Francis Bacon

Sir Francis Bacon (22. tammikuuta 1561 – 9. huhtikuuta 1626) oli englantilainen yleisnero: kirjailija, lakimies, filosofi ja valtiomies. Bacon otti elämäntehtäväkseen uudistaa kaikki tieteet ja hänen ajatuksensa ovat monien tieteellisten ja filosofisten suuntauksien pohjana.

Raamatullisen maailmankuvan vaikutus Baconin tutkimukseen

Raamatun luomiskäsitykseen sisältyy ajatus Jumalasta luonnon lakien säätäjänä. Raamatun kirjoittajat näkivät maailman lainalaisuudet suorana ilmauksena Jumalan tahdosta ja sanasta. Koska Jumala on luonnon lakien säätäjä ja ylläpitäjä, hän on aktiivinen kaikkialla siellä, missä luonnonlait vaikuttavat. Luonnonlakien pysyvyys ja universaalisuus on riippuvaista Jumalan tahdosta.

Bacon kirjoittaa 1600-luvun alussa osana omaa uskontunnustustaan.

Jumala – – loi taivaan ja maan ja kaikki niiden joukot ja antoi niille pysyvät ja ikuiset lait. – – Luonnon lait pysyvät ja hallitsevat vääjäämättä maailman loppuun asti. Ne tulivat voimaan, kun Jumala ensin lepäsi töistään ja lopetti luomistyönsä. (Bacon 1857–74: 14:49–50.)

Useat tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että juutalais-kristilliselle kulttuurille ominainen luonnonlain käsite on ollut tärkeä luonnontieteen kehityksen kannalta. Tätä puolta asiasta on tuonut esille esimerkiksi unkarilaissyntyinen tieteenfilosofi ja tieteenhistorioitsija Stanley L. Jaki. Analysoidessaan varhaisen modernin tieteen syntyä kristillisessä kulttuurissa ja sitä tosiasiaa, ettei moderni luonnontiede kehittynyt missään ei-kristillisessä kulttuurissa, Jaki esittää väitteen, että nimenomaan kristillinen oppi luomisesta ja sille ominainen luonnonlain käsite tarjosivat älyllisen ilmapiirin, joka teki modernin luonnontieteen synnyn mahdolliseksi. 1200-luvulle tultaessa usko raamatulliseen luomisajatteluun oli täysin integroitunut länsimaiseen kulttuuriin ja oli synnyttänyt siinä tärkeitä oivalluksia, joilla oli myönteinen vaikutus modernin luonnontieteen syntyyn. Tällä tavalla kristinusko oli modernin luonnontieteen välttämätön edellytys.

Tieteellinen kehitys pysähtyi poikkeuksetta paikalleen suurissa kulttuureissa, jotka eivät onnistuneet muotoilemaan fysikaalisen lain eli luonnonlain käsitettä. Niille oli ominaista teologia, johon ei kuulunut uskoa persoonalliseen, rationaaliseen, ehdottoman tuonpuoleiseen Lainantajaan tai Luojaan. Niiden kosmologia heijasteli panteistista tai animistista käsitystä luonnosta, joka oli kietoutunut jatkuvaan ja väistämättömään kiertokulkuun. Tieteellinen tutkimus löysi hedelmällisen kasvualustan vasta, kun tämä usko persoonalliseen, rationaaliseen Luojaan oli todella läpitunkenut kokonaisen kulttuurin alkaen keskiajan vuosisadoista. (Jaki 1986: viii.)

Bacon (1561–1626) kirjoitti ihmisen turhamaisuuden ongelmasta ja kuvaa sitä, miten kärsimättömyys, ylpeys, röyhkeys ja ihmisten suosion tavoittelu voivat viedä ajattelua harhaan.

Inhimillinen ymmärrys ei ole kylmä valo, vaan sen täyttää halu ja tunne, jotka synnyttävät "toiveajatteluun perustuvan tieteen". Sillä ihminen uskoo mieluiten sen minkä hän toivoo olevan totta. Hän torjuu vaikeudet, koska hän on liian kärsimätön tutkiakseen asiaa, asialliset käsitykset koska ne rajoittavat toivoa, Luonnon syvemmät osat taikauskonsa takia, kokemuksen valon röyhkeytensä ja ylpeytensä takia, ettei hänen mielensä näyttäisi askartelevan vähäpätöisten ja ohimenevien asioiden kanssa, asiat, jotka ovat kummallisia ja kaikkien odotusten vastaisia, yleisen mielipiteen takia. Lyhyesti sanoen tunne lukemattomilla, usein näkymättömillä tavoilla ulottuu ja vaikuttaa ymmärrykseen. (Novum Organum, 1. kirja, aforismi 49.)

Tutkijankin näkökulma todellisuuteen vääristyy oman edun tavoittelun ja ylpeyden vaikutuksesta. Totuuden löytäminen edellyttää nöyryyttä, rohkeutta ja peräänantamattomuutta.

Baconin näkemyksen mukaan ihmisen ylpeys estää häntä tekemästä oikeutta tosiasioille, silloin kun ne ovat ristiriidassa hänen lempioppiensa kanssa.

Me jäljittelemme ensimmäisten vanhempiemme syntejä – – He halusivat olla Jumalan kaltaisia, mutta heidän jälkeläisensä haluavat olla vielä suurempia. Sillä me luomme maailmoita ja ohjaamme ja hallitsemme luontoa. Me haluamme, että kaikki asiat ovat sellaisia kuin me typeryydessämme ajattelemme, että niiden pitäisi olla, eikä niin kuin näyttää sopivimmalta jumalallisesta viisaudesta, tai niin kuin niiden havaitaan itse asiassa olevan – – me selvästi painamme oman leimamme luotuihin olentoihin ja Jumalan tekoihin, sen sijaan että huolellisesti tutkisimme ja löytäisimme niistä itsensä Luojan leiman. (Lainattu Hooykaas 1977: 39–40.)

Bacon pitää ihmisen perusongelmana taipumusta itsejumalointiin. Tämä ongelma on todennäköisesti ihmisellä sitä korostetummassa muodossa, mitä arvostetummassa asemassa hän on yhteiskunnassa. Siksi ongelma koskettaa vakavasti tieteentekijöitä.