutta muuten deterministisiin prosesseihin, mutta sekään ei mahdollista mitään aitoa valinnan vapautta. Fysikalismin mukaan mitään fyysistä ilmiötä ei siis voi tapahtua ilman sitä edeltänyttä fyysistä syytä, joten kaikki fysikaaliset prosessit ovat päämäärättömien kausaalisten prosessien kontrolloimia. | ||
Fysikalismin mukaan myös kaikki ihmismielen toiminnot olisivat puhtaasti fysikaalisia prosesseja, ja siten riippumattomia ihmisen tahdosta ja harkinnasta.<ref>Jos ihmisen ajattelu on pohjimmiltaan biologiaa, joka puolestaan on kemiaa, joka taas on fysiikkaa, niin kaikki ihmismielen toiminnot ovat riippuvaisia fysikaalisista prosesseista, joihin ihminen ei voi itsenäisesti vaikuttaa</ref> Vapaalla tahdolla tarkoitetaan kuitenkin subjektin itsenäistä päätöskykyä, eli kykyä päättää asioiden tekemisestä ja tekemättä jättämisestä. Fysikalistisesta näkökulmasta on vaikea määritellä esimerkiksi itsekurin käsitettä, jos ihmisen käyttäytyminen on viimekädessä hiukkasfysiikkaa. Kuinka sellainen aivojen sähkökemiallinen prosessi, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa päätöksenä paastota seuraavana sunnuntaina, voisi johtaa niihin sähkökemiallisiin prosesseihin, joiden seurauksena ihminen seuraavana sunnuntaina kokee vastustavansa luontaista haluaan syödä? | |||
=== Fysikalismi ja moraalin ongelma === | === Fysikalismi ja moraalin ongelma === | ||
[[wp:moraaliagentti|Moraaliagentin]] ominaisuuksiin liitetään vastuullisuus omista teoista. Ilman vapaata tahtoa ihmistä ei voida pitää vastuullisena teoistaan. Jos ihminen murhaa toisen ihmisen saatuaan ensin tähän kehottavan [[AW:S#impulssi|impulssin]], useimmat ihmiset pitäisivät tekoa tuomittavana. Kristitty, joka uskoo vapaan tahdon olemassaoloon, uskoo että murhaaja olisi voinut tuossa tilanteessa hillitä itsensä ja valita myös toisenlaisen toiminnan. Tämän mukaan tuomittavaa olisi siis oikeastaan vapaasti tehty valinta, joka johti tekoon, eikä esimerkiksi teon onnistuminen. Fysikalismin näkökulmasta on kuitenkin vaikea perustella teon tuomittavuutta, koska murhaaja ei fysikalismin mukaan olisi voinut toimia toisin. Murhaajaa ei siksi voisi pitää sen enempää vastuullisena, kuin karhua, malarialoista tai gravitaatiotakaan. Fysikalisti saattaa kuitenkin pitää oikeuslaitosta ja rangaistusjärjestelmää tarpeellisena yhteiskuntarauhan kannalta, koska tuomioiden on havaittu johtavan toteutettujen tekojen vähenemiseen. Tuomioiden vaikutus voi perustua pelotteeseen tai rangaistavan ihmisen käyttäytymisen muokkaamiseen. Jos ihminen tekee murhan, ongelma ei olekaan murhaajassa, vaan järjestelmässä. Järjestelmän olisi pitänyt kasvattaa murhaaja niin, että hän oppisi elämään toimimatta impulssiensa mukaan. Välillä käy kuitenkin niin, että ihminen sattuu saamaan voimakkaan impulssin, eivätkä kasvatuksessa omaksutut tavat riitä rajoittamaan hänen käyttäytymistään. Tässä tilanteessa kiinni jäämisen ja rangaistuksen mahdollisuuden pitäisi synnyttää riittävän suuri pelkotila, jotta voimakkaankin impulssin vaikutus vaimenisi, eikä ihminen toimisi impulssin mukaisesti. Ihmiset saattavat kuitenkin toimia sen mukaan, että kaikkea saa tehdä mistä ei jää kiinni. Tällöin yhteiskunnan ongelmana onkin sen sisäisen valvonnan aukollisuus. Tässä mielessä ihanneyhteiskunta olisi [[wp:totalitarismi|totalitaristinen]] valvontayhteiskunta. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että [[wp:Humen giljotiini|Humen giljotiini]]n mukaan tästä ei kuitenkaan voida päätellä että yhteiskunnan pitäisi toimia niin. Toisaalta Humen giljotiinin mukaan mitään moraalisia väitteitä ei voida perustella mitenkään ilman jotakin omaksuttua tavoitetta.<ref>Esimerkiksi murhaamisen vääryyttä ei voida johtaa siitä tosiasiasta, että murhaaminen tuntuu väärältä. Edes siitä '''tosiasiasta''', että ihmisen arvostukset (vaikkapa ihmisarvo) '''ovat ristiriidassa''' havaittujen tosiasioiden (vaikkapa kansanmurha) kanssa, ei voi johtaa sellaista johtopäätöstä, että '''ristiriidan''' ratkaisemiseksi '''pitäisi''' tehdä edes jotakin. Tämä ei tietenkään ota mitään kantaa siihen, minkälainen toiminta on tietyn lopputuloksen saavuttamisen kannalta järkevää tai tarpeellista.</ref> | [[wp:moraaliagentti|Moraaliagentin]] ominaisuuksiin liitetään vastuullisuus omista teoista. Ilman vapaata tahtoa ihmistä ei voida pitää vastuullisena teoistaan. Jos ihminen murhaa toisen ihmisen saatuaan ensin tähän kehottavan [[AW:S#impulssi|impulssin]], useimmat ihmiset pitäisivät tekoa tuomittavana. Kristitty, joka uskoo vapaan tahdon olemassaoloon, uskoo että murhaaja olisi voinut tuossa tilanteessa hillitä itsensä ja valita myös toisenlaisen toiminnan. Tämän mukaan tuomittavaa olisi siis oikeastaan vapaasti tehty valinta, joka johti tekoon, eikä esimerkiksi teon onnistuminen. Fysikalismin näkökulmasta on kuitenkin vaikea perustella teon tuomittavuutta, koska murhaaja ei fysikalismin mukaan olisi voinut toimia toisin. Murhaajaa ei siksi voisi pitää sen enempää vastuullisena, kuin karhua, malarialoista tai gravitaatiotakaan. Fysikalisti saattaa kuitenkin pitää oikeuslaitosta ja rangaistusjärjestelmää tarpeellisena yhteiskuntarauhan kannalta, koska tuomioiden on havaittu johtavan toteutettujen tekojen vähenemiseen. Tuomioiden vaikutus voi perustua pelotteeseen, tuomitun ihmisen eristämiseen tai rangaistavan ihmisen käyttäytymisen muokkaamiseen. Jos ihminen tekee murhan, ongelma ei olekaan murhaajassa, vaan järjestelmässä. Järjestelmän pitäisi eliminoida kaikki mahdollisuudet murhan toteuttamiseen, tai vaihtoehtoisesti järjestelmän olisi pitänyt kasvattaa murhaaja niin, että hän oppisi elämään toimimatta impulssiensa mukaan. Välillä käy kuitenkin niin, että ihminen sattuu saamaan voimakkaan impulssin, eivätkä kasvatuksessa omaksutut tavat riitä rajoittamaan hänen käyttäytymistään. Tässä tilanteessa kiinni jäämisen ja rangaistuksen mahdollisuuden pitäisi synnyttää riittävän suuri pelkotila, jotta voimakkaankin impulssin vaikutus vaimenisi, eikä ihminen toimisi impulssin mukaisesti. Ihmiset saattavat kuitenkin toimia sen mukaan, että kaikkea saa tehdä mistä ei jää kiinni. Tällöin yhteiskunnan ongelmana onkin sen sisäisen valvonnan aukollisuus. Tässä mielessä ihanneyhteiskunta olisi [[wp:totalitarismi|totalitaristinen]] valvontayhteiskunta. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että [[wp:Humen giljotiini|Humen giljotiini]]n mukaan tästä ei kuitenkaan voida päätellä että yhteiskunnan pitäisi toimia niin. Toisaalta Humen giljotiinin mukaan mitään moraalisia väitteitä ei voida perustella mitenkään ilman jotakin omaksuttua tavoitetta.<ref>Esimerkiksi murhaamisen vääryyttä ei voida johtaa siitä tosiasiasta, että murhaaminen tuntuu väärältä. Edes siitä '''tosiasiasta''', että ihmisen arvostukset (vaikkapa ihmisarvo) '''ovat ristiriidassa''' havaittujen tosiasioiden (vaikkapa kansanmurha) kanssa, ei voi johtaa sellaista johtopäätöstä, että '''ristiriidan''' ratkaisemiseksi '''pitäisi''' tehdä edes jotakin. Tämä ei tietenkään ota mitään kantaa siihen, minkälainen toiminta on tietyn lopputuloksen saavuttamisen kannalta järkevää tai tarpeellista.</ref> | ||
Toisaalta myös yhteiskunnan toiminta on fysikalismin mukaan pohjimmiltaan hiukkasfysiikkaa,<ref>Yhteiskunta on vain ihmisten vuorovaikutusta kuvaava käsite. Jos ihmiset ovat vain hiukkasjoukkoja, niin näiden hiukkasjoukkojen vuorovaikutuskin on vain hiukkasfysiikkaa.</ref> eikä sitäkään voida siksi pitää toiminnastaan vastuullisena. Toisaalta huonosti toimiva yhteiskunta tuhoutuu, ja ainoastaan toimivat yhteiskunnat voivat jatkaa olemassaoloaan, joten on tavallista, että toimiva yhteiskunta pitää jäsenensä kurissa. | Toisaalta myös yhteiskunnan toiminta on fysikalismin mukaan pohjimmiltaan hiukkasfysiikkaa,<ref>Yhteiskunta on vain ihmisten vuorovaikutusta kuvaava käsite. Jos ihmiset ovat vain hiukkasjoukkoja, niin näiden hiukkasjoukkojen vuorovaikutuskin on vain hiukkasfysiikkaa.</ref> eikä sitäkään voida siksi pitää toiminnastaan vastuullisena. Toisaalta huonosti toimiva yhteiskunta tuhoutuu, ja ainoastaan toimivat yhteiskunnat voivat jatkaa olemassaoloaan, joten on tavallista, että toimiva yhteiskunta pitää jäsenensä kurissa. | ||
Versio 27. toukokuuta 2010 kello 14.57
Vapaa tahto on filosofinen käsite, jolla viitataan subjektin päätösten itsenäisyyteen. Vapaan tahdon olemassaolo on ihmisen intuitiolle itsestäänselvyys. Toisaalta vapaa tahto on myös välttämätön ehto moraalin olemassaololle, sillä kukaan ei voi olla vastuussa teoista joita ei ole voinut jättää tekemättä.
Fysikalismi ja vapaa tahto
Fysikalismin mukaan kaikki todelliset asiat ja ilmiöt ovat palautettavissa fysiikkaan. Fysikaaliset prosessit puolestaan ovat kausaalisesti riippuvaisia edeltävistä tapahtumista. Modernin fysiikan mukaan hiukkastason prosessit eivät ole täysin ennalta määrättyjä, eli deterministisiä. Determinismin mukaan tietty syy A aiheuttaa aina väistämättä tietyn seurauksen B. Kvanttifysiikassa tapahtumat ovat kuitenkin tilastollisia, jolloin tietty syy A aiheuttaa tietyn seurauksen B ainoastaan tietyllä tilastollisella todennäköisyydellä. Kuitenkin nämä todennäköisyydet ovat fysikalismin mukaan deterministisesti ennalta määrättyjä, joten kvanttifysiikka tuo ainoastaan satunnaisuutta muuten deterministisiin prosesseihin, mutta sekään ei mahdollista mitään aitoa valinnan vapautta. Fysikalismin mukaan mitään fyysistä ilmiötä ei siis voi tapahtua ilman sitä edeltänyttä fyysistä syytä, joten kaikki fysikaaliset prosessit ovat päämäärättömien kausaalisten prosessien kontrolloimia.
Fysikalismin mukaan myös kaikki ihmismielen toiminnot olisivat puhtaasti fysikaalisia prosesseja, ja siten riippumattomia ihmisen tahdosta ja harkinnasta.1 Vapaalla tahdolla tarkoitetaan kuitenkin subjektin itsenäistä päätöskykyä, eli kykyä päättää asioiden tekemisestä ja tekemättä jättämisestä. Fysikalistisesta näkökulmasta on vaikea määritellä esimerkiksi itsekurin käsitettä, jos ihmisen käyttäytyminen on viimekädessä hiukkasfysiikkaa. Kuinka sellainen aivojen sähkökemiallinen prosessi, joka ilmenee ihmisen tietoisuudessa päätöksenä paastota seuraavana sunnuntaina, voisi johtaa niihin sähkökemiallisiin prosesseihin, joiden seurauksena ihminen seuraavana sunnuntaina kokee vastustavansa luontaista haluaan syödä?
Fysikalismi ja moraalin ongelma
Moraaliagentin ominaisuuksiin liitetään vastuullisuus omista teoista. Ilman vapaata tahtoa ihmistä ei voida pitää vastuullisena teoistaan. Jos ihminen murhaa toisen ihmisen saatuaan ensin tähän kehottavan impulssin, useimmat ihmiset pitäisivät tekoa tuomittavana. Kristitty, joka uskoo vapaan tahdon olemassaoloon, uskoo että murhaaja olisi voinut tuossa tilanteessa hillitä itsensä ja valita myös toisenlaisen toiminnan. Tämän mukaan tuomittavaa olisi siis oikeastaan vapaasti tehty valinta, joka johti tekoon, eikä esimerkiksi teon onnistuminen. Fysikalismin näkökulmasta on kuitenkin vaikea perustella teon tuomittavuutta, koska murhaaja ei fysikalismin mukaan olisi voinut toimia toisin. Murhaajaa ei siksi voisi pitää sen enempää vastuullisena, kuin karhua, malarialoista tai gravitaatiotakaan. Fysikalisti saattaa kuitenkin pitää oikeuslaitosta ja rangaistusjärjestelmää tarpeellisena yhteiskuntarauhan kannalta, koska tuomioiden on havaittu johtavan toteutettujen tekojen vähenemiseen. Tuomioiden vaikutus voi perustua pelotteeseen, tuomitun ihmisen eristämiseen tai rangaistavan ihmisen käyttäytymisen muokkaamiseen. Jos ihminen tekee murhan, ongelma ei olekaan murhaajassa, vaan järjestelmässä. Järjestelmän pitäisi eliminoida kaikki mahdollisuudet murhan toteuttamiseen, tai vaihtoehtoisesti järjestelmän olisi pitänyt kasvattaa murhaaja niin, että hän oppisi elämään toimimatta impulssiensa mukaan. Välillä käy kuitenkin niin, että ihminen sattuu saamaan voimakkaan impulssin, eivätkä kasvatuksessa omaksutut tavat riitä rajoittamaan hänen käyttäytymistään. Tässä tilanteessa kiinni jäämisen ja rangaistuksen mahdollisuuden pitäisi synnyttää riittävän suuri pelkotila, jotta voimakkaankin impulssin vaikutus vaimenisi, eikä ihminen toimisi impulssin mukaisesti. Ihmiset saattavat kuitenkin toimia sen mukaan, että kaikkea saa tehdä mistä ei jää kiinni. Tällöin yhteiskunnan ongelmana onkin sen sisäisen valvonnan aukollisuus. Tässä mielessä ihanneyhteiskunta olisi totalitaristinen valvontayhteiskunta. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että Humen giljotiinin mukaan tästä ei kuitenkaan voida päätellä että yhteiskunnan pitäisi toimia niin. Toisaalta Humen giljotiinin mukaan mitään moraalisia väitteitä ei voida perustella mitenkään ilman jotakin omaksuttua tavoitetta.2
Toisaalta myös yhteiskunnan toiminta on fysikalismin mukaan pohjimmiltaan hiukkasfysiikkaa,3 eikä sitäkään voida siksi pitää toiminnastaan vastuullisena. Toisaalta huonosti toimiva yhteiskunta tuhoutuu, ja ainoastaan toimivat yhteiskunnat voivat jatkaa olemassaoloaan, joten on tavallista, että toimiva yhteiskunta pitää jäsenensä kurissa.
Kristinusko ja vapaa tahto
Selittääkö kristinusko vapaan tahdon olemassaoloa sen paremmin? Kristinuskon ja vapaan tahdon välistä jännitettä on yritetty4 hyökätä esimerkiksi seuraavan päättelyketjun avulla:
|
Ihmisen vapaa tahto ja Jumalan kaikkivaltius
Voidaan ajatella, että Jumala vapaaehtoisesti rajoittaa kaikkivoipaisuuttaan niin, ettei hän toimi oman luonteensa tai antamiensa lupausten vastaisesti. Tämä sisällyttää tietysti myös sitoutumisen logiikkaan, jolloin hän ei voi kaikkivoipaisuutensa turvin esimerkiksi toimia lupauksiansa vastaan rikkomatta niitä. Myös ihmisen vapaa tahto edellyttää sitä, että Jumala rajoittaa toimivaltuuksiaan niin, että ihmisellä on todellinen mahdollisuus valita vastoin Jumalan tahtoa. Tämä on välttämätön edellytys esimerkiksi sille että voisi aidosti rakastaa, koska olisimme tahdottomia automaatteja jos meillä ei olisi realistista mahdollisuutta valita toisin.
Ennalta määrääminen ja ennalta tietäminen
Jumala tietää ennalta miten mekanistiset kappaleet tulevat reagoimaan ja minkälaisiin lopputuloksiin tämä johtaa. Jos nyt ei oteta huomioon sitä, että kvanttimekaniikan mukaan hiukkasten liike on pohjimmiltaan tilastollista, olisi kaikkitietävän Jumalan periaatteessa mahdollista laskelmoida kaikkien hiukkasten tila satunnaisella hetkellä X, koska hän tietää niiden tilan nyt. Kaikkitietävä Jumala tietää kuitenkin jokaisen hiukkasen tilan millä tahansa hetkellä vaikka emme olettaisikaan mekanistista predestinaatiota.
Jumala tietää siis esimerkiksi ennalta milloin kivi putoaa jyrkänteeltä luonnonlakien mukaisesti. Kivi saattaa sitten pudota ohitse kulkevan ihmisen päähän, jolloin ihminen voi kuolla. Kivellä ei ollut vapaata tahtoa, vaan se on täysin luonnonlakien armoilla, joten sitä ei voida pitää moraalisena toimijana, eikä sen voida myöskään sanoa toimineen väärin, vaikka se tuottikin kuoleman ihmiselle. Ainoastaan teot jotka tapahtuvat vapaasta tahdosta, voivat olla hyviä tai pahoja, muuten ne ovat korkeintaan mukavia tai ikäviä. Tämän takia vapaa tahto edellyttää sitä, ettei mieli ole seurausta pelkästään aivojen fysikaalisista, kemiallisista ja informatiivisista prosesseista, jotka toimivat orjallisesti luonnonlakien mukaan. Vapaata tahtoa ei voida myöskään perustella sillä, että kvanttimekaanisella tasolla prosessit ovatkin tilastollisia, sillä tämä lisäisi ainoastaan satunnaisuutta muuten täysin mekanistisesti ennaltamäärättyyn järjestelmään. Vapaa tahto edellyttää siis aineesta riippumatonta mieltä, joka voi kuitenkin vaikuttaa aineelliseen ihmiseen hermoston kautta.5
Aineeton mieli voi toimia moraalisena toimijana, jonka tulee oikeudenmukaisuuden takia myös vastata moraalisista valinnoistaan. Ei olisi kuitenkaan oikeudenmukaista tuomita ketään teosta jota hän ei ole koskaan tehnyt, eikä tule koskaan tekemäänkään. Vaikka ihminen tietääkin nyt mitä teki eilen, teot on silti tehty vapaasta tahdosta ja niistä tulee kantaa moraalinen vastuu. Jumala taas on universumin ja ajan luojana näistä riippumaton ja näiden ulkopuolinen entiteetti, joten siinä mielessä hän ei tiedä asioita varsinaisesti "etukäteen" jostain tietystä ajan hetkestä käsin, vaan hän tarkastelee koko ajallista historiaa kokonaisuutena. Siinä mielessä se että hän tietää meidän moraaliset valintamme on rinnastettavissa siihen että me tiedämme menneet valintamme. Jos ihminen tietäisi mitä tulee tekemään tulevaisuudessa, vapaa tahto antaisi hänelle mahdollisuuden valita toisin ja muuttaa tulevaisuuttaan. Silloinkin Jumala kyllä tietäisi miten lopulta tulee käymään. Vaikka Jumala tietääkin mitä moraalisia valintoja kukin tulee tekemään, Jumala ei ole millään tavoin pakottanut ihmisiä tekemään juuri niin. Ennaltatietäminen ei siis ole kausaalisesti aiheuttanut tätä valintaa, vaikka olisikin tapahtunut jo ennen tekoa. Varsinainen ennaltamäärääminen tarkoittaisi puolestaan sitä, että Jumalan määräys kausaalisesti aiheuttaisi ihmisten valinnat. Kun ihminen tekee vapaan tahdon omaavana moraaliagenttina murhan, teko on väärin vaikka Jumala olisikin tiennyt jo ennalta murhasta, mutta jos Jumala olisi ennaltamäärännyt ihmisen toteuttamaan murhan, murhaajaa ei voitaisi pitää teosta vastuullisena.
Ottaako kaikkitietävä Jumala riskejä?
| Ihmisen elämä on Jumalan tahdon mukainen, koska muuten hän olisi muuttanut jotakin |
Elämän olosuhteet voivat olla ennalta määrättyjä, mutta ihmisen tahto ei. Joissain elämän tilanteissa olosuhteet voivat painostaa tietynlaisiin ratkaisuihin tai jättää ylipäätään hyvin vähän valinnan varaa, mutta ihmisellä on aina mahdollisuus tehdä tilanteeseen ja ymmärrykseensä nähden oikein tai väärin. Jumalan ei tarvitse muuttaa mitään sen takia että ihmiset voivat valita väärin, koska silloinhan ei olisi realistista valita väärin. Esimerkiksi syntiinlankeemus tapahtui koska ihmisellä oli vapaa tahto. Jumala tiesi jo ennalta että niin tulee tapahtumaan, mutta ei mennyt sörkkimään olosuhteita varmistaakseen ihmisten tottelevaisuuden.
Katso myös
ApologetiikkaWiki
Viitteet
- ^ Jos ihmisen ajattelu on pohjimmiltaan biologiaa, joka puolestaan on kemiaa, joka taas on fysiikkaa, niin kaikki ihmismielen toiminnot ovat riippuvaisia fysikaalisista prosesseista, joihin ihminen ei voi itsenäisesti vaikuttaa
- ^ Esimerkiksi murhaamisen vääryyttä ei voida johtaa siitä tosiasiasta, että murhaaminen tuntuu väärältä. Edes siitä tosiasiasta, että ihmisen arvostukset (vaikkapa ihmisarvo) ovat ristiriidassa havaittujen tosiasioiden (vaikkapa kansanmurha) kanssa, ei voi johtaa sellaista johtopäätöstä, että ristiriidan ratkaisemiseksi pitäisi tehdä edes jotakin. Tämä ei tietenkään ota mitään kantaa siihen, minkälainen toiminta on tietyn lopputuloksen saavuttamisen kannalta järkevää tai tarpeellista.
- ^ Yhteiskunta on vain ihmisten vuorovaikutusta kuvaava käsite. Jos ihmiset ovat vain hiukkasjoukkoja, niin näiden hiukkasjoukkojen vuorovaikutuskin on vain hiukkasfysiikkaa.
- ^ http://www.kreationismi.fi/?p=2&sp=0&id=186
- ^ Tieteenfilosofi Karl Popper ja Nobel-palkittu aivofysiologi John C. Eccles ovat pohtineet tätä kirjassaan Minä ja sen aivot (1982). Eccles ja teoreettinen fyysikko Friedrich Beck ovat esittäneet hypoteesin jonka mukaan tietoinen tahtominen voisi lisätä synapsien eksosytoosin todennäköisyyttä.
