Sovitus tapahtui ehkä vuonna 30 jKr.

Meillä on ilman Raamattuakin hyvät perusteet uskoa, että synnit sovitettiin vuoden 30 paikkeilla. Talmudin mukaan vuodesta 30 eteenpäin heidän sovitusuhrinsa eivät enää kelvanneet Jumalalle. Tämä käsitys perustui toistuviin ihmeisiin, jotka voidaan helpostikin tulkita merkiksi uhrien kelvottomuudesta.

Talmud on sikäli erityisen luotettava lähde, että juutalaisilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista motiivia – pikemminkin päin vastoin – kehitellä valheellista todistusaineistoa sen puolesta, että Jeesus olisi luvattu messias, joka sovitti maailman synnit. Juutalaiset nimittäin pitivät Jeesusta valemessiaana, eivätkä juutalaiset usko messiaan vieläkään tulleen.

Talmudissa on kuitenkin yksityiskohtia, joita on vaikeaa selittää muuten kuin siten, että noin vuodesta 30 eteenpäin vanhat uhrit eivät enää jostain syystä kelvanneet Jumalalle. Voiko olla sattumaa, että Jeesus teloitettiin noin vuonna 30?

Neljä Talmudiin merkittyä ihmettä

Talmud on ensimmäisten vuosisatojen aikana muotoutunut klassinen juutalainen laki- ja oppikokoelma, jossa on opetuksia lain oikeasta tulkitsemisesta ja etiikasta, rabbiinisia keskusteluja, sekä tietoa aikansa tapahtumista. Siitä on olemassa sekä babylonialainen että palestiinalainen versio. Talmudin molemmissa versioissa mainitaan 4 ihmettä, jotka ilmenivät viimeisen 40 vuoden aikana ennen temppelin tuhoutumista (n. 70. jKr) eli vuosina 30 – 70.

Neljänkymmenen vuoden ajan ennen Temppelin tuhoutumista läntisen seinustan valo sammui, punainen lanka jäi punaiseksi ja Herran uhrin arpa tuli aina vasempaan käteen. Temppelin portit suljettiin yöksi, mutta aamulla ne olivat levällään.

– Palestiinalainen Talmud (Jacob Neusner, The Yerushalmi, s. 156–157)

Rabbimme opettivat näin: Viimeisten neljänkymmenen vuoden ajan ennen Temppelin tuhoutumista ['Herran uhrin'] arpa ei tullut oikeaan käteen, purppuranvärinen remmi ei muuttunut valkoiseksi, eikä läntisin valo loistanut; ovet Hekeliin [Temppeliin] aukenivat itsestään.

– Babylonialainen Talmud (Yoma 39b)

Lisätietoa ihmeistä

Arpaihme

Juutalaisilla oli tapana heittää arpaa Suurena sovituspäivänä. Arpa määräsi, kumpi kahdesta vuohesta on Herralle mieleinen ja kumpi "syntipukki" (Azazel). 200 vuoden ajan ylipappi otti sattumanvaraisesti yhden kahdesta kivestä (musta ja valkoinen) ja musta kivi tuli valituksi käytännössä yhtä useasti kuin valkoinenkin kivi. Vuodesta 30 eteenpäin ylipappi kuitenkin nosti mustan kiven temppelin tuhoutumiseen asti.