Sovitus tapahtui ehkä vuonna 30 jKr.

Talmudin mukaan noin vuodesta 30 eteenpäin heidän sovitusuhrinsa eivät enää kelvanneet Jumalalle. Tämä käsitys perustui toistuviin ihmeisiin, jotka voidaan helpostikin tulkita merkiksi uhrien kelvottomuudesta.

Miksi uhrit eivät enää kelvanneet? Ehkä siksi, että uhria ei enää tarvittu. Voiko olla sattumaa, että Jeesus kuoli vuoden 30 aikoihin?¹

Talmud on sikäli erityisen luotettava lähde, että juutalaisilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista motiivia – pikemminkin päin vastoin – kehitellä valheellista todistusaineistoa sen puolesta, että Jeesus olisi luvattu messias, joka sovitti maailman synnit. Juutalaiset nimittäin pitivät Jeesusta valemessiaana, eivätkä juutalaiset usko messiaan vieläkään tulleen. Juutalaiset eivät luonnollisestikaan myönnä näiden ihmeiden liittyvän millään tavalla Jeesuksen kuolemaan.²

Neljä Talmudiin merkittyä ihmettä

Talmud on ensimmäisten vuosisatojen aikana muotoutunut klassinen juutalainen laki- ja oppikokoelma, jossa on opetuksia lain oikeasta tulkitsemisesta ja etiikasta, rabbiinisia keskusteluja, sekä tietoa aikansa tapahtumista. Siitä on olemassa sekä babylonialainen että palestiinalainen versio. Talmudin molemmissa versioissa mainitaan 4 ihmettä, jotka ilmenivät viimeisen 40 vuoden aikana ennen temppelin tuhoutumista (n. 70. jKr)³ eli vuosina 30 – 70. Palestiinalaisen Talmudin mukaan tapahtui seuraavaa:

Neljänkymmenen vuoden ajan ennen Temppelin tuhoutumista läntisen seinustan valo sammui, punainen lanka jäi punaiseksi ja Herran uhrin arpa tuli aina vasempaan käteen. Temppelin portit suljettiin yöksi, mutta aamulla ne olivat levällään.⁴

Babylonialainen Talmud kuvaa tapahtumia näin:

Rabbimme opettivat näin: Viimeisten neljänkymmenen vuoden ajan ennen Temppelin tuhoutumista ['Herran uhrin'] arpa ei tullut oikeaan käteen, purppuranvärinen remmi ei muuttunut valkoiseksi, eikä läntisin valo loistanut; sen lisäksi ovet Temppeliin aukenivat itsestään.⁵

Lisätietoa ihmeistä

Arpaihme

Suuri sovituspäivä eli Jom Kippur on pyhimpänä pidetty juutalainen juhla.⁶ Juhlan aihe selvinnee nimestä; se oli päivä, jona sovitettiin synnit. Tämän suuren tapahtuman aikana kukaan ei saanut tehdä työtä ja kaikkien oli paastottava. Ensin ylipappi uhrasi omasta puolestaan normaalin syntiuhrin, jonka jälkeen hän suoritti uhrin koko kansan puolesta. Sen jälkeen hän otti kaksi pukkia, joista toinen valittiin Herralle uhriksi ja toinen lähetettiin erämaahan.⁷ Se, kumpi pukeista lähetettiin erämaahan ja kumpi kelpasi Herralle, päätettiin arvalla.⁸

Herralle uhriksi kelpaava pukki teurastettiin ja uhrattiin jokseenkin normaaliin tapaan.⁹ Sen jälkeen ylipappi laski kätensä erämaahan lähetettävän pukin päälle ja tunnusti israelilaisten synnit.⁸ Sitten pukki vietiin erämaahan ja päästettiin vapaaksi symbolisena tehtävänään kantaa kansan synnit pois.¹⁰

Arpominen oli juutalaisessa kulttuurissa hyvin tavallista, ja papit heittivät arpaa kaikissa tapauksissa, joista saattoi syntyä erimielisyyttä.¹¹ Siitä, miten arpominen Suurena sovituspäivänä tapahtui, ei ole täyttä varmuutta. Arpoina käytettiin yleensä pieniä kiviä.¹² Yleensä arvoista toinen oli musta ja toinen valkoinen,¹² ja ne heitettiin useimmiten uurnaan tai laatikkoon, jota ravistettiin niin, että jompikumpi kivistä lensi ulos¹³ – joskus arpoja oli useampiakin.¹⁴ Ennen arvontatoimenpidettä ilmeisesti sovittiin, mitä kunkin kiven ulostulo merkitsi (vrt. kolikonheitto).

Suurena sovituspäivänä arvonnassa käytettyyn valkoiseen kiveen oli luultavasti kirjoitettu "Herralle" ja mustaan "Asaselille".¹⁵ Erään hypoteesin mukaan kivet asetettiin astiaan, jota ravistettiin. Sitten ylipappi nosti astiasta oikealla kädellään arvan, joka ratkaisi kyseessä olevan pukin kohtalon.¹⁶ Toisen pukin kohtalo määräytyi luultavasti ensimmäisen pukin suhteen, eli jos ensimmäinen pukki oli "Herralle", toinen oli "Asaselille". Toisen hypoteesin mukaan ylipappi nosti sokkona uurnasta yhtäaikaisesti mustan ja valkoisen kiven niin, että toisessa kädessä oli musta kivi ja toisessa valkoinen.¹⁷ Nostettuaan kivet käsiinsä ylipappi laski kivet nyrkissään pukkien päälle.

Ovi-ihme

Jerusalemin toinen temppeli oli yksi antiikin ihmeellisimmistä rakennuksista, jota hämmästelivät maailmaa kiertäneetkin katselijat.¹⁸ Temppelin oviaukko oli 50 kyynärää korkea ja 40 kyynärää leveä, ja sen ovet olivat kultalevyin koristeltua messinkiä.¹⁹ Historioitsija Josefuksen mukaan ovien avaamiseen tarvittiin 20 miestä.

At the same festival (Passover) - - the Eastern gate of the inner court of the Temple, which was of brass, and vastly heavy, and had been with difficulty shut by twenty men, and rested upon a base armered with iron, and had bolts fastened very deep into the firm floor, which was there made of one entire stone, was seen to be opened of it's own accord about the sixth our of the night.²⁰

Historiallisten merkintöjen mukaan ovien avautuminen ei ollut toistuva tapahtuma, tai se ei ilmeisesti ainakaan jatkunut 40 vuoden ajan temppelin tuhoutumiseen asti. Tästä kielii Yoma 39b:n loppuosa:

- - ovet Hekeliin [Temppeliin] aukenivat itsestään, kunnes rabbi Jochanan Ben Zakkai nuhteli niitä.
Hän sanoi temppelille: Oi temppeli, miksi teit meidät murheellisiksi? Me tiedämme, että sinut lopulta tuhotaan, sillä Sakarja 11:1 sanoo: Avaos Libanon²¹ [temppeli] ovesi, että tuli söisi sinun seetrisi.²²

Yhteenveto

Arpa ei tullut oikeaan käteen, purppuranvärinen remmi ei enää muuttunut valkoiseksi, läntisin valo ei enää suostunut syttymään ja temppelin ovet aukenivat vuodesta 30 eteenpäin. Juutalaisten ei olisi mitään järkeä keksiä omituisia tapahtumia, joita alkoi ilmetä Jeesuksen kuoleman ajankohdasta alkaen. Nämä ihmeet siis tuskin ovat keksittyjä.

Mitä näistä ihmeistä voidaan päätellä?