Kanaanilaisten kansanmurha

Raamatussa Jumala käskee Israelin kansaa tuhoamaan seitsemän kaananilaista kansaa ja ottamaan heidän maansa omakseen, Aabrahamille antamansa lupauksen¹ täyttämiseksi:

Kun Herra, teidän Jumalanne, vie teidät siihen maahan, jota nyt olette menossa ottamaan omaksenne, hän hävittää tieltänne seitsemän teitä suurempaa ja mahtavampaa kansaa: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut nämä kansat teidän käsiinne ja te olette ne lyöneet, julistakaa ne Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotkaa ne. Älkää liittoutuko niiden kanssa älkääkä osoittako niille armoa.

– 5. Moos. 7:1-2²

Kun Israelin kansa oli ylittänyt Jordanin erämaavaelluksensa jälkeen, he tuhosivat täydellisesti Jerikon³, tappoivat Ain 12 000 asukasta⁴, Makkedassa, Libnassa ja Lakisissa he eivät jättäneet eloon ainoatakaan⁵, samoin Eglonissa, Hebronissa, Debirissä, Hasorissa ja monissa muissa kaupungeissa⁶

Tässä vähintään tuhansien ihmisten tappamisessa on kyse kansanmurhasta siinä mielessä, että toiminta oli suunniteltua, järjestelmällistä ja sekä maantieteelliseltä alueeltaan, että kansojen määrältään rajallista. Mitään tiettyä rotua tai etnistä ryhmää vastaan se ei kuitenkaan kohdistunut, eikä israelilaisia käsketty tuhoamaan kaananilaisia, jos he pakenivat Israelille luvatusta maasta.

Onko Jumalan käsky kaananilaisten tuhoamista moraaliton?

Raamatussa itsensä ilmoittanut Jumala määritellään hyväksi⁷, rakkaudeksi⁸ ja pyhäksi⁹. Jumalan toiminta kananilaisten kohdalla voikin näyttää moraalittomalta.

Kaananilaisten näkemys tilanteesta ja heidän valintansa

Kun israelilaiset lähettävät kaksi miestä Jerikoon vakoilemaan, he menivät Rahab-nimisen porton taloon yöksi, sillä Rahab piti majataloa. Kaupungin kuningas saa tästä vihiä ja aikoo ottaa heidät kiinni, mutta Rahab piilottaa miehet katolla olevien pellavakimppujen alle. Kun Rahab menee hakemaan miehiä, hän paljastaa kaananilaisten ihmisten yleisen käsityksen sen hetkisestä poliittisesta tilanteesta:

– – Rahab tuli katolle heidän luokseen ja sanoi heille: "Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne. Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät. Kun me kuulimme siitä, meidän rohkeutemme petti, eikä kukaan meistä uskalla asettua vastustamaan teitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias.

– Joos. 2:8-11

Tästä huolimatta enemmistö kansoista päätti kuitenkin monista muista eri vaihtoehdoista huolimatta lähteä sotimaan israelilaisia vastaan. Sen sijaan gibeonilaiset keksivät ovelan juonen, ja saivat pitää henkensä.¹⁰

Väärintekijöiden rankaiseminen ei ole moraalitonta

Vanhemmat rankaisevat väärin toimivia lapsiaan, samoin poliisi ja oikeuslaitos lainrikkojia, eikä tämä ole moraalisesti väärin. Sen sijaan israelilaisilta yksityisiltä ihmisiltä kielletään kostamisen ja heitä käsketään rakastamaan toisiaan niin kuin itseään.¹¹ Valtiolle kuitenkin kuuluu myös tuomiovalta.¹²

Kaananilaisten tapoja kuvataan iljettäviksi¹³ ja niihin luetaan

• lasten paneminen kulkemaan tulen läpi,
• taikojen teko,
• enteiden ja ennusmerkkien selittäminen,
• noituus,
• loitsiminen,
• henkien manaaminen ja
• kuolleilta neuvojen kysyminen.¹⁴

Merrill F. Unger kuvaa kaananilaisten palvontamenoja julmiksi ja läpeensä irstaiksi.¹⁵ Heidän jumalissaan ei ollut moraalisia hahmoja, minkä takia heidän kannattajiensa parissa ilmeni pahimpia tapoja ja seurauksena oli tuon ajan moraalittominta toimintaa. Tämä käsitti:

• aistillista alastomuutta
• hillitöntä luonnonpalvontaa
• käärmeiden palvontaa ja jopa
• lapsiuhreja¹⁶

Kaananilaiset eivät siis olleet viattomia, ja Jumalan mukaan he saastuttivat maan niin, että maa oksentaa ulos asukkaansa.¹⁷

Katso myös

• ApologeticsPress: God’s Just Destruction of the Canaanites