Rajanvetokriteeri
Jotta tieteelle voitaisiin vaatia ensisijaista tiedollista auktoriteettia, se tulisi pystyä erottamaan muista tiedon hankkimisen tavoista. Tästä on peräisin filosofien ja tieteentekijöiden suuri kiinnostus niin sanottua rajanvetokriteeriä (demarcation criterion) kohtaan. Rajanvetokriteerillä tarkoitetaan perustetta, jonka avulla määritellään tieteen olennaiset tuntomerkit ja pyritään erottamaan tieteellinen tieto kaikesta ei-tieteellisestä. Perustava kysymys koskee sitä, voidaanko tällainen rajanveto tehdä puolueettomalla ja älyllisesti perustellulla tavalla, vai onko tällaisen erottelun perustana aina jokin kiistanalainen uskomus todellisuuden ja tiedon luonteesta. Viimeisten parin vuosisadan aikana rajanvetokriteeriä on käytetty erityisesti pyrittäessä määrittelemään kaikki Jumalaa koskeva tieto tieteen rajojen ulkopuolelle kuuluvaksi. Pyrin arvioimaan, onko tällainen rajanvetokriteeri puolueeton ja älyllisesti perusteltu, vai onko sen taustalla naturalistinen usko, jonka uskonvaraista luonnetta ei avoimesti tuoda julki. Kiista siitä, miten tiede ymmärretään ja mitä luetaan tieteen piiriin kuuluvaksi, on jatkuvasti ajankohtainen kulttuurissamme. Se vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä kouluissa ja yliopistoissa opetetaan. Yleisen käsityksen mukaan kouluissa tulisi opettaa vain tieteellisesti perusteltuja käsityksiä. Tällöin oletetaan, ettei tieteen sisällä ole kiistoja, jotka riippuvat erilaisista maailmankatsomuksellisista lähtökohdista. Tämän käsityksen pohjana on usko tieteen neutraalisuuteen. Tiede on tämän oletuksen mukaan puhdasta tietoa, joka on riippumatonta maailmankatsomuksellisista ja uskonnollisista käsityksistä.
MAAILMANKATSOMUS JA USKONTO: subjektiivisia mielipiteitä ja mieltymyksiä TIEDE: puhdasta tietoa
Sikäli kuin tieteen tutkimustulokset ovat ristiriidassa tietyn maailmankatsomuksellisen tai uskonnollisen näkemyksen kanssa, kyseisestä uskosta tulisi luopua tieteen tulosten hyväksi. Tieteen ei katsota perustuvan mihinkään uskomusjärjestelmiin, vaan havaintoihin ja tosiasioihin, joiden tulkinta on uskomusjärjestelmistä riippumatonta.
tieteenfilosofiseen rajanvetokriteeriin, jonka avulla tiede pyritään erottamaan kaikesta ei-tieteellisestä. Positivismin myytin varaan rakentuvassa muodossaan rajanvetokriteeri nojautuu uskoon, että tiede voidaan selvästi erottaa filosofiasta ja uskosta. Usko ja tieto sijoitetaan tiukasti erilleen toisistaan.
Tarinaan uskon ja tiedon vastakkainasettelusta ja tieteen ja uskon välisestä rajaviivasta vedotaan edelleen julkisessa tiedekeskustelussa siitä huolimatta, että tieteenfilosofiassa yleisesti myönnetään, ettei yhtään rajanvetokriteeriä ole onnistuttu täsmentämään niin, että se sisällyttäisi tieteen piiriin kaiken sen, mitä kiistattomasti pidetään tieteen piiriin kuuluvana ja sulkisi ulos kaiken sen, mikä kiistattomasti ei kuulu tieteen piiriin.
rajanvetokriteeriin vedotaan tiedekeskustelussa, vaikka kukaan ei ole onnistunut täsmentämään ja älyllisesti perustelemaan rajanvetokriteeriä siten, että olisi perusteltua pitää naturalismia tieteen ainoana sallittuna lähtökohtana. Rajanvetokriteeriin vedotaan naturalismin hallitsemassa tiedeyhteisössä pyrittäessä sulkemaan kaikki ei-naturalistiset lähtökohdat tieteen ulkopuolelle erityisesti keskusteltaessa maailmankaikkeuden ja elämän alkuperästä ja kehityksestä.
