Kalam- kosmologinen argumentti
Kosmologisen argumentin eri muodot pyrkivät osoittamaan riittävän Älyn tai Alkusyyn olemassaolon kosmoksen olomassaolon perusteella. Argumenttia ovat puolustaneet mm. Platon, Aristoteles, Maomonides, Anselm, Tuomas Akvinolainen, Descartes, Spinoza, Leibniz, Locke ja Kurt Gödel.
Kosmologinen argumentti Kalam-muodossaan voidaan esittää seuraavasti:
- Kaikella jolla on alku, täytyy olla syy
- Universumilla on alku
- Universumilla täytyy siis olla syy
Premissi 1. on melko vahva: se on totta melkeinpä kaikille tunnetuille asioille. Premissi 2. on modernin kosmologian tulos. Big Bang teorian mukaan avaruudella ja ajalla on alku, jota ennen materiaa, avaruutta, eikä aikaa ei ole ollut. On esitetty spekulatiivisia teorioita siitä että tunnettu universumi olisi vain yksi tapaus useista samankaltaisista 'kuplista'. Borde, Guth ja Vilenkin ovat kuitenkin osoittaneet (BGW teoreema), että kaikissa tälläisissa metakosmologisissa malleissa on myös alku mikäli avaruus niissä keskiarvoisesti laajenee, kuten se lähes poikkeuksetta tekee. Lisäksi voidaan argumentoida, että todellinen ääretön sarja fysikaalisia tapahtumia on mahdottomuus, joten tämänkin perusteella universumilla on oltava alku.
Entä mikä olisi riittävä ajan ulkopuolinen syy kaikelle materialle ja tilalle universumissa? Ajaton, ei-materiaalinen ja transkendenttinen, erittäin voimakas Jumala.
Ehkä ensimmäisiä vastavetoja kosmologiselle argumentille on, että eikö vastaava päde Jumalaan, mikä syy Hänet on saanut aikaan. Mutta tietenkään Jumalalla ei ole alkua, Hän on aina ollut olemassa, joten Jumalan olemassaololle ei tarvitse esittää syytä. (Ateistit itse argumentoivat aiemmin että koska universumilla ei ole alkua, sillä ei tarvitse olla syytä. Moderni tähtitiede osoitti kuitenkin tämän ateistien oletuksen ja siten koko väitteen vääräksi.)
