Muokataan sivua Heikki Räisänen

ApoWikistä
Varoitus: Et ole kirjautunut sisään. IP-osoitteesi näkyy julkisesti kaikille, jos muokkaat. Jos kirjaudut sisään tai luot tunnuksen, muokkauksesi yhdistetään käyttäjänimeesi ja saat paremman käyttökokemuksen.

Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.

Nykyinen versio Oma tekstisi
Rivi 53: Rivi 53:
Räisäsen mukaan oletusta itsensä ilmoittavasta Jumalasta on vältettävä jo siksikin, että se vaikeuttaisi tutkijan työtä. Räisäsen mukaan on välttämätöntä luopua ajatuksesta, että Raamattu sisältää "erityistä ilmoitusta" Jumalalta, koska tällainen oletus estää "oppineita tekemästä havainnostaan historiallisia johtopäätöksiä"<ref>Räisänen 1997: 10</ref>. Jos Jumala olisi ohjannut inhimillisten kirjoittajien työtä ja ilmoittanut itsensä heidän välityksellään, tutkija ei voisi perustellusti selittää tekstin historiallista ainesta puhtaasti luonnollisten tekijöiden pohjalta. Koska naturalistisen tutkijan on mahdotonta hyväksyä tällaista rajoitusta työlleen, Jumala ei ole voinut ilmoittaa itseään. Niinpä on pidettävä itsestään selvänä, että kaikki Raamatun kirjoitukset ovat vain inhimillisiä dokumentteja, jotka kertovat ihmisten yrityksistä ymmärtää perimmäistä todellisuutta ja heidän erilaisista kokemuksistaan ja tulkintayrityksistään. Tämän näkemyksen mukaan joko Jumala ei ole olemassa tai jos hän on olemassa, hän rajoittaa toimintaansa niin, että raamatuntutkijat voivat tehdä työtään luottavaisesti naturalististen oletusten pohjalta. Onko tosiaan järkevää olettaa, että Jumala rajoittaisi toimintansa sen mukaan, mikä tekee naturalistisesti orientoituneiden raamatuntutkijoiden työn mahdollisimman yksiselitteiseksi?
Räisäsen mukaan oletusta itsensä ilmoittavasta Jumalasta on vältettävä jo siksikin, että se vaikeuttaisi tutkijan työtä. Räisäsen mukaan on välttämätöntä luopua ajatuksesta, että Raamattu sisältää "erityistä ilmoitusta" Jumalalta, koska tällainen oletus estää "oppineita tekemästä havainnostaan historiallisia johtopäätöksiä"<ref>Räisänen 1997: 10</ref>. Jos Jumala olisi ohjannut inhimillisten kirjoittajien työtä ja ilmoittanut itsensä heidän välityksellään, tutkija ei voisi perustellusti selittää tekstin historiallista ainesta puhtaasti luonnollisten tekijöiden pohjalta. Koska naturalistisen tutkijan on mahdotonta hyväksyä tällaista rajoitusta työlleen, Jumala ei ole voinut ilmoittaa itseään. Niinpä on pidettävä itsestään selvänä, että kaikki Raamatun kirjoitukset ovat vain inhimillisiä dokumentteja, jotka kertovat ihmisten yrityksistä ymmärtää perimmäistä todellisuutta ja heidän erilaisista kokemuksistaan ja tulkintayrityksistään. Tämän näkemyksen mukaan joko Jumala ei ole olemassa tai jos hän on olemassa, hän rajoittaa toimintaansa niin, että raamatuntutkijat voivat tehdä työtään luottavaisesti naturalististen oletusten pohjalta. Onko tosiaan järkevää olettaa, että Jumala rajoittaisi toimintansa sen mukaan, mikä tekee naturalistisesti orientoituneiden raamatuntutkijoiden työn mahdollisimman yksiselitteiseksi?


On vaikea ymmärtää, miksi kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento rajoittaisi itseään tällä tavalla. Tuntuisi järkevältä olettaa, että kaikkitietävä ja kaikkivaltias olento osaa tehdä itsensä ymmärrettäväksi olennolle, jonka hän on itse luonut. Räisäsen eksegeettinen oletus on järkevä ainoastaan, jos oletetaan ateistinen uskomus, ettei tällaista olentoa itse asiassa ole olemassa. Räisänen ei kuitenkaan esitä vakavasti otettavia perusteluja tämän ateistisen oletuksen puolesta. Perustelujen sijaan Räisänenkin pitää riittävänä vain ilmaista oman uskonsa, että perinteiset ilmoituskäsitykset ovat "kestämättömiä" ja että Raamattu tulisi nähdä "sarjana syvien inhimillisten kokemusten tulkintoja ja uudelleentulkintoja tietyn traditioprosessin puitteissa".<ref>Räisänen 1991: 508</ref> Räisänen ei huomaa, että määritellessään eksegetiikan tutkimuskohteen, Raamatun, yllä mainitulla tavalla, hän ei anna objektiivista kuvausta tutkimuskohteesta vaan hän tulkitsee sen naturalististen ennakko-oletusten mukaisesti. Niinpä jo tutkimuskohteensa määrittelyn hän tekee tietyn ideologisen ennakkoasenteen varassa. Laaton<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Laato, Antti  | Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta | Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat | Vuosi = 1994 | Kappale = | Sivu = 25-26 | Selite = | Tunniste = }}</ref> mukaan Räisäsen tieteellisen tutkimuksen pohjana on tietynlainen ateistis-uskonnollinen tapa lukea Raamattua. ”Tämän uskonnollisen vaihtoehdon Räisänen on halunnut legitimoida ainoaksi oikeaksi - - ”. Näin hänestä ”on tullut ’[[Tiedeusko|tiede-uskovainen]]’, joka ei ole pystynyt selvittämään itsellensä eksegetiikan tieteenfilosofisia sidonnaisuuksia.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Laato, Antti  | Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta | Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat | Vuosi = 1994 | Kappale = | Sivu = 26 | Selite = | Tunniste = }}</ref>
On vaikea ymmärtää, miksi kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento rajoittaisi itseään tällä tavalla. Tuntuisi järkevältä olettaa, että kaikkitietävä ja kaikkivaltias olento osaa tehdä itsensä ymmärrettäväksi olennolle, jonka hän on itse luonut. Räisäsen eksegeettinen oletus on järkevä ainoastaan, jos oletetaan ateistinen uskomus, ettei tällaista olentoa itse asiassa ole olemassa. Räisänen ei kuitenkaan esitä vakavasti otettavia perusteluja tämän ateistisen oletuksen puolesta. Perustelujen sijaan Räisänenkin pitää riittävänä vain ilmaista oman uskonsa, että perinteiset ilmoituskäsitykset ovat "kestämättömiä" ja että Raamattu tulisi nähdä "sarjana syvien inhimillisten kokemusten tulkintoja ja uudelleentulkintoja tietyn traditioprosessin puitteissa".<ref>Räisänen 1991: 508</ref> Räisänen ei huomaa, että määritellessään eksegetiikan tutkimuskohteen, Raamatun, yllä mainitulla tavalla, hän ei anna objektiivista kuvausta tutkimuskohteesta vaan hän tulkitsee sen naturalististen ennakko-oletusten mukaisesti. Niinpä jo tutkimuskohteensa määrittelyn hän tekee tietyn ideologisen ennakkoasenteen varassa. Laaton<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Laato, Antti  | Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta | Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat | Vuosi = 1994 | Kappale = | Sivu = 25-26 | Selite = | Tunniste = }}</ref> mukaan Räisäsen tieteellisen tutkimuksen pohjana on tietynlainen ateistis-uskonnollinen tapa lukea Raamattua. ”Tämän uskonnollisen vaihtoehdon Räisänen on halunnut legitimoida ainoaksi oikeaksi - - ”. Näin hänestä ”on tullut ’tiede-uskovainen’, joka ei ole pystynyt selvittämään itsellensä eksegetiikan tieteenfilosofisia sidonnaisuuksia.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Laato, Antti  | Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta | Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat | Vuosi = 1994 | Kappale = | Sivu = 26 | Selite = | Tunniste = }}</ref>


== Naturalistinen dogmaattisuus ==
== Naturalistinen dogmaattisuus ==
Rivi 71: Rivi 71:
{{sitaatti|Tosiasia onkin se, että ainoa uskonto, jolle Räisänen voi ratkaisullaan tehdä oikeutta, on hänen oma, epäselvästi luonnollisen uskonnon ajatuksen varaan rakentamansa katsomus. Räisäsen oma uskonto on se Prokrusteen vuode, johon kaikki muut uskonnolliset ilmiöt mukautetaan – ja leikataan niiltä sopimattomat osat pois. Onhan tämäkin eräänlaista tasapuolisuutta. Kaikki ovat täsmälleen yhdenmittaisia, kun kaikilta leikataan muotin mukaisesti päät ja jalat pois.|Mannermaa<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 213 }}</ref>}}
{{sitaatti|Tosiasia onkin se, että ainoa uskonto, jolle Räisänen voi ratkaisullaan tehdä oikeutta, on hänen oma, epäselvästi luonnollisen uskonnon ajatuksen varaan rakentamansa katsomus. Räisäsen oma uskonto on se Prokrusteen vuode, johon kaikki muut uskonnolliset ilmiöt mukautetaan – ja leikataan niiltä sopimattomat osat pois. Onhan tämäkin eräänlaista tasapuolisuutta. Kaikki ovat täsmälleen yhdenmittaisia, kun kaikilta leikataan muotin mukaisesti päät ja jalat pois.|Mannermaa<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 213 }}</ref>}}
   
   
On mielenkiintoista, että '''Stephen Stell'''<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 68-71</ref> tulee olennaisissa suhteissa Mannermaan kanssa samaan tulokseen analyysissaan, joka kohdistuu Räisäsen viimeisimpään kansainväliseen tuotantoon.
On mielenkiintoista, että '''Stephen Stell'''<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 68-71}}</ref> tulee olennaisissa suhteissa Mannermaan kanssa samaan tulokseen analyysissaan, joka kohdistuu Räisäsen viimeisimpään kansainväliseen tuotantoon.


Mannermaan<ref name="Mannermaan kritiikki">{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 169-220 }}</ref> mukaan Räisäsen tutkimus ei suinkaan ole neutraalia, filosofisista ja teologisista sitoumuksista vapaata objektiivista historiallista kuvausta, vaan sen systemaattisena lähtökohtana on ”luonnollisen uskonnon lähtökohta” ja sen mukainen ilmoituskäsitys. Räisäsen mukaan eri uskonnot on mahdollista nähdä yleisinhimillisen uskonnollisen kokemuksen erilaisina ilmenemismuotoina. Raamattu on tämän yleisinhimillisen uskonnollisen kokemuksen saama yksi mahdollinen kielellinen ja käsitteellinen ilmaisumuoto. Raamattu ei ole Räisäsen mukaan Jumalan ilmoitusta, vaan se on selitettävä ihmisen luonnollisen uskonnollisen taipumuksen tuotteena. Niinpä Mannermaan mukaan koko Räisäsen tieteellistä työtä ohjaava periaate on vakaumus, että Raamattu on vain inhimillinen kirja eikä se sisällä erityistä ilmoitusta<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 211 }}</ref>. Tällaista lähtökohtaa Mannermaa pitää tietoteoreettisesti pelkistävänä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 207 }}</ref>.
Mannermaan<ref name="Mannermaan kritiikki">{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 169-220 }}</ref> mukaan Räisäsen tutkimus ei suinkaan ole neutraalia, filosofisista ja teologisista sitoumuksista vapaata objektiivista historiallista kuvausta, vaan sen systemaattisena lähtökohtana on ”luonnollisen uskonnon lähtökohta” ja sen mukainen ilmoituskäsitys. Räisäsen mukaan eri uskonnot on mahdollista nähdä yleisinhimillisen uskonnollisen kokemuksen erilaisina ilmenemismuotoina. Raamattu on tämän yleisinhimillisen uskonnollisen kokemuksen saama yksi mahdollinen kielellinen ja käsitteellinen ilmaisumuoto. Raamattu ei ole Räisäsen mukaan Jumalan ilmoitusta, vaan se on selitettävä ihmisen luonnollisen uskonnollisen taipumuksen tuotteena. Niinpä Mannermaan mukaan koko Räisäsen tieteellistä työtä ohjaava periaate on vakaumus, että Raamattu on vain inhimillinen kirja eikä se sisällä erityistä ilmoitusta<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 211 }}</ref>. Tällaista lähtökohtaa Mannermaa pitää tietoteoreettisesti pelkistävänä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 207 }}</ref>.
Rivi 89: Rivi 89:
== Onko Räisäsen näkemys aidosti globaali ja ekumeeninen? ==
== Onko Räisäsen näkemys aidosti globaali ja ekumeeninen? ==


Räisänen asettaa teoksensa ''Beyond New Testament Theology'' (2000) loppulauseessa (s. 209) vastakkain pitäytymisen ”tunnustuksellisiin perinteisiin”, joiden hän katsoo uhkaavan tutkimuksen objektiivisuutta ja oman ekumeenisen ja aidosti globaalisen näkökulmansa, joka tekee objektiivisen tutkimuksen mahdolliseksi, koska sen innoittamana tutkijat uskaltavat kulkea uusia polkuja. '''Sammeli Juntusen'''<ref>Juntunen, Sammeli (2006) ''Hän käski meidän puhua ja todistaa. Puhuuko saarnaja omiaan?'' Alustus Kankaanpäässä 26.11.2006</ref> mukaan tämä ekumeenisuuden ja globaalisuuden pyrkimys itse asiassa kiteyttää Räisäsen ajattelun taustalla vaikuttavan teologisen tai uskonnollisen näkemyksen tai ”kokonaisvaltaisen pyrkimyksen”, jota Juntunen itse luonnehtii laajemmin ”humanistis-globaaliseksi-eettiseksi ja suvaitsevaiseksi”. Tässä näkemyksessä kielletään ajatus, että Jeesus olisi koko ihmiskunnan ainoa pelastustie. Sen sijaan painotetaan kaikkien maailman uskontojen yhteisiä eettisiä piirteitä.
Räisänen asettaa teoksensa ''Beyond New Testament Theology'' (2000) loppulauseessa (s. 209) vastakkain pitäytymisen ”tunnustuksellisiin perinteisiin”, joiden hän katsoo uhkaavan tutkimuksen objektiivisuutta ja oman ekumeenisen ja aidosti globaalisen näkökulmansa, joka tekee objektiivisen tutkimuksen mahdolliseksi, koska sen innoittamana tutkijat uskaltavat kulkea uusia polkuja. Sammeli Juntusen (2006) mukaan tämä ekumeenisuuden ja globaalisuuden pyrkimys itse asiassa kiteyttää Räisäsen ajattelun taustalla vaikuttavan teologisen tai uskonnollisen näkemyksen tai ”kokonaisvaltaisen pyrkimyksen”, jota Juntunen itse luonnehtii laajemmin ”humanistis-globaaliseksi-eettiseksi ja suvaitsevaiseksi”. Tässä näkemyksessä kielletään ajatus, että Jeesus olisi koko ihmiskunnan ainoa pelastustie. Sen sijaan painotetaan kaikkien maailman uskontojen yhteisiä eettisiä piirteitä.


'''Alice L. Laffey'''<ref>Laffey, Alice L.: ''Reflections down the Road'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 45-60}</ref> kuitenkin kyseenalaistaa sen, että Räisäsen näkökulma olisi aidosti globaalinen. Räisäsen näkökulma on lähes kokonaan rajoittunut eurooppalaisiin, erityisesti saksalaisiin, miespuolisiin tutkijoihin. Hänen painopisteensä on tutkimustraditiossa, joka on kiinnostunut Raamatun tekstien takana olevasta maailmasta ja joka vielä olettaa pystyvänsä muodostamaan tästä Raamatun tekstien takaisesta maailmasta lähes objektiivisen kuvan. Räisäsen maailmassa ei ole tilaa ihmiselle, joka on vakuuttunut Raamatun tekstien totuudesta. ”Hänen näkemyksensä mukainen yhteiskunta on rajoittunut – maantieteellisesti, taloudellisesti ja lukemattomilla muilla tavoilla. Se on Eurooppa-keskeinen; se on taloudellisesti ja älyllisesti etuoikeutettu; se ei sisällä marginaalisia elementtejä; se ei sisällä uskovaista.”<ref name="laffey5657">Laffey, Alice L.: ''Reflections down the Road'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 56-57</ref>
'''Alice L. Laffey'''<ref>Laffey, Alice L.: ''Reflections down the Road'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 45-60 }}</ref> kuitenkin kyseenalaistaa sen, että Räisäsen näkökulma olisi aidosti globaalinen. Räisäsen näkökulma on lähes kokonaan rajoittunut eurooppalaisiin, erityisesti saksalaisiin, miespuolisiin tutkijoihin. Hänen painopisteensä on tutkimustraditiossa, joka on kiinnostunut Raamatun tekstien takana olevasta maailmasta ja joka vielä olettaa pystyvänsä muodostamaan tästä Raamatun tekstien takaisesta maailmasta lähes objektiivisen kuvan. Räisäsen maailmassa ei ole tilaa ihmiselle, joka on vakuuttunut Raamatun tekstien totuudesta. ”Hänen näkemyksensä mukainen yhteiskunta on rajoittunut – maantieteellisesti, taloudellisesti ja lukemattomilla muilla tavoilla. Se on Eurooppa-keskeinen; se on taloudellisesti ja älyllisesti etuoikeutettu; se ei sisällä marginaalisia elementtejä; se ei sisällä uskovaista.”<ref name="laffey5657">Laffey, Alice L.: ''Reflections down the Road'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 56-57 }}</ref>


Samaan tapaan argumentoi '''Susanne Scholtz'''<ref>Scholtz, Susanne: ''Standing at the Crossroads with Räisänen's Program: Toward a Future of Biblical Studies in Post-Biblical Societies'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 165-167</ref>. Hänen mielestään Räisäsen esitys raamatuntutkimuksen kehityksestä on ”konservatiivinen”, ”miesvaltainen ja länsieurooppalainen”. Räisäsen mielestä ”kaikki varteenotettava raamatuntutkimus on tullut yksin Saksasta”. ”Koska Räisästä rajoittavat traditionaaliset näkökulmat, hän arvostaa yli kaiken saksalaista tutkimusta. Koska hän ei tiedosta omaa yksipuolista suhtautumistaan, hän ei pyytele anteeksi historiallis-kriittistä lähestymistapaansa.”<ref>Scholtz, Susanne: ''Standing at the Crossroads with Räisänen's Program: Toward a Future of Biblical Studies in Post-Biblical Societies'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 167</ref> '''Schüssler Fiorenzan'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Fiorenza, Schüssler | Nimeke = Jesus and the Politics of Interpretation  | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2000 | Sivu  33 }}</ref> mukaan Räisäsen yksipuolisuus johtaa häntä tulkitsemaan väärin vaihtoehtoisia tutkimusperinteitä: ”Kun tunnistamme Räisäsen puhetavan apologeettisen luonteen, joka pyrkii puolustamaan historiallisen kritiikin keskeisyyttä raamatuntutkimuksessa, tulee ymmärrettäväksi, että hän lukee väärin työtäni.”
Samaan tapaan argumentoi '''Susanne Scholtz'''<ref>Scholtz, Susanne: ''Standing at the Crossroads with Räisänen's Program: Toward a Future of Biblical Studies in Post-Biblical Societies'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 165-167 }}</ref>. Hänen mielestään Räisäsen esitys raamatuntutkimuksen kehityksestä on ”konservatiivinen”, ”miesvaltainen ja länsieurooppalainen”. Räisäsen mielestä ”kaikki varteenotettava raamatuntutkimus on tullut yksin Saksasta”. ”Koska Räisästä rajoittavat traditionaaliset näkökulmat, hän arvostaa yli kaiken saksalaista tutkimusta. Koska hän ei tiedosta omaa yksipuolista suhtautumistaan, hän ei pyytele anteeksi historiallis-kriittistä lähestymistapaansa.”<ref>Scholtz, Susanne: ''Standing at the Crossroads with Räisänen's Program: Toward a Future of Biblical Studies in Post-Biblical Societies'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 167 }}</ref> '''Schüssler Fiorenzan'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Fiorenza, Schüssler | Nimeke = Jesus and the Politics of Interpretation  | Julkaisija = Continuum | Vuosi = 2000 | Sivu  33 }}</ref> mukaan Räisäsen yksipuolisuus johtaa häntä tulkitsemaan väärin vaihtoehtoisia tutkimusperinteitä: ”Kun tunnistamme Räisäsen puhetavan apologeettisen luonteen, joka pyrkii puolustamaan historiallisen kritiikin keskeisyyttä raamatuntutkimuksessa, tulee ymmärrettäväksi, että hän lukee väärin työtäni.”


Amy-Jill Levine<ref name="Levine">Levine, Amy-Jill: ''Homeless in a global Village'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 195-196</ref> kiinnittää huomiota siihen, että globaalista ja pluralistisesta asenteesta voi tulla uusi muoto suvaitsemattomuutta, joka ei hyväksy niitä, jotka eivät ole tässä mielessä ”pluralistisia”. Hän kritisoi Räisäsen<ref>Räisänen 2000: 209</ref> vähättelevää tapaa puhua ”rakkaista tunnustuksellisista perinteistä” (cherished confessional traditions) ja niiden pohjalle rakentuvasta Raamatun tulkinnasta. Levine toteaa:  
Amy-Jill Levine<ref name="Levine">Levine, Amy-Jill: ''Homeless in a global Village'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 195-196 }}</ref> kiinnittää huomiota siihen, että globaalista ja pluralistisesta asenteesta voi tulla uusi muoto suvaitsemattomuutta, joka ei hyväksy niitä, jotka eivät ole tässä mielessä ”pluralistisia”. Hän kritisoi Räisäsen<ref>Räisänen 2000: 209</ref> vähättelevää tapaa puhua ”rakkaista tunnustuksellisista perinteistä” (cherished confessional traditions) ja niiden pohjalle rakentuvasta Raamatun tulkinnasta. Levine toteaa:  


{{sitaatti|Pidän enemmän ”moraalisesti epäilyttävänä” väittää toiselle, että hänen lukutapansa tai ennakko-oletuksensa ovat jossakin mielessä vääriä, koska ne eivät ole pluralistisia. Raamattuun uskovalla kristityllä pitäisi olla vapaus yrittää käännyttää minua kristinuskoon: sellainen yritys on raamatullisesti perusteltu ja sopii yhteen Raamatulle uskollisen (eksklusivistisen) teologian kanssa. Minulla on vapaus sanoa ”kiitos, mutta kiitos ei”. En haluaisi jonkun sanovan minulle, että minun ”rakkaat tunnustukselliset perinteeni” eivät ole kovinkaan merkityksellisiä, enkä julkenisi kohdella niin toisia. - - Omassa synagogassani - - saattaisimme tarvita enemmän omien lähtökohtiemme korostusta, ottaen huomioon miten paljon tämän päivän juutalaisiin kohdistuu painetta mukautua vallitsevaan kulttuuriin.|Levine<ref name="Levine" />}}
{{sitaatti|Pidän enemmän ”moraalisesti epäilyttävänä” väittää toiselle, että hänen lukutapansa tai ennakko-oletuksensa ovat jossakin mielessä vääriä, koska ne eivät ole pluralistisia. Raamattuun uskovalla kristityllä pitäisi olla vapaus yrittää käännyttää minua kristinuskoon: sellainen yritys on raamatullisesti perusteltu ja sopii yhteen Raamatulle uskollisen (eksklusivistisen) teologian kanssa. Minulla on vapaus sanoa ”kiitos, mutta kiitos ei”. En haluaisi jonkun sanovan minulle, että minun ”rakkaat tunnustukselliset perinteeni” eivät ole kovinkaan merkityksellisiä, enkä julkenisi kohdella niin toisia. - - Omassa synagogassani - - saattaisimme tarvita enemmän omien lähtökohtiemme korostusta, ottaen huomioon miten paljon tämän päivän juutalaisiin kohdistuu painetta mukautua vallitsevaan kulttuuriin.|Levine<ref name="Levine" />}}
Rivi 103: Rivi 103:
Räisänen<ref>Räisänen 2000</ref> myöntää jonkinlaisen ”kokonaisvaltaisen pyrkimyksen” olemassaolon Uuden testamentin historiallisen tutkimuksen taustalla. Räisänen on kuitenkin melko haluton myöntämään, että tällaiset pyrkimykset ja tarkoitusperät välttämättä vaarantaisivat tutkimuksen neutraalisuutta. Esimerkiksi David Straussin osalta Räisänen väittää, että vaikka hänen filosofiset sitoumuksensa johtivat hänet ymmärtämään tutkimustyön tietyllä tavalla ja omaksumaan tietynlaiset tutkimusmetodit, hänen ”aktuaalinen historiallis-kriittinen analyysinsa on riippumaton spekulatiivisesta filosofiasta”<ref>Räisänen 2000: 15</ref>. Tutkimuksen neutraalisuutta uhkaavat Räisäsen mukaan lähinnä vain sisällöllisesti teologiset, esimerkiksi perinteisesti kristilliset uskomukset. Hän pitää omaksumaansa humanistis-globaalis-eettistä ja suvaitsevaista ”kokonaisvaltaista pyrkimystä” korkeintaan tietynlaisena ”värityksenä”, joka ei vaikuta varhaisen kristinuskon kriittiseen tutkimukseen ainakaan yhtä paljon kuin varsinaiset uskonnolliset ja teologiset olettamukset.<ref>Räisänen 2000: 92, 168-169, 209</ref>
Räisänen<ref>Räisänen 2000</ref> myöntää jonkinlaisen ”kokonaisvaltaisen pyrkimyksen” olemassaolon Uuden testamentin historiallisen tutkimuksen taustalla. Räisänen on kuitenkin melko haluton myöntämään, että tällaiset pyrkimykset ja tarkoitusperät välttämättä vaarantaisivat tutkimuksen neutraalisuutta. Esimerkiksi David Straussin osalta Räisänen väittää, että vaikka hänen filosofiset sitoumuksensa johtivat hänet ymmärtämään tutkimustyön tietyllä tavalla ja omaksumaan tietynlaiset tutkimusmetodit, hänen ”aktuaalinen historiallis-kriittinen analyysinsa on riippumaton spekulatiivisesta filosofiasta”<ref>Räisänen 2000: 15</ref>. Tutkimuksen neutraalisuutta uhkaavat Räisäsen mukaan lähinnä vain sisällöllisesti teologiset, esimerkiksi perinteisesti kristilliset uskomukset. Hän pitää omaksumaansa humanistis-globaalis-eettistä ja suvaitsevaista ”kokonaisvaltaista pyrkimystä” korkeintaan tietynlaisena ”värityksenä”, joka ei vaikuta varhaisen kristinuskon kriittiseen tutkimukseen ainakaan yhtä paljon kuin varsinaiset uskonnolliset ja teologiset olettamukset.<ref>Räisänen 2000: 92, 168-169, 209</ref>


Stephen L. Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005</ref> kyseenalaistaa Räisäsen näkemyksen. Stellin mukaan on vaikea erottaa filosofisia ja uskonnollisia kokonaisvaltaisia pyrkimyksiä toisistaan. Ei ole selvää, että edelliset vaikuttaisivat jälkimmäisiä vähemmän historiallisen tutkimuksen objektiivisuuden asteeseen. Ei ole selvää, miksi filosofiset edellytykset olisivat teologisia neutraalimpia.  
Stephen L. Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = }}</ref> kyseenalaistaa Räisäsen näkemyksen. Stellin mukaan on vaikea erottaa filosofisia ja uskonnollisia kokonaisvaltaisia pyrkimyksiä toisistaan. Ei ole selvää, että edelliset vaikuttaisivat jälkimmäisiä vähemmän historiallisen tutkimuksen objektiivisuuden asteeseen. Ei ole selvää, miksi filosofiset edellytykset olisivat teologisia neutraalimpia.  


Onko koskaan mahdollista eliminoida sen ”kokonaisvaltaisen pyrkimyksen” vaikutusta, joka motivoi ja ohjaa kohtaamista Raamatun kanssa? Jos tämä ei ole mahdollista, silloin ”todella ekumeenisen, globaalisen näkökulman” (joka on Räisäsen oma ”kokonaisvaltainen pyrkimys) asettaminen kristinuskon opillisen näkökulman sijaan (joka on toinen erityinen ”kokonaisvaltainen pyrkimys”) ei itsessään takaa, että eliminoidaan tai edes vähennetään sitoumusten vaikutusta historialliseen tutkimukseen.<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 63</ref>
Onko koskaan mahdollista eliminoida sen ”kokonaisvaltaisen pyrkimyksen” vaikutusta, joka motivoi ja ohjaa kohtaamista Raamatun kanssa? Jos tämä ei ole mahdollista, silloin ”todella ekumeenisen, globaalisen näkökulman” (joka on Räisäsen oma ”kokonaisvaltainen pyrkimys) asettaminen kristinuskon opillisen näkökulman sijaan (joka on toinen erityinen ”kokonaisvaltainen pyrkimys”) ei itsessään takaa, että eliminoidaan tai edes vähennetään sitoumusten vaikutusta historialliseen tutkimukseen.<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 63}}</ref>


Räisänen kritisoi kristillis-tunnustuksellisten teologisten vakaumusten vaikutusta tutkimukseen, mutta hän ei ole johdonmukaisesti valmis tunnustamaan maallistuneiden teologisten tai filosofisten uskontunnustusten vastaavaa vaikutusta. Stell on kuitenkin eri mieltä: ”Se, että sitoumuksia nimitetään ’filosofisiksi’ ennemminkin kuin ’teologisiksi’, ei tee näistä sitoumuksista ’neutraalimpia’. Se, että sitoumukset ovat yhteneviä Räisäsen oman ’kokonaisvaltaisen pyrkimyksen’ kanssa, ei tee niistä ’objektiivisempia’.”<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 66</ref> Ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä kriteeriä sille, mitä olisi pidettävä objektiivisena, vaan erilaisista peruslähtökohdista käsin objektiivisuuden käsite saa erilaisen sisällön<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 69</ref>. Stell pitää myös ongelmallisena Räisäsen pyrkimystä perustella joidenkin suosimiensa teorioiden objektiivisuutta sillä, että ne ovat vallalla suuressa osassa tämän hetken tutkimusta. Se, että jokin tietty näkemys on vallalla tutkimuksessa jonakin tiettynä historiallisena ajanjaksona, ei todista sen neutraaliutta tai objektiivisuutta. Voittaja ei ole aina oikeassa.  
Räisänen kritisoi kristillis-tunnustuksellisten teologisten vakaumusten vaikutusta tutkimukseen, mutta hän ei ole johdonmukaisesti valmis tunnustamaan maallistuneiden teologisten tai filosofisten uskontunnustusten vastaavaa vaikutusta. Stell on kuitenkin eri mieltä: ”Se, että sitoumuksia nimitetään ’filosofisiksi’ ennemminkin kuin ’teologisiksi’, ei tee näistä sitoumuksista ’neutraalimpia’. Se, että sitoumukset ovat yhteneviä Räisäsen oman ’kokonaisvaltaisen pyrkimyksen’ kanssa, ei tee niistä ’objektiivisempia’.”<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 66}}</ref> Ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä kriteeriä sille, mitä olisi pidettävä objektiivisena, vaan erilaisista peruslähtökohdista käsin objektiivisuuden käsite saa erilaisen sisällön<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 69}}</ref>. Stell pitää myös ongelmallisena Räisäsen pyrkimystä perustella joidenkin suosimiensa teorioiden objektiivisuutta sillä, että ne ovat vallalla suuressa osassa tämän hetken tutkimusta. Se, että jokin tietty näkemys on vallalla tutkimuksessa jonakin tiettynä historiallisena ajanjaksona, ei todista sen neutraaliutta tai objektiivisuutta. Voittaja ei ole aina oikeassa.  


Jos tieteellinen tutkimus edellyttää filosofisia olettamuksia tai uskoa tiettyjen tiedon lähteiden luotettavuuteen, tieteellisten tutkimustulosten luotettavuus riippuu kyseisten filosofisten olettamusten ja niiden varaan rakentuvan tieteellisen uskontunnustuksen luotettavuudesta. Kyseiset olettamukset ohjaavat sitä, miten tutkimusmenetelmät valitaan, havainnot tulkitaan, käsitteet ja teoriat muodostetaan. Tällä tavalla olettamukset voivat vaikuttaa saavutettuihin tutkimustuloksiin.  
Jos tieteellinen tutkimus edellyttää filosofisia olettamuksia tai uskoa tiettyjen tiedon lähteiden luotettavuuteen, tieteellisten tutkimustulosten luotettavuus riippuu kyseisten filosofisten olettamusten ja niiden varaan rakentuvan tieteellisen uskontunnustuksen luotettavuudesta. Kyseiset olettamukset ohjaavat sitä, miten tutkimusmenetelmät valitaan, havainnot tulkitaan, käsitteet ja teoriat muodostetaan. Tällä tavalla olettamukset voivat vaikuttaa saavutettuihin tutkimustuloksiin.  
Rivi 123: Rivi 123:
Räisäsen ajattelua ja tutkimusta on leimannut turvautuminen taitavaan retoriikkaan, jonka avulla peitetään metodista leväperäisyyttä ja dogmaattista eksklusivismia. Tuomo Mannermaa on yksityiskohtaisessa kritiikissään<ref name="Mannermaan kritiikki" /> kiinnittänyt huomiota siihen, että Räisäsen tutkimus on vailla metodista pohdintaa. Mannermaan mukaan Räisäsen argumentointi liikkuu niin ”yleisellä ja väljällä tasolla” että hänen näkemyksistään on vaikea muodostaa täsmällistä käsitystä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 169 }}</ref>. Räisänen tekee harhaanjohtavia rinnastuksia. Seurauksena on, että hän alkaa huomaamattaan ”harjoittaa subjektiivista, reflektoimatonta ja menetelmällisesti epäkriittistä raamattuteologiaa, jossa perustavatkaan määritykset tuskin ovat kohdallaan.”<ref name="mannermaa170">{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 170 }}</ref> Räisäsen tutkimukset eivät ilmennä johdonmukaisesti sovellettua analyysia. Hän tulee tuloksiinsa liian nopeasti ja ”vailla tarpeellista metodologista perustelua”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 202 }}</ref>. Hän ”ei ole riittävästi ottanut huomioon historiallis-kriittiseen metodiikkaan liittyviä periaatekysymyksiä”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 173 }}</ref>.
Räisäsen ajattelua ja tutkimusta on leimannut turvautuminen taitavaan retoriikkaan, jonka avulla peitetään metodista leväperäisyyttä ja dogmaattista eksklusivismia. Tuomo Mannermaa on yksityiskohtaisessa kritiikissään<ref name="Mannermaan kritiikki" /> kiinnittänyt huomiota siihen, että Räisäsen tutkimus on vailla metodista pohdintaa. Mannermaan mukaan Räisäsen argumentointi liikkuu niin ”yleisellä ja väljällä tasolla” että hänen näkemyksistään on vaikea muodostaa täsmällistä käsitystä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 169 }}</ref>. Räisänen tekee harhaanjohtavia rinnastuksia. Seurauksena on, että hän alkaa huomaamattaan ”harjoittaa subjektiivista, reflektoimatonta ja menetelmällisesti epäkriittistä raamattuteologiaa, jossa perustavatkaan määritykset tuskin ovat kohdallaan.”<ref name="mannermaa170">{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 170 }}</ref> Räisäsen tutkimukset eivät ilmennä johdonmukaisesti sovellettua analyysia. Hän tulee tuloksiinsa liian nopeasti ja ”vailla tarpeellista metodologista perustelua”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 202 }}</ref>. Hän ”ei ole riittävästi ottanut huomioon historiallis-kriittiseen metodiikkaan liittyviä periaatekysymyksiä”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 173 }}</ref>.


Vastaavanlaista kritiikkiä on Räisäseen kohdistettu myös muiden tutkijoiden taholta. '''Jens Schröter'''<ref>Schröter, Jens (2003): ''Teologische Literaturzeitung'' 128: 614</ref> ei löydä Räisäsen teoksista metodologista pohdintaa historiallisen tutkimuksen tulkinnallisista edellytyksistä. '''Peter Balla'''<ref>Balla, Peter: The Challenge from Within: Reading Räisänen against dominant Methological discourse, teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 36-37</ref> kritisoi Räisästä siitä, että tämä ei keskustele niiden kanssa, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Hän ei aina vastaa esitettyyn kritiikkiin argumenteilla, vaan saattaa yksinkertaisesti jättää kriittiset argumentit vaille huomiota. Hän esittää vastustajien näkemyksistä yksinkertaistetun karikatyyrin, jonka hän voi sitten kuitata retorisella nimittelyllä. Stellin<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 68</ref> mukaan Räisänen ei tee oikeutta vaihtoehtoisille kannoille. ”Muita kantoja ei juuri näytä olevan olemassakaan kuin hänen.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 196 }}</ref> Hänen lähestymistapansa ei ole aidosti globaalinen, vaan eriäviä näkemyksiä marginalisoiva<ref name="laffey5657" />. Räisäsen pluralismi on osin suvaitsematonta tunnustuksellisia uskovaisia vastaan tavalla, joka on ”moraalisesti kyseenalaista”<ref name="Levine" /> Räisäsen näkemys on ”etnosentrinen”<ref>Strecker, Christian: ''New Testament Research: Theological or Atheological? Some Observations on Heikki Räisänen's Two-Stage Program'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 246, n. 6</ref>. Räisänen mustamaalaa juutalaisuutta ja juutalaisia<ref>Levine, Amy-Jill: ''Homeless in a global Village'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 192-195</ref>. Räisäsen oma tunnustuksellinen kanta on ”länsimaisen valistuksen liberaalin demokratian näkemys”, ja hän tarkastelee vaihtoehtoisia näkemyksiä sen ehdoilla<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 69</ref>.  Hänen omat maailmankatsomukselliset ja jopa uskonnolliset vakaumuksensa ohjaavat niin vahvasti hänen tutkimustyötään, että ”historiallis-kriittisestä tutkimuksesta tulee huomaamatta uskonnollis-teologinen ohjelma.”<ref name="mannermaa170" />
Vastaavanlaista kritiikkiä on Räisäseen kohdistettu myös muiden tutkijoiden taholta. '''Jens Schröter''' (2003: 614) ei löydä Räisäsen teoksista metodologista pohdintaa historiallisen tutkimuksen tulkinnallisista edellytyksistä. Peter Balla (2005: 36-37) kritisoi Räisästä siitä, että tämä ei keskustele niiden kanssa, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Hän ei aina vastaa esitettyyn kritiikkiin argumenteilla, vaan saattaa yksinkertaisesti jättää kriittiset argumentit vaille huomiota. Hän esittää vastustajien näkemyksistä yksinkertaistetun karikatyyrin, jonka hän voi sitten kuitata retorisella nimittelyllä. Stellin<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 68}}</ref> mukaan Räisänen ei tee oikeutta vaihtoehtoisille kannoille.”Muita kantoja ei juuri näytä olevan olemassakaan kuin hänen.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mannermaa, Tuomo | Nimeke = Paralleeleja. Lutherin teologia ja sen soveltaminen | Julkaisija = Helsinki: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 182 | Vuosi = 1992 | Sivu = 196 }}</ref> Hänen lähestymistapansa ei ole aidosti globaalinen, vaan eriäviä näkemyksiä marginalisoiva<ref name="laffey5657" />. Räisäsen pluralismi on osin suvaitsematonta tunnustuksellisia uskovaisia vastaan tavalla, joka on ”moraalisesti kyseenalaista”<ref name="Levine" /> Räisäsen näkemys on ”etnosentrinen” (Strecker 2005: 246, n. 6). Räisänen mustamaalaa juutalaisuutta ja juutalaisia<ref>Levine, Amy-Jill: ''Homeless in a global Village'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 192-195 }}</ref>. Räisäsen oma tunnustuksellinen kanta on ”länsimaisen valistuksen liberaalin demokratian näkemys”, ja hän tarkastelee vaihtoehtoisia näkemyksiä sen ehdoilla<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 69}}</ref>.  Hänen omat maailmankatsomukselliset ja jopa uskonnolliset vakaumuksensa ohjaavat niin vahvasti hänen tutkimustyötään, että ”historiallis-kriittisestä tutkimuksesta tulee huomaamatta uskonnollis-teologinen ohjelma.”<ref name="mannermaa170" />


Näiden luonnehdintojen esiin ottamisen tarkoituksena on konkretisoida väitettä, jonka mukaan tutkimuksen tieteellisyys kyseenalaistuu, jos tutkimusyhteisö toimii dogmaattisesti yhden maailmankatsomuksen ehdoilla ja sulkee kilpailevat vaihtoehdot tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vielä ongelmallisemmaksi tilanne tulee, jos tällaisen maailmankatsomuksellisesti sulkeutuneen keskustelun katsotaan jossakin mielessä edustavan järjen vaatimusta ja olevan puolueetonta ja ennakkoluulotonta. Tosiasiassa tällainen ideologisesti sulkeutunut tiedeyhteisö lisää subjektiivisen mielivallan mahdollisuuksia. Tutkimuksilta ei edellytetä syvälle käyvää metodista pohdintaa, koska keskusteluavaruus on rajattu yhden maailmankatsomuksen ehdoilla tapahtuvaksi. Järjellä on korkeintaan toisarvoinen merkitys tällaisessa tutkimusprosessissa. Tällaisten huomioiden pohjalta Bultmannin oppilas Eta Linneman kritisoi valistuksen näkemystä, että tutkimusta olisi mahdollista tehdä pelkästään järjen varassa. Linnemanin mukaan historiallis-kriittisen lähestymistavan perustana sen naturalistisissa sovelluksissa ei ole järki vaan tietty uskonvarainen ideologia.  
Näiden luonnehdintojen esiin ottamisen tarkoituksena on konkretisoida väitettä, jonka mukaan tutkimuksen tieteellisyys kyseenalaistuu, jos tutkimusyhteisö toimii dogmaattisesti yhden maailmankatsomuksen ehdoilla ja sulkee kilpailevat vaihtoehdot tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vielä ongelmallisemmaksi tilanne tulee, jos tällaisen maailmankatsomuksellisesti sulkeutuneen keskustelun katsotaan jossakin mielessä edustavan järjen vaatimusta ja olevan puolueetonta ja ennakkoluulotonta. Tosiasiassa tällainen ideologisesti sulkeutunut tiedeyhteisö lisää subjektiivisen mielivallan mahdollisuuksia. Tutkimuksilta ei edellytetä syvälle käyvää metodista pohdintaa, koska keskusteluavaruus on rajattu yhden maailmankatsomuksen ehdoilla tapahtuvaksi. Järjellä on korkeintaan toisarvoinen merkitys tällaisessa tutkimusprosessissa. Tällaisten huomioiden pohjalta Bultmannin oppilas Eta Linneman kritisoi valistuksen näkemystä, että tutkimusta olisi mahdollista tehdä pelkästään järjen varassa. Linnemanin mukaan historiallis-kriittisen lähestymistavan perustana sen naturalistisissa sovelluksissa ei ole järki vaan tietty uskonvarainen ideologia.  


{{sitaatti|Tarkempi tutkimus osoittaisi, että historiallis-kriittisen lähestymistavan pohjana on sarja ennakko-oletuksia, jotka eivät itse ole tieteellisen tutkimuksen tuloksia. Ne ovat ennemminkin dogmaattisia lähtökohtaoletuksia, uskontunnustuksia, joiden perustana on ehdottoman aseman antaminen inhimilliselle järjelle kaikkien käsitysten kontrollimekanismina.|Linneman<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Linneman, Eta | Nimeke = Historical Criticism of the Bible: Methology or Ideology | Julkaisija = Grand Rapids: Baker | Selite = Käänt. Robert Yarbrough | Vuosi = 1990 | Sivu = 111 }}</ref>}}
{{sitaatti|Tarkempi tutkimus osoittaisi, että historiallis-kriittisen lähestymistavan pohjana on sarja ennakko-oletuksia, jotka eivät itse ole tieteellisen tutkimuksen tuloksia. Ne ovat ennemminkin dogmaattisia lähtökohtaoletuksia, uskontunnustuksia, joiden perustana on ehdottoman aseman antaminen inhimilliselle järjelle kaikkien käsitysten kontrollimekanismina. (Linneman 1990: 111.)}}
   
   
Järjelle annetaan ehdoton asema vain näennäisesti, koska ihmisjärki ei pysty toimimaan vailla ennakko-oletuksia. Järki tekee päätelmiään aina joidenkin ennakko-oletusten valossa. Järjen ylikorostuksen alle kätkeytyy tässä tapauksessa ateistinen tai agnostinen ideologia, jossa ihmisjärjen oletetaan voivan toimia kaikkitietävän olennon näkökulmasta.
Järjelle annetaan ehdoton asema vain näennäisesti, koska ihmisjärki ei pysty toimimaan vailla ennakko-oletuksia. Järki tekee päätelmiään aina joidenkin ennakko-oletusten valossa. Järjen ylikorostuksen alle kätkeytyy tässä tapauksessa ateistinen tai agnostinen ideologia, jossa ihmisjärjen oletetaan voivan toimia kaikkitietävän olennon näkökulmasta.


Usein naturalistit olettavat, että tutkijan kristillinen usko vaikuttaa kielteisesti hänen tutkimukseensa ja uhkaa sen objektiivisuutta. Naturalistit eivät ole useinkaan yhtä tietoisia siitä, miten heidän oma uskon asenteensa vaikuttaa heidän tutkimukseensa. Heidän analyysinsa uskon asenteiden vaikutuksesta tutkimukseen on usein puolueellinen. He korostavat sitä, miten usko kristinuskoon vääristää tutkimusta, mutta he eivät tuo yhtä selvästi esille, että myös epäusko ohjaa tutkimusta aivan vastaavalla tavalla. Räisänen<ref>Räisänen 2000: 119</ref> toteaa esimerkiksi, että ”jos tutkijat samaistuvat Paavalin argumenttien kanssa vaatiakseen itselleen Paavalin auktoriteettia, niin kuin liian monet kieltämättä tekevät, tämä ei ole historiallisten menetelmien vaan niiden ihmisten vika, jotka eivät ole riittävän kriittisiä historiallisessa kritiikissään.” Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 81</ref> kuitenkin kiinnittää huomiota, ettei ongelma ole pelkästään niissä, jotka samaistuvat Paavaliin vaan yhtälailla niissä, jotka eivät halua samaistua häneen. Jokaisella on jokin suhde Paavalin argumenttiin ja tämä ohjaa kunkin tulkintaa Paavalista. Se, jonka on helppo samaistua Paavaliin saattaa vaatia Paavalin auktoriteettia itselleen. Sellainen taas, jonka on vaikea samaistua Paavaliin saattaa etsiä sellaista auktoriteettia, jonka varassa voi vastustaa Paavalia. Molemmissa tapauksissa asenne Paavaliin vaikuttaa historialliseen analyysiin. Myös sitoutuminen sitoutumattomuuteen on asenne, joka vaikuttaa tulkintaan yhtä paljon kuin avoin sitoutuminen johonkin muuhun tunnustukselliseen näkemykseen.
Usein naturalistit olettavat, että tutkijan kristillinen usko vaikuttaa kielteisesti hänen tutkimukseensa ja uhkaa sen objektiivisuutta. Naturalistit eivät ole useinkaan yhtä tietoisia siitä, miten heidän oma uskon asenteensa vaikuttaa heidän tutkimukseensa. Heidän analyysinsa uskon asenteiden vaikutuksesta tutkimukseen on usein puolueellinen. He korostavat sitä, miten usko kristinuskoon vääristää tutkimusta, mutta he eivät tuo yhtä selvästi esille, että myös epäusko ohjaa tutkimusta aivan vastaavalla tavalla. Räisänen (2000: 119) toteaa esimerkiksi, että ”jos tutkijat samaistuvat Paavalin argumenttien kanssa vaatiakseen itselleen Paavalin auktoriteettia, niin kuin liian monet kieltämättä tekevät, tämä ei ole historiallisten menetelmien vaan niiden ihmisten vika, jotka eivät ole riittävän kriittisiä historiallisessa kritiikissään.” Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 81}}</ref> kuitenkin kiinnittää huomiota, ettei ongelma ole pelkästään niissä, jotka samaistuvat Paavaliin vaan yhtälailla niissä, jotka eivät halua samaistua häneen. Jokaisella on jokin suhde Paavalin argumenttiin ja tämä ohjaa kunkin tulkintaa Paavalista. Se, jonka on helppo samaistua Paavaliin saattaa vaatia Paavalin auktoriteettia itselleen. Sellainen taas, jonka on vaikea samaistua Paavaliin saattaa etsiä sellaista auktoriteettia, jonka varassa voi vastustaa Paavalia. Molemmissa tapauksissa asenne Paavaliin vaikuttaa historialliseen analyysiin. Myös sitoutuminen sitoutumattomuuteen on asenne, joka vaikuttaa tulkintaan yhtä paljon kuin avoin sitoutuminen johonkin muuhun tunnustukselliseen näkemykseen.


Niinpä tieteisuskoisen naturalismin sisälle kehittyy jännite, josta sen edustajat eivät itse useinkaan ole tietoisia. Tutkimuksensa objektiivisuutta korostavan naturalismin mukaan tieteellinen tutkimus ei ole sidoksissa arvoihin tai perimmäisiin oletuksiin todellisuuden luonteesta. Tieteen kielen on tarkoitus olla arvoneutraalia. Tässä näkemyksessä ei riittävästi huomioida sitä, että tieteentekijät ohjautuvat tutkimustyössään itsetulkintojensa pohjalta, vaikka he eivät olekaan siitä itse välttämättä tietoisia. Itsetulkinnoissaan he saattavat esimerkiksi määritellä itsensä tutkijoiksi, jotka toteuttavat tutkimustyössään puolueettomuuden ja neutraalisuuden arvoja. Vaikka puolueettomuuden ja neutraalisuuden varaan rakentuva tutkimus näennäisesti pyrkiikin eroon kaikista arvostuksista, se rakentuu tietyn arvostuksen ja arvokannanoton varaan. Naturalistisia arvojakaan ei ole mahdollista ilmaista tieteen kielen avulla. Puhe puolueettomuudesta ja neutraalisuudesta kuuluu arvokeskustelun piiriin. Kysymys siitä, tulisiko tieteellisessä tutkimuksessa pyrkiä puolueettomuuteen ja neutraalisuuteen on arvokysymys, johon ei ole mitään puolueetonta ja neutraalia kantaa. Niinpä itseymmärryksessään ja itsetulkinnoissaan tieteisuskoiset naturalistit rikkovat niitä puolueettomuuden ja neutraalisuuden arvoja vastaan, jotka ohjaavat heidän itseymmärrystään ja sitä kautta heidän tieteellistä työtään.  
Niinpä tieteisuskoisen naturalismin sisälle kehittyy jännite, josta sen edustajat eivät itse useinkaan ole tietoisia. Tutkimuksensa objektiivisuutta korostavan naturalismin mukaan tieteellinen tutkimus ei ole sidoksissa arvoihin tai perimmäisiin oletuksiin todellisuuden luonteesta. Tieteen kielen on tarkoitus olla arvoneutraalia. Tässä näkemyksessä ei riittävästi huomioida sitä, että tieteentekijät ohjautuvat tutkimustyössään itsetulkintojensa pohjalta, vaikka he eivät olekaan siitä itse välttämättä tietoisia. Itsetulkinnoissaan he saattavat esimerkiksi määritellä itsensä tutkijoiksi, jotka toteuttavat tutkimustyössään puolueettomuuden ja neutraalisuuden arvoja. Vaikka puolueettomuuden ja neutraalisuuden varaan rakentuva tutkimus näennäisesti pyrkiikin eroon kaikista arvostuksista, se rakentuu tietyn arvostuksen ja arvokannanoton varaan. Naturalistisia arvojakaan ei ole mahdollista ilmaista tieteen kielen avulla. Puhe puolueettomuudesta ja neutraalisuudesta kuuluu arvokeskustelun piiriin. Kysymys siitä, tulisiko tieteellisessä tutkimuksessa pyrkiä puolueettomuuteen ja neutraalisuuteen on arvokysymys, johon ei ole mitään puolueetonta ja neutraalia kantaa. Niinpä itseymmärryksessään ja itsetulkinnoissaan tieteisuskoiset naturalistit rikkovat niitä puolueettomuuden ja neutraalisuuden arvoja vastaan, jotka ohjaavat heidän itseymmärrystään ja sitä kautta heidän tieteellistä työtään.  


Koska näillä arvoilla on niin voimakas vaikutus tutkijoiden itseymmärrykseen ja sen pohjalta heidän tapaansa tarkastella todellisuutta, itse naturalismin pohjalta luotujen teorioiden suuret tiedolliset ongelmat tulevat heidän silmissään toisarvoisiksi. Siksi jotkut naturalistit ovat valmiita hyväksymään osin täysin epäuskottavia teorioita. He ovat valmiit omaksumaan nämä teoriat niiden heikkouksista huolimatta, koska ne tuotetaan tieteellisen lähestymistavan pohjalta, jota oletetaan luonnehtivan juuri nämä puolueettomuuden, vapauden ja itsenäisyyden arvot.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Taylor, Charles | Nimeke = Philosophy and the Human Sciences: Philosophical Papers II | Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press | Vuosi = 1995 | Sivu = 5 }}</ref>
Koska näillä arvoilla on niin voimakas vaikutus tutkijoiden itseymmärrykseen ja sen pohjalta heidän tapaansa tarkastella todellisuutta, itse naturalismin pohjalta luotujen teorioiden suuret tiedolliset ongelmat tulevat heidän silmissään toisarvoisiksi. Siksi jotkut naturalistit ovat valmiita hyväksymään osin täysin epäuskottavia teorioita. He ovat valmiit omaksumaan nämä teoriat niiden heikkouksista huolimatta, koska ne tuotetaan tieteellisen lähestymistavan pohjalta, jota oletetaan luonnehtivan juuri nämä puolueettomuuden, vapauden ja itsenäisyyden arvot. (Taylor 1995: 5.)


Näillä ihanteilla ja arvoilla on voimakas vaikutus ihmisen itseymmärrykseen erityisesti siksi, että ne liittyvät läheisesti moniin moderneihin käytäntöihin. Tekemällä todellisuudesta puolueettoman havainnoinnin kohteen ihminen uskoo voivansa vapauttaa itsensä tiedon avulla. Niinpä Taylorin mukaan tutkijat eivät käytännössä toimi irrallaan arvointuitioistaan, joiden pohjalta he ymmärtävät itsensä ja siten myös oman tapansa hankkia tietoa todellisuudesta. Se, että positivistisesti orientoituneet naturalistit ymmärtävät oman tutkimustyönsä puolueettomuuden, sitoutumattomuuden ja neutraalisuuden pohjalta, ei tarkoita sitä, että he todellisuudessa olisivat puolueettomia ja sitoutumattomia tutkimustyössään. Heidän itseymmärryksensä on osittain väärintulkintaa: vaikka he ajattelevat toimivansa puolueettomasti ja neutraalisti tutkimustyössään, he ovat käytännössä kuitenkin vahvasti sitoutuneita tiettyihin arvoihin ja tiettyihin oletuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Tällainen väärintulkinta voi tehdä heidät sokeiksi omille sitoumuksilleen ja lähtökohtaoletuksilleen.  
Näillä ihanteilla ja arvoilla on voimakas vaikutus ihmisen itseymmärrykseen erityisesti siksi, että ne liittyvät läheisesti moniin moderneihin käytäntöihin. Tekemällä todellisuudesta puolueettoman havainnoinnin kohteen ihminen uskoo voivansa vapauttaa itsensä tiedon avulla. Niinpä Taylorin mukaan tutkijat eivät käytännössä toimi irrallaan arvointuitioistaan, joiden pohjalta he ymmärtävät itsensä ja siten myös oman tapansa hankkia tietoa todellisuudesta. Se, että positivistisesti orientoituneet naturalistit ymmärtävät oman tutkimustyönsä puolueettomuuden, sitoutumattomuuden ja neutraalisuuden pohjalta, ei tarkoita sitä, että he todellisuudessa olisivat puolueettomia ja sitoutumattomia tutkimustyössään. Heidän itseymmärryksensä on osittain väärintulkintaa: vaikka he ajattelevat toimivansa puolueettomasti ja neutraalisti tutkimustyössään, he ovat käytännössä kuitenkin vahvasti sitoutuneita tiettyihin arvoihin ja tiettyihin oletuksiin todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Tällainen väärintulkinta voi tehdä heidät sokeiksi omille sitoumuksilleen ja lähtökohtaoletuksilleen.  


{{sitaatti|Sen sijaan että raamatuntutkijat olisivat tunnustaneet sen, miten he käsitteellisesti sijoittuvat, he ovat pitäneet omia arvostuksiaan ja omaa sitoutumistaan esimerkiksi objektiivisuuteen ja neutraalisuuteen ohjeellisena ja katsoneet kaikkien muiden arvojen edustavan vääristymää tästä ohjeesta. - - Koska Räisäsen kaltainen lähestymistapa väittää olevansa yleispätevä, ekumeeninen  ja ihmisystävällinen, se saattaa helposti olla huomioimatta oman näkökulmansa rajallisuutta ja erityisyyttä ja pitää itsestään selvänä omaa yleispätevyyttään. Kun sen yleispätevyys hyväksytään, hyväksytään myös sen neutraalius – asiat vain ovat niin. Tässä oletetussa neutraalisuuden viitekehyksessä ei tarvitse kysellä, kenen ohjelmaa se toteuttaa ja kenen valtarakenteet tukevat sitä.|Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 82</ref>}}  
{{sitaatti|Sen sijaan että raamatuntutkijat olisivat tunnustaneet sen, miten he käsitteellisesti sijoittuvat, he ovat pitäneet omia arvostuksiaan ja omaa sitoutumistaan esimerkiksi objektiivisuuteen ja neutraalisuuteen ohjeellisena ja katsoneet kaikkien muiden arvojen edustavan vääristymää tästä ohjeesta. - - Koska Räisäsen kaltainen lähestymistapa väittää olevansa yleispätevä, ekumeeninen  ja ihmisystävällinen, se saattaa helposti olla huomioimatta oman näkökulmansa rajallisuutta ja erityisyyttä ja pitää itsestään selvänä omaa yleispätevyyttään. Kun sen yleispätevyys hyväksytään, hyväksytään myös sen neutraalius – asiat vain ovat niin. Tässä oletetussa neutraalisuuden viitekehyksessä ei tarvitse kysellä, kenen ohjelmaa se toteuttaa ja kenen valtarakenteet tukevat sitä.|Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 82}}</ref>}}  


Tieteisuskoinen naturalismi ei riittävästi tiedosta, että se ei todellisuudessa täytä objektiivisuuden ja puolueettomuuden kriteerejä, vaikka nämä arvot ovat keskeisiä sen itseymmärryksessä. Tieteisuskoiset naturalistit eivät tee riittävää eroa oman itseymmärryksensä pohjana olevien arvojen ja tutkimustyönsä todellisen luonteen välillä. Juuri syvimpien arviointien tasolla on kaikkein helpointa tulla petetyksi.<ref>Taylor, Charles: ''Responsibility for the Self'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Rorty, A. O. (toim.) | Nimeke = The Identities of Persons | Julkaisija = Berkeley: University of California Press | Vuosi = 1976 | Sivu = 282-283; 299 }}</ref>
Tieteisuskoinen naturalismi ei riittävästi tiedosta, että se ei todellisuudessa täytä objektiivisuuden ja puolueettomuuden kriteerejä, vaikka nämä arvot ovat keskeisiä sen itseymmärryksessä. Tieteisuskoiset naturalistit eivät tee riittävää eroa oman itseymmärryksensä pohjana olevien arvojen ja tutkimustyönsä todellisen luonteen välillä. Juuri syvimpien arviointien tasolla on kaikkein helpointa tulla petetyksi. (Taylor 1976: 282-283; 299


{{sitaatti|Arvioinnit ovat alttiita kyseenalaistamiselle juuri minuudelle ominaisen syvyyden takia. Sillä juuri syvimmät arviointimme ovat kaikkein epäselvimpiä, vähiten selvästi ilmaistuja, helpoimmin alttiita harhakäsityksille ja vääristymiselle.|Taylor<ref>Taylor, Charles: ''Responsibility for the Self'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Rorty, A. O. (toim.) | Nimeke = The Identities of Persons | Julkaisija = Berkeley: University of California Press | Vuosi = 1976 | Sivu = 296 }}</ref>}}
{{sitaatti|Arvioinnit ovat alttiita kyseenalaistamiselle juuri minuudelle ominaisen syvyyden takia. Sillä juuri syvimmät arviointimme ovat kaikkein epäselvimpiä, vähiten selvästi ilmaistuja, helpoimmin alttiita harhakäsityksille ja vääristymiselle.|Taylor (Taylor 1976: 296.)}}


Syvimpien arviointiensa tasolla ihminen elää helposti harhakuvien ja vääristyneiden käsitysten vallassa; ihmisen on lähes mahdotonta kohdata totuutta itsestään. Tämä tietysti vääristää kaiken toiminnan.
Syvimpien arviointiensa tasolla ihminen elää helposti harhakuvien ja vääristyneiden käsitysten vallassa; ihmisen on lähes mahdotonta kohdata totuutta itsestään. Tämä tietysti vääristää kaiken toiminnan.


Tieteellinen tutkimus tapahtuu tiedeyhteisössä. Tiedeyhteisöä kuten jokaista muutakin yhteisöä hallitsee tietynlainen eetos, tietynlainen arvomaailma ja siihen sisältyvä arvojärjestys. Arvot muodostavat jokaisen yhteisön ytimen. Yhteisö asettaa arvot tiettyyn tärkeysjärjestykseen ja antaa jollekin tai joillekin arvoille hallitsevan aseman. Tieteellisen tiedon muodostamisen prosessi on osittain tällaisten sosiologisten tekijöiden hallitsema. Se mitä yhteisö pitää tietämisen arvoisena riippuu olennaisesti yhteisöä hallitsevasta arvomaailmasta. Niinpä yhteisöä hallitseva arvomaailma osittain määrittelee sen, mitä yhteisö pitää tietona.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Scheler, Max | Nimeke = Problems of Sociology of Knowledge | Julkaisija = London: Routledge & Kegan Paul | Selite = Käänt. Manfred S. Frings | Vuosi = 1980 | Sivu = }}</ref>
Tieteellinen tutkimus tapahtuu tiedeyhteisössä. Tiedeyhteisöä kuten jokaista muutakin yhteisöä hallitsee tietynlainen eetos, tietynlainen arvomaailma ja siihen sisältyvä arvojärjestys. Arvot muodostavat jokaisen yhteisön ytimen. Yhteisö asettaa arvot tiettyyn tärkeysjärjestykseen ja antaa jollekin tai joillekin arvoille hallitsevan aseman. Tieteellisen tiedon muodostamisen prosessi on osittain tällaisten sosiologisten tekijöiden hallitsema. Se mitä yhteisö pitää tietämisen arvoisena riippuu olennaisesti yhteisöä hallitsevasta arvomaailmasta. Niinpä yhteisöä hallitseva arvomaailma osittain määrittelee sen, mitä yhteisö pitää tietona. (Scheler 1980.)


== Esimerkkinä [[pseudonimien käyttö]] ==
== Esimerkkinä [[pseudonimien käyttö]] ==
Rivi 153: Rivi 153:
Räisäsellä on mielenkiintoinen tapa pitää tutkimuksen puolueettomuuden edellytyksenä sitä, että otetaan tutkimuksen lähtökohdaksi jokin tietty kanta siihen, mikä piti tutkimuksen kautta selvittää. Hän seuraa tätä linjaa uskollisesti myös kysymyksessä Raamatun kirjojen tekijöistä ja ajoituksesta. Räisänen kirjoittaa: ”Kaiken vakavasti otettavan teologian edellytyksiin kuuluu, että perinteiset käsitykset tiettyjen Raamatun kirjojen tekijöistä ja syntyajasta on hylätty, ja että Raamatun tunnustetaan sisältävän myös epähistoriallista ainesta ja että Raamatun sisäinen epäyhtenäisyys myönnetään - -. [Tämä] metodinen lähtökohta on kiistaton.”<ref>Räisänen 1981: 120</ref>
Räisäsellä on mielenkiintoinen tapa pitää tutkimuksen puolueettomuuden edellytyksenä sitä, että otetaan tutkimuksen lähtökohdaksi jokin tietty kanta siihen, mikä piti tutkimuksen kautta selvittää. Hän seuraa tätä linjaa uskollisesti myös kysymyksessä Raamatun kirjojen tekijöistä ja ajoituksesta. Räisänen kirjoittaa: ”Kaiken vakavasti otettavan teologian edellytyksiin kuuluu, että perinteiset käsitykset tiettyjen Raamatun kirjojen tekijöistä ja syntyajasta on hylätty, ja että Raamatun tunnustetaan sisältävän myös epähistoriallista ainesta ja että Raamatun sisäinen epäyhtenäisyys myönnetään - -. [Tämä] metodinen lähtökohta on kiistaton.”<ref>Räisänen 1981: 120</ref>


Räisänen pitää itsestään selvyytenä, että Raamatussa annetut tiedot tiettyjen sen kirjojen tekijöistä eivät pidä paikkaansa. Hän ei näytä olevan tietoinen muinaisessa maailmassa vallitsevista periaatteista kirjojen nimeämisen osalta. Terry L. Wilder<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Wilder, Terry L. | Nimeke = Pseudonomity, the New Testament and Deception. An Inquiry into Intention and Reception | Julkaisija = Lanham, Mar.: University Press of America | Vuosi = 2004 | Sivu = }}</ref> kritisoi naturalististen tutkijoiden oletusta, jonka mukaan muinaisessa maailmassa olisi ollut yleisesti hyväksyttyä laittaa teoksia toisten nimiin. Hän osoittaa, että muinaisessa maailmassa yleiset periaatteet eivät tässä suhteessa olennaisesti eronneet oman aikamme vastaavista. Silloin yhtä lailla kuin nykyään pidettiin sopimattomana laittaa kirjallisia töitä toisten nimiin. Varhaiskirkon teologit eivät olisi hyväksyneet kaanoniin sellaisia kirjoituksia, joissa tekijän henkilöllisyys oli vääristelty. Historiallinen todistusaineisto osoittaa, että apostolien nimiin laitettuihin epäaitoihin kirjoituksiin suhtauduttiin hyvin kielteisesti. Varhaisen seurakunnan tiedetään suhtautuneen hyvin kielteisesti tällaisiin apostolien kirjoittamiksi väitettyihin epäaitoihin kirjoituksiin. Varhainen seurakunta piti tärkeänä kirjoitusten aitoutta.
Räisänen pitää itsestään selvyytenä, että Raamatussa annetut tiedot tiettyjen sen kirjojen tekijöistä eivät pidä paikkaansa. Hän ei näytä olevan tietoinen muinaisessa maailmassa vallitsevista periaatteista kirjojen nimeämisen osalta. Terry L. Wilder (2004) kritisoi naturalististen tutkijoiden oletusta, jonka mukaan muinaisessa maailmassa olisi ollut yleisesti hyväksyttyä laittaa teoksia toisten nimiin. Hän osoittaa, että muinaisessa maailmassa yleiset periaatteet eivät tässä suhteessa olennaisesti eronneet oman aikamme vastaavista. Silloin yhtä lailla kuin nykyään pidettiin sopimattomana laittaa kirjallisia töitä toisten nimiin. Varhaiskirkon teologit eivät olisi hyväksyneet kaanoniin sellaisia kirjoituksia, joissa tekijän henkilöllisyys oli vääristelty. Historiallinen todistusaineisto osoittaa, että apostolien nimiin laitettuihin epäaitoihin kirjoituksiin suhtauduttiin hyvin kielteisesti. Varhaisen seurakunnan tiedetään suhtautuneen hyvin kielteisesti tällaisiin apostolien kirjoittamiksi väitettyihin epäaitoihin kirjoituksiin. Varhainen seurakunta piti tärkeänä kirjoitusten aitoutta.


== Tulisiko raamattukritiikki asettaa Raamatun paikalle? ==
== Tulisiko raamattukritiikki asettaa Raamatun paikalle? ==
Rivi 159: Rivi 159:
Räisänen on yksi niistä positivistisen tiedekäsityksen inspiroimista tutkijoista, jotka ovat pyrkineet asettamaan omat tutkimustuloksensa sille paikalle, mikä kirkossa on tavallisesti annettu Raamatulle itselleen. He katsovat tutkimustulostensa edustavan sellaista neutraalia tietoa Raamatun maailmasta, että sen tulisi olla kirkon opetuksen lähtökohtana.  
Räisänen on yksi niistä positivistisen tiedekäsityksen inspiroimista tutkijoista, jotka ovat pyrkineet asettamaan omat tutkimustuloksensa sille paikalle, mikä kirkossa on tavallisesti annettu Raamatulle itselleen. He katsovat tutkimustulostensa edustavan sellaista neutraalia tietoa Raamatun maailmasta, että sen tulisi olla kirkon opetuksen lähtökohtana.  


Räisäsen näkemys on osa suomalaisessa teologisessa ajattelussa edelleen vahvana elävää näkemystä, jonka mukaan naturalistisesti suuntautunut historiallis-kriittinen tutkimus on paljastanut objektiivisen totuuden Raamatusta ja historian Jeesuksesta, jota kirkko ei uskalla kertoa jäsenilleen, vaikka sen johto on itse tästä tiedosta perillä. Teologisessa keskustelussa puhutaan usein huolimattomasti tai propagandistisesti ”tieteellisen raamatuntutkimuksen standardi-tuloksista”<ref>Latvus, K. & Peltonen K.: ''Raamattuteologian koulutuksen lähtökohtia'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Latvus, K. & Peltonen K. (toim.) | Nimeke = Tulkinnan kehällä | Julkaisija = | Vuosi = 1992 | Sivu = 16 }}</ref> ikään kuin naturalistinen raamattukritiikki olisi objektiivista ja ikään kuin se olisi päätynyt joihinkin yksiselitteisiin tai yleisesti hyväksyttyihin tuloksiin. Stephen L. Stell kritisoi tällaista ajattelua:   
Räisäsen näkemys on osa suomalaisessa teologisessa ajattelussa edelleen vahvana elävää näkemystä, jonka mukaan naturalistisesti suuntautunut historiallis-kriittinen tutkimus on paljastanut objektiivisen totuuden Raamatusta ja historian Jeesuksesta, jota kirkko ei uskalla kertoa jäsenilleen, vaikka sen johto on itse tästä tiedosta perillä. Teologisessa keskustelussa puhutaan usein huolimattomasti tai propagandistisesti ”tieteellisen raamatuntutkimuksen standardi-tuloksista” (Latvus & Peltonen 1992: 16) ikään kuin naturalistinen raamattukritiikki olisi objektiivista ja ikään kuin se olisi päätynyt joihinkin yksiselitteisiin tai yleisesti hyväksyttyihin tuloksiin. Stephen L. Stell kritisoi tällaista ajattelua:   


{{sitaatti|Yhteiskunnallis-retorinen analyysi historiallis-kriittisten tutkimusten ”tieteellisyyden” vaateista osoittaa, että nämä vaateet ovat kaukana neutraalista. Omaksumalla luonnontieteiden kielen ja väittämällä edustavansa tieteellistä objektiivisuutta raamatuntutkijoiden ammattikunta kokoaa tieteen yhteiskunnalliset ja kulttuuriset valtarakenteet omalle puolelleen. Tieteen vaikutusvaltaisten puhetapojen omaksuminen väistämättä vahvistaa historiallis-kriittisten tutkimusten asemaa ja johtopäätöksiä, samalla kun se heikentää niiden asemaa, jotka eivät ota tällaista tieteellistä viitekehystä käyttöönsä. On otettava huomioon, ettei tulkinnoissa itse asiassa ole mahdollisuutta saavuttaa objektiivisuutta. Kun yksi osapuoli väittää määrittävänsä merkityksiä ’objektiivisesti’, se kaksinkertaistaa ideologisen vallankäyttönsä voiman. Tästä seuraava voimasuhteiden epäsuhta vie siihen, että tieteellisen retoriikan kulttuurisesti vallitsevat voimat määräävät voittajan. - - Tällainen tieteellisen ”objektiivisuuden” peitelty voima ei vaikuta ainoastaan tutkimusmenetelmiin ja näin toteutetun tutkimuksen tulosten asemaan, se myös kokoaa mahtavia kulttuurisia voimia tukemaan tutkimustulosten levittämistä. Vaikka ”informaation” levittäminen näyttää neutraalilta, ”tieteelliseksi” tai ”objektiiviseksi” luonnehdittu informaatio saa yhteiskunnassamme arvovallan, joka ylittää uskonnollisen totuuden tai ilmoituksen saaman aseman. Kutsumalla omaa julistustyötään yleistä hyvää palvelevaksi informaation levittämiseksi, raamatuntutkijat valjastavat joukkotiedotusvälineiden vallan oman ohjelmansa tueksi – kaikki objektiivisuuden ja neutraalisuuden nimessä.|Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 83</ref>}}   
{{sitaatti|Yhteiskunnallis-retorinen analyysi historiallis-kriittisten tutkimusten ”tieteellisyyden” vaateista osoittaa, että nämä vaateet ovat kaukana neutraalista. Omaksumalla luonnontieteiden kielen ja väittämällä edustavansa tieteellistä objektiivisuutta raamatuntutkijoiden ammattikunta kokoaa tieteen yhteiskunnalliset ja kulttuuriset valtarakenteet omalle puolelleen. Tieteen vaikutusvaltaisten puhetapojen omaksuminen väistämättä vahvistaa historiallis-kriittisten tutkimusten asemaa ja johtopäätöksiä, samalla kun se heikentää niiden asemaa, jotka eivät ota tällaista tieteellistä viitekehystä käyttöönsä. On otettava huomioon, ettei tulkinnoissa itse asiassa ole mahdollisuutta saavuttaa objektiivisuutta. Kun yksi osapuoli väittää määrittävänsä merkityksiä ’objektiivisesti’, se kaksinkertaistaa ideologisen vallankäyttönsä voiman. Tästä seuraava voimasuhteiden epäsuhta vie siihen, että tieteellisen retoriikan kulttuurisesti vallitsevat voimat määräävät voittajan. - - Tällainen tieteellisen ”objektiivisuuden” peitelty voima ei vaikuta ainoastaan tutkimusmenetelmiin ja näin toteutetun tutkimuksen tulosten asemaan, se myös kokoaa mahtavia kulttuurisia voimia tukemaan tutkimustulosten levittämistä. Vaikka ”informaation” levittäminen näyttää neutraalilta, ”tieteelliseksi” tai ”objektiiviseksi” luonnehdittu informaatio saa yhteiskunnassamme arvovallan, joka ylittää uskonnollisen totuuden tai ilmoituksen saaman aseman. Kutsumalla omaa julistustyötään yleistä hyvää palvelevaksi informaation levittämiseksi, raamatuntutkijat valjastavat joukkotiedotusvälineiden vallan oman ohjelmansa tueksi – kaikki objektiivisuuden ja neutraalisuuden nimessä.|Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 83}}</ref>}}   


Vetoamalla tieteellisen tutkimuksen oletettuun neutraalisuuteen naturalistisen eksegetiikan tulokset pyritään asettamaan sille paikalle, mikä kirkossa on tavallisesti annettu Raamatulle itselleen. Oletuksen mukaan naturalistinen eksegetiikka tarjoaa neutraalia tietoa Uuden testamentin historiasta, jonka tulisi olla kirkon opetuksen lähtökohtana.<ref>Juntunen, Sammeli (2006) ''Hän käski meidän puhua ja todistaa. Puhuuko saarnaja omiaan?'' Alustus Kankaanpäässä 26.11.2006</ref>
Vetoamalla tieteellisen tutkimuksen oletettuun neutraalisuuteen naturalistisen eksegetiikan tulokset pyritään asettamaan sille paikalle, mikä kirkossa on tavallisesti annettu Raamatulle itselleen. Oletuksen mukaan naturalistinen eksegetiikka tarjoaa neutraalia tietoa Uuden testamentin historiasta, jonka tulisi olla kirkon opetuksen lähtökohtana. (Juntunen 2006.)


Oletuksena näyttäisi olevan, että ainoastaan naturalistinen eksegetiikka antaa tietoa siitä, mitä Raamatussa itsessään ”oikeasti” sanotaan, ”mitä Raamattu tosiasiallisesti sisältää”<ref>Räisänen 1984: 147</ref>. Jotkut naturalistiset eksegeetit samaistavat omat tutkimustuloksensa ja Raamatun historiallisesti aidon opetuksen ja katsovat tutkimustulostensa sivuuttamisen merkitsevän Raamatun varsinaisen sisällön sivuuttamista. Tällaista kantaa edustaa esimerkiksi Heikki Räisänen<ref>ks. esim. Räisänen 1984: 38</ref>. Koska Räisäsellä on ollut merkittävä asema suomalaisessa eksegeettisessä tutkimuksessa, hänen näkemyksellään on ollut tässä suhteessa suuri vaikutus. Siksi seuraavassa esitellään Räisäsen näkemyksen osakseen saamaa kritiikkiä. Tämän kritiikin valossa Räisäsen kannanottoa voidaan ehkä pitää yhtenä esimerkkinä siitä, miten merkittävän oppineen arvostelukyky voi pettää. Laato<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Laato, Antti  | Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta | Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat | Vuosi = 1994 | Kappale = | Sivu = 27 | Selite = | Tunniste = }}</ref> luonnehtii Räisäsen näkemystä hieman ironisesti:
Oletuksena näyttäisi olevan, että ainoastaan naturalistinen eksegetiikka antaa tietoa siitä, mitä Raamatussa itsessään ”oikeasti” sanotaan, ”mitä Raamattu tosiasiallisesti sisältää”<ref>Räisänen 1984: 147</ref>. Jotkut naturalistiset eksegeetit samaistavat omat tutkimustuloksensa ja Raamatun historiallisesti aidon opetuksen ja katsovat tutkimustulostensa sivuuttamisen merkitsevän Raamatun varsinaisen sisällön sivuuttamista. Tällaista kantaa edustaa esimerkiksi Heikki Räisänen (ks. esim. Räisänen 1984: 38). Koska Räisäsellä on ollut merkittävä asema suomalaisessa eksegeettisessä tutkimuksessa, hänen näkemyksellään on ollut tässä suhteessa suuri vaikutus. Siksi seuraavassa esitellään Räisäsen näkemyksen osakseen saamaa kritiikkiä. Tämän kritiikin valossa Räisäsen kannanottoa voidaan ehkä pitää yhtenä esimerkkinä siitä, miten merkittävän oppineen arvostelukyky voi pettää. Laato<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Laato, Antti  | Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta | Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat | Vuosi = 1994 | Kappale = | Sivu = 27 | Selite = | Tunniste = }}</ref> luonnehtii Räisäsen näkemystä hieman ironisesti:


{{sitaatti|Useissa yhteyksissä Räisänen on vaatinut ”profeetalliseen sävyyn” kirkkoa mukautumaan uusien tieteellisten tutkimustulosten mukaan. - - Räisänen katsoo omien tulkintojensa edustavan uusia tutkimustuloksia, jotka kirkon tulisi hyväksyä. – – Räisänen katsoo kuitenkin omaavansa profeetallisen tehtävän kirkossamme.}}  
{{sitaatti|Useissa yhteyksissä Räisänen on vaatinut ”profeetalliseen sävyyn” kirkkoa mukautumaan uusien tieteellisten tutkimustulosten mukaan. - - Räisänen katsoo omien tulkintojensa edustavan uusia tutkimustuloksia, jotka kirkon tulisi hyväksyä. – – Räisänen katsoo kuitenkin omaavansa profeetallisen tehtävän kirkossamme.}}  
Rivi 171: Rivi 171:
Räisänen pitää omia tutkimustuloksiaan puolueettomaan tietoon ja tutkimukseen perustuvana tosiasiapohjana, jonka varaan kirkon opetus tulisi rakentaa.
Räisänen pitää omia tutkimustuloksiaan puolueettomaan tietoon ja tutkimukseen perustuvana tosiasiapohjana, jonka varaan kirkon opetus tulisi rakentaa.


'''Jeremy Puntin'''<ref>Punt, Jeremy: ''Decolonising and Recolonising New Testament Theology'': A Postcolonial Perspective from Arfrica, teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 154</ref> mukaan Räisäsen ”ohjelmasta nousee esiin kuva raamatuntutkijasta ja akateemikosta super-tulkitsijana”. Punt pitää tätä kuvaa pelottavana, kun otetaan huomioon, mitä filosofisia, ideologisia ja retorisia voimavaroja tällaisilla super-tulkisijoilla on käytettävissään. Akateemiset super-tulkitsijat haluavat viime kädessä saada etuoikeutetun aseman Raamatun tradition aitoina tulkitsijoina.  
Jeremy Puntin (2005:154) mukaan Räisäsen ”ohjelmasta nousee esiin kuva raamatuntutkijasta ja akateemikosta super-tulkitsijana”. Punt pitää tätä kuvaa pelottavana, kun otetaan huomioon, mitä filosofisia, ideologisia ja retorisia voimavaroja tällaisilla super-tulkisijoilla on käytettävissään. Akateemiset super-tulkitsijat haluavat viime kädessä saada etuoikeutetun aseman Raamatun tradition aitoina tulkitsijoina.  


Punt<ref>Punt, Jeremy: ''Decolonising and Recolonising New Testament Theology'': A Postcolonial Perspective from Arfrica, teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 155-156</ref> kritisoi Räisäsen ajatusta, jonka mukaan tutkijan on mahdollista tehdä Uuden testamentin teksteihin kohdistuvaa historiallista tutkimusta riippumattomana omista teologisista näkemyksistään. Hänen mielestään yritys erottaa historiallinen tutkimus teologisesta tulkinnasta on pinnallinen, koska historiallinen ja teologinen ovat suhteessa toisiinsa. Pyrkimys esittää historiallinen tutkimus riippumattomana tutkijan teologisista näkemyksistä on ilmausta imperialistisesta pyrkimyksestä, jonka tarkoituksena on varmistaa akateemisten tutkijoiden ylivalta Uuden testamentin dokumenttien ”oikeina”, ”totuudenmukaisina” tai ainakin ”parhaina tulkitsijoina<ref>Punt, Jeremy: ''Decolonising and Recolonising New Testament Theology'': A Postcolonial Perspective from Arfrica, teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 155</ref>
Punt (2005: 155-156) kritisoi Räisäsen ajatusta, jonka mukaan tutkijan on mahdollista tehdä Uuden testamentin teksteihin kohdistuvaa historiallista tutkimusta riippumattomana omista teologisista näkemyksistään. Hänen mielestään yritys erottaa historiallinen tutkimus teologisesta tulkinnasta on pinnallinen, koska historiallinen ja teologinen ovat suhteessa toisiinsa. Pyrkimys esittää historiallinen tutkimus riippumattomana tutkijan teologisista näkemyksistä on ilmausta imperialistisesta pyrkimyksestä, jonka tarkoituksena on varmistaa akateemisten tutkijoiden ylivalta Uuden testamentin dokumenttien ”oikeina”, ”totuudenmukaisina” tai ainakin ”parhaina tulkitsijoina (Punt 2005: 155.)  


Koska Räisänen tuo niin voimakkaasti esille kristillisen uskonvakaumuksen ongelmallista vaikutusta Raamatun tieteelliseen tutkimukseen, hänen pitäisi puolestaan tehdä avoimesti selkoa omista uskonvakaumuksistaan ja niiden vaikutuksesta tutkimustyöhönsä<ref name="Punt156">Punt, Jeremy: ''Decolonising and Recolonising New Testament Theology'': A Postcolonial Perspective from Arfrica, teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 156</ref> Vaikka Räisänen<ref>Räisänen 2000: 200</ref> väittää, että ”toisin kuin Smithin malli, minun on neutraali: siinä ei tarvita transsendentaalisia kategorioita kuten ’ilmoitus’”, Räisäsen malli on itse asiassa täysin maallistunut, ”mikä on tietenkin yhdenlainen uskonnollinen, jopa teologinen valinta”<ref name="Punt156" />
Koska Räisänen tuo niin voimakkaasti esille kristillisen uskonvakaumuksen ongelmallista vaikutusta Raamatun tieteelliseen tutkimukseen, hänen pitäisi puolestaan tehdä avoimesti selkoa omista uskonvakaumuksistaan ja niiden vaikutuksesta tutkimustyöhönsä (Punt 2005: 156.) Vaikka Räisänen (2000: 200) väittää, että ”toisin kuin Smithin malli, minun on neutraali: siinä ei tarvita transsendentaalisia kategorioita kuten ’ilmoitus’”, Räisäsen malli on itse asiassa täysin maallistunut, ”mikä on tietenkin yhdenlainen uskonnollinen, jopa teologinen valinta” (Punt 2005: 156.)


{{sitaatti|Jos seurakunnat merkityksessä uskonyhteisöt ovat paikkoja, joissa suurin osa todellisesta Uuden testamentin lukemisesta tapahtuu - - , eikö Räisäsen ohjelma (uudelleen) pakota niitä omaksumaan akateemisen maailman ylivaltaa, jonka motivoivana tekijänä on maallistuminen?|Punt<ref>Punt, Jeremy: ''Decolonising and Recolonising New Testament Theology'': A Postcolonial Perspective from Arfrica, teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 160</ref>}}  
{{sitaatti|Jos seurakunnat merkityksessä uskonyhteisöt ovat paikkoja, joissa suurin osa todellisesta Uuden testamentin lukemisesta tapahtuu - - , eikö Räisäsen ohjelma (uudelleen) pakota niitä omaksumaan akateemisen maailman ylivaltaa, jonka motivoivana tekijänä on maallistuminen? (Punt 2005: 160.)}}  


Antti Laaton analyysi on samansuuntainen, joskin hieman värikkäämpi:  
Antti Laaton analyysi on samansuuntainen, joskin hieman värikkäämpi:  
Rivi 183: Rivi 183:
{{sitaatti|Räisäsen pakomatka pois fundamentalismista näyttää tapahtuneen sen ajattelutavan kannustamana, että tieteellinen lähestymistapa Raamatun tekstiin tarjoaa hänelle toisen uskonnollisen vaihtoehdon lukea Raamattua. Tämän uskonnollisen vaihtoehdon Räisänen on halunnut legitimoida ainoaksi oikeaksi - -. Muut vaihtoehdot halutaan julistaa vääriksi - -. Vanhasta ”fundamentalisti-uskovaisesta”, joka ei silloin pystynyt selvittämään itsellensä uskonnäkemystensä vääriä sidonnaisuuksia, on tullut ”tiede-uskovainen”, joka ei ole pystynyt selvittämään itsellensä eksegetiikan tieteenfilosofisia sidonnaisuuksia. Räisänen tekee uskonnon teoriasta uskontoa. – – Räisäsen uskonnon teorialla ei ole mitään uskontunnustusta ellei siksi sitten hyväksytä sitä uskontunnustuksen kiteytystä, joka käsitykseni mukaan voidaan loogisesti johtaa hänen kirjoituksistaan: ”Ei ole ketään Jumalaa ja Räisänen on hänen profeettansa.”|Laato<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Laato, Antti  | Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta | Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat | Vuosi = 1994 | Kappale = | Sivu = 26-28 | Selite = | Tunniste = }}</ref>}}
{{sitaatti|Räisäsen pakomatka pois fundamentalismista näyttää tapahtuneen sen ajattelutavan kannustamana, että tieteellinen lähestymistapa Raamatun tekstiin tarjoaa hänelle toisen uskonnollisen vaihtoehdon lukea Raamattua. Tämän uskonnollisen vaihtoehdon Räisänen on halunnut legitimoida ainoaksi oikeaksi - -. Muut vaihtoehdot halutaan julistaa vääriksi - -. Vanhasta ”fundamentalisti-uskovaisesta”, joka ei silloin pystynyt selvittämään itsellensä uskonnäkemystensä vääriä sidonnaisuuksia, on tullut ”tiede-uskovainen”, joka ei ole pystynyt selvittämään itsellensä eksegetiikan tieteenfilosofisia sidonnaisuuksia. Räisänen tekee uskonnon teoriasta uskontoa. – – Räisäsen uskonnon teorialla ei ole mitään uskontunnustusta ellei siksi sitten hyväksytä sitä uskontunnustuksen kiteytystä, joka käsitykseni mukaan voidaan loogisesti johtaa hänen kirjoituksistaan: ”Ei ole ketään Jumalaa ja Räisänen on hänen profeettansa.”|Laato<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Laato, Antti  | Nimeke = Syntyi Neitsyt Mariasta | Julkaisija = Helsinki: Sley-kirjat | Vuosi = 1994 | Kappale = | Sivu = 26-28 | Selite = | Tunniste = }}</ref>}}


Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 74-75</ref> hämmästelee sitä, että Räisänen ajattelee kehittäneensä objektiivisen tulkinnallisen viitekehyksen, joka on ymmärrettävä kaikille kaikkialla riippumatta heidän näkemyksistään tai ennakko-oletuksistaan<ref>ks. Räisänen 2000: 156</ref>. Tämä on Räisäsen perustelu sille, että hänen sitoumustensa varaan rakentuvan lähestymistavan tulisi korvata kristillisen seurakunnan sitoumukset. Stell kommentoi Räisäsen näkemystä hieman ironisesti:
Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 74-75}}</ref> hämmästelee sitä, että Räisänen ajattelee kehittäneensä objektiivisen tulkinnallisen viitekehyksen, joka on ymmärrettävä kaikille kaikkialla riippumatta heidän näkemyksistään tai ennakko-oletuksistaan<ref>ks. Räisänen 2000: 156</ref>. Tämä on Räisäsen perustelu sille, että hänen sitoumustensa varaan rakentuvan lähestymistavan tulisi korvata kristillisen seurakunnan sitoumukset. Stell kommentoi Räisäsen näkemystä hieman ironisesti:


{{sitaatti|Räisänen on ilmeisesti ottanut haltuunsa sen, mitä kirkko on kauan pitänyt oikeutettuna vastuualueenaan, mutta joka siltä on viime aikoina kielletty modernissa maailmassa. Räisänen on kehittänyt sen, mitä maailma on kauan etsinyt – yleismaailmallisen tulkinnallisen viitekehyksen, joka on ymmärrettävä kaikille riippumatta heidän perinteistään tai ennakko-olettamuksistaan. – – Tämä on ilmeisesti viitekehys, joka irrottaa ’objektiivisuuden’ ja ’neutraalisuuden’ yksittäisistä kulttuuris-kielellisistä perinteistä, ja paljastaa niiden aidon yleismaailmallisen luonteen.|Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa Penner & Stichele (toim.) 2005: 68-75}</ref>}}  
{{sitaatti|Räisänen on ilmeisesti ottanut haltuunsa sen, mitä kirkko on kauan pitänyt oikeutettuna vastuualueenaan, mutta joka siltä on viime aikoina kielletty modernissa maailmassa. Räisänen on kehittänyt sen, mitä maailma on kauan etsinyt – yleismaailmallisen tulkinnallisen viitekehyksen, joka on ymmärrettävä kaikille riippumatta heidän perinteistään tai ennakko-olettamuksistaan. – – Tämä on ilmeisesti viitekehys, joka irrottaa ’objektiivisuuden’ ja ’neutraalisuuden’ yksittäisistä kulttuuris-kielellisistä perinteistä, ja paljastaa niiden aidon yleismaailmallisen luonteen.|Stell<ref>Stell, Stephen: ''The Ends of New Testament Studies and the Effects of Those Ends'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = 68-75}}</ref>}}  


Kun kristillisen seurakunnan viitekehyksessä toteutettu historiallinen tutkimus Räisäsen<ref>Räisänen 2000: 156</ref> mukaan usein ”pyrkii vetoamaan ihmisiin tietyn yhteisön etunäkökohtien mukaisesti (ulkopuolinen puhuisi propagandistisista päämääristä)”, Räisänen näkee oman ohjelmansa olevan vapaa tällaisista yhteisöllisistä paineista, niin että se vain käsittelee objektiivisesti ”käsillä olevia asioita”.
Kun kristillisen seurakunnan viitekehyksessä toteutettu historiallinen tutkimus Räisäsen<ref>Räisänen 2000: 156</ref> mukaan usein ”pyrkii vetoamaan ihmisiin tietyn yhteisön etunäkökohtien mukaisesti (ulkopuolinen puhuisi propagandistisista päämääristä)”, Räisänen näkee oman ohjelmansa olevan vapaa tällaisista yhteisöllisistä paineista, niin että se vain käsittelee objektiivisesti ”käsillä olevia asioita”.


Yarbrough<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Yarbrough Robert, W. | Nimeke = The Salvation Historical Fallacy? Reassessing the History of New Testament Theology | Julkaisija = Leiden: Deo Publishing | Selite = History of Biblical Interpretation Series 2 | Vuosi = 2004 | Sivu = }}</ref> pyrkii omassa historiallisessa analyysissaan tuomaan esille, että naturalistinen tutkimus ei tarjoa neutraalia ja objektiivista tietoa Raamatusta. Se tarjoaa ennemminkin naturalismiin sisältyvien uskonnollisten ja filosofisten olettamusten pohjalta rakennetun mielikuvituskertomuksen siitä, mitä Uuden testamentin historiassa oletettavasti tapahtui. Tässä kehitelmässä on uskonnollisesti värittyneillä (ateistisilla tai agnostisilla) ennakko-olettamuksilla niin hallitseva asema, että se on ennemminkin naturalistista mytologiaa kuin objektiivista historiallista kuvausta. Onko perusteltua rakentaa kristillisen kirkon opetusta naturalistisen mytologian varaan?
Yarbrough (2004) pyrkii omassa historiallisessa analyysissaan tuomaan esille, että naturalistinen tutkimus ei tarjoa neutraalia ja objektiivista tietoa Raamatusta. Se tarjoaa ennemminkin naturalismiin sisältyvien uskonnollisten ja filosofisten olettamusten pohjalta rakennetun mielikuvituskertomuksen siitä, mitä Uuden testamentin historiassa oletettavasti tapahtui. Tässä kehitelmässä on uskonnollisesti värittyneillä (ateistisilla tai agnostisilla) ennakko-olettamuksilla niin hallitseva asema, että se on ennemminkin naturalistista mytologiaa kuin objektiivista historiallista kuvausta. Onko perusteltua rakentaa kristillisen kirkon opetusta naturalistisen mytologian varaan?


{{sitaatti|Ota mikä tahansa yhteenveto valistusta edeltävästä protestanttisesta opista ja vertaa sitä esimerkiksi johtavan teologin Adolf Harnackin teologiaan 1900 - luvun paikkeilla. On vaikeaa välttää vaikutelmaa, että olennaisissa suhteissa on syntynyt uusi uskonto. - -  Oikeaoppisesta kriittisestä tutkimuksesta on tullut lähetystyötä tekevä liike, jolla on omat ylimmäiset pappinsa (Baur, Wrede ja Bultmann), omat pyhät kirjoituksensa (Spinozan, Reimaruksen, Straussin, Troeltschin ja muiden tutkielmat) ja oma oikea oppinsa.|Yarbrough<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Yarbrough Robert, W. | Nimeke = The Salvation Historical Fallacy? Reassessing the History of New Testament Theology | Julkaisija = Leiden: Deo Publishing | Selite = History of Biblical Interpretation Series 2 | Vuosi = 2004 | Sivu = 2, 342 }}</ref>}}
{{sitaatti|Ota mikä tahansa yhteenveto valistusta edeltävästä protestanttisesta opista ja vertaa sitä esimerkiksi johtavan teologin Adolf Harnackin teologiaan 1900 - luvun paikkeilla. On vaikeaa välttää vaikutelmaa, että olennaisissa suhteissa on syntynyt uusi uskonto. - -  Oikeaoppisesta kriittisestä tutkimuksesta on tullut lähetystyötä tekevä liike, jolla on omat ylimmäiset pappinsa (Baur, Wrede ja Bultmann), omat pyhät kirjoituksensa (Spinozan, Reimaruksen, Straussin, Troeltschin ja muiden tutkielmat) ja oma oikea oppinsa. (Yarbrough 2004: 2, 342.)}}


Tällä uudella uskonnolla on ollut moniin voimakkaasti innoittava vaikutus. He ovat omistaneet elämänsä julistaakseen tätä uutta uskontoa, jonka he uskovat perinteistä kristinuskoa paremmin täyttävän modernin ihmisen tarpeita ja toiveita. Jotkut tämän uuden uskonnon julistajista uskovat tavoittaneensa tutkimuksensa kautta objektiivisen totuuden, joka on saanut heidän tietoisuudessaan vastaavanlaisen ehdottoman aseman, mikä Raamatun ilmoituksella on perinteisesti ollut kristilliselle seurakunnalle.
Tällä uudella uskonnolla on ollut moniin voimakkaasti innoittava vaikutus. He ovat omistaneet elämänsä julistaakseen tätä uutta uskontoa, jonka he uskovat perinteistä kristinuskoa paremmin täyttävän modernin ihmisen tarpeita ja toiveita. Jotkut tämän uuden uskonnon julistajista uskovat tavoittaneensa tutkimuksensa kautta objektiivisen totuuden, joka on saanut heidän tietoisuudessaan vastaavanlaisen ehdottoman aseman, mikä Raamatun ilmoituksella on perinteisesti ollut kristilliselle seurakunnalle.
Rivi 226: Rivi 226:


== Lähteet ==
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Penner, Todd & Stichele, Caroline Vander (toim.) | Nimeke = Moving Beyond New Testament Theology. Essays in Corversation with Heikki Räisänen | Julkaisija = Helsinki: Finnish Exegetical Society | Vuosi = 2005 | Sivu = }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Miten ymmärrän raamattua oikein | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Selite = Kansialanimeke: Historiallisen ja epähistoriallisen raamatunselityksen vertailua | Vuosi = 1981 | Sivu = | Tunniste = ISBN 951-621-292-1 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Miten ymmärrän raamattua oikein | Julkaisija = Helsinki: Kirjapaja | Selite = Kansialanimeke: Historiallisen ja epähistoriallisen raamatunselityksen vertailua | Vuosi = 1981 | Sivu = | Tunniste = ISBN 951-621-292-1 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Raamattunäkemystä etsimässä | Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus | Vuosi = 1984 | Sivu = | Tunniste = ISBN 951-662-356-5 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Räisänen, Heikki | Nimeke = Raamattunäkemystä etsimässä | Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus | Vuosi = 1984 | Sivu = | Tunniste = ISBN 951-662-356-5 }}
Muutoksesi astuvat voimaan välittömästi. Kaikki ApoWikiin tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi GNU Free Documentation License 1.3 or later -lisenssin mukaisesti (ApoWiki:Tekijänoikeudet). Jos et halua, että kirjoitustasi muokataan armottomasti ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna kirjoitustasi. Tallentamalla muutoksesi lupaat, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä. ÄLÄ KÄYTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN ALAISTA MATERIAALIA ILMAN LUPAA!
Peruuta Muokkausohjeet (avautuu uuteen ikkunaan)