Ero sivun ”Matti Leisola” versioiden välillä

ApoWikistä
p (→‎Teoksia: sisäisiä viittauksia teoksiin)
p (tietolaatikko)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Tieteilijä
| tieteilijän nimi              =
| tieteilijän alkuperäinen nimi =
| kuva                          =
| kuvan leveys                  =
| kuvateksti                    =
| syntymäaika                  =
| syntymäpaikka                =
| kuolinaika                    =
| kuolinpaikka                  =
| asuinpaikat                  =
| kansalaisuus                  =
| sukujuuret                    =
| tutkimusalue                  = entsyymitekniikka, mikrobiologiset tuotantoprosessit
| instituutti                  = Teknillinen Korkeakoulu
| alma mater                    =
| ohjaaja                      =
| oppilaat                      =
| tunnetut työt                =
| palkinnot                    = [http://en.wikipedia.org/wiki/European_Latsis_Prize Latsis-palkinto]
| uskonto                      =
| allekirjoitus                =
| alaviitteet                  =
}}
'''Matti  Leisola''' on [[wp:Teknillinen korkeakoulu|Teknillisen korkeakoulun]] kemian tekniikan osaston johtaja ja [[wp:bioprosessitekniikka|bioprosessitekniikan]] [[wp:professori]]. Hän aloitti opintonsa tällä osastolla ja väitteli tohtoriksi 1979. Vuosina 1981–1988 hän toimi tutkimusryhmän johtajana Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa (ETH-Zürich) ja sai alle 40-vuotiaalle tutkijalle osoitetun Latsis-palkinnon 1987. Hän teki [[wp:dosentti|dosentti]][[wp:väitöskirja|väitöskirja]]n vuonna 1988 [[wp:ligniini|ligniini]]n hajoamisen [[wp:biokemia|biokemia]]sta. Leisola toimi [[wp:Cultor|Cultor]]in tutkimusjohtajana vuosina 1991–1997 ja vastasi yhtiön bioteknisestä tutkimuksesta. Vuonna 1997 hän palasi Teknilliseen korkeakouluun professoriksi ja on toiminut kemian tekniikan osaston johtajana vuodesta 2002.
'''Matti  Leisola''' on [[wp:Teknillinen korkeakoulu|Teknillisen korkeakoulun]] kemian tekniikan osaston johtaja ja [[wp:bioprosessitekniikka|bioprosessitekniikan]] [[wp:professori]]. Hän aloitti opintonsa tällä osastolla ja väitteli tohtoriksi 1979. Vuosina 1981–1988 hän toimi tutkimusryhmän johtajana Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa (ETH-Zürich) ja sai alle 40-vuotiaalle tutkijalle osoitetun Latsis-palkinnon 1987. Hän teki [[wp:dosentti|dosentti]][[wp:väitöskirja|väitöskirja]]n vuonna 1988 [[wp:ligniini|ligniini]]n hajoamisen [[wp:biokemia|biokemia]]sta. Leisola toimi [[wp:Cultor|Cultor]]in tutkimusjohtajana vuosina 1991–1997 ja vastasi yhtiön bioteknisestä tutkimuksesta. Vuonna 1997 hän palasi Teknilliseen korkeakouluun professoriksi ja on toiminut kemian tekniikan osaston johtajana vuodesta 2002.



Versio 29. joulukuuta 2008 kello 14.45

Matti Leisola
Tutkimusalue entsyymitekniikka, mikrobiologiset tuotantoprosessit
Instituutti Teknillinen Korkeakoulu
Tunnustukset Latsis-palkinto

Matti Leisola on Teknillisen korkeakoulun kemian tekniikan osaston johtaja ja bioprosessitekniikan wp:professori. Hän aloitti opintonsa tällä osastolla ja väitteli tohtoriksi 1979. Vuosina 1981–1988 hän toimi tutkimusryhmän johtajana Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa (ETH-Zürich) ja sai alle 40-vuotiaalle tutkijalle osoitetun Latsis-palkinnon 1987. Hän teki dosenttiväitöskirjan vuonna 1988 ligniinin hajoamisen biokemiasta. Leisola toimi Cultorin tutkimusjohtajana vuosina 1991–1997 ja vastasi yhtiön bioteknisestä tutkimuksesta. Vuonna 1997 hän palasi Teknilliseen korkeakouluun professoriksi ja on toiminut kemian tekniikan osaston johtajana vuodesta 2002.

Leisola on tuottanut yli sata vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua. Hänellä on myös viisi patenttia. Hän on ollut perustamassa biotekniikka-alan yrityksiä, Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa, International Society of Rare Sugars -järjestöä ja toiminut yritysten tieteellisissä neuvottelukunnissa ja hallituksissa sekä ollut yhtenä tekijänä ensimmäisessä suomalaisessa biotekniikan oppikirjassa nimeltään Bioprosessitekniikka.

Evoluution arvostelu

Leisola on saanut julkisuutta Skepsiksen Huuhaa-palkinnosta1 järjestettyään evoluutiota arvostelevan luentosarjan (Biology - Tackling Ultimate Complexity). Luennoitsijoina olivat yhdysvaltalaiset Paul Nelson ja Richard Sternberg. Leisola kritisoi ankarasti palkitsemisperusteita palautteessaan Skepsikselle Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?.

Leisolalla on Huuhaa-palkinnoissa pitkät perinteet, sillä kyseinen palkinto osui hänelle jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1989 palkinto oli varsinaisesti suunnattu WSOY:lle, mutta palkinto oli suurelta osin Leisolan ansiota hänen suomennettuaan kirjan Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota (1980).

Leisola on ollut perustamassa Datakirjat Oy:tä2, joka on julkaissut muun muassa kolme evoluutiotateoriaa arvostelevaa teosta.

Teoksia

Lähteet

Katso myös

ApologetiikkaWiki

Internet