Sovitus tapahtui ehkä vuonna 30 jKr.
Talmudin mukaan noin vuodesta 30 eteenpäin heidän sovitusuhrinsa eivät enää kelvanneet Jumalalle. Tämä käsitys perustui toistuviin ihmeisiin, jotka voidaan helpostikin tulkita merkiksi uhrien kelvottomuudesta.
Miksi uhrit eivät enää kelvanneet? Ehkä siksi, että uhria ei enää tarvittu. Voiko olla sattumaa, että Jeesus kuoli vuoden 30 aikoihin?1
Talmud on sikäli erityisen luotettava lähde, että juutalaisilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista motiivia – pikemminkin päin vastoin – kehitellä valheellista todistusaineistoa sen puolesta, että Jeesus olisi luvattu messias, joka sovitti maailman synnit. Juutalaiset nimittäin pitivät Jeesusta valemessiaana, eivätkä juutalaiset usko messiaan vieläkään tulleen. Juutalaiset eivät luonnollisestikaan myönnä näiden ihmeiden liittyvän millään tavalla Jeesuksen kuolemaan.2
Neljä Talmudiin merkittyä ihmettä
Talmud on ensimmäisten vuosisatojen aikana muotoutunut klassinen juutalainen laki- ja oppikokoelma, jossa on opetuksia lain oikeasta tulkitsemisesta ja etiikasta, rabbiinisia keskusteluja, sekä tietoa aikansa tapahtumista. Siitä on olemassa sekä babylonialainen että palestiinalainen versio. Talmudin molemmissa versioissa mainitaan 4 ihmettä, jotka ilmenivät viimeisen 40 vuoden aikana ennen temppelin tuhoutumista (n. 70. jKr) eli vuosina 30 – 70.
Neljänkymmenen vuoden ajan ennen Temppelin tuhoutumista läntisen seinustan valo sammui, punainen lanka jäi punaiseksi ja Herran uhrin arpa tuli aina vasempaan käteen. Temppelin portit suljettiin yöksi, mutta aamulla ne olivat levällään.
– Palestiinalainen Talmud; Jacob Neusner, The Yerushalmi, s. 156–157)
Rabbimme opettivat näin: Viimeisten neljänkymmenen vuoden ajan ennen Temppelin tuhoutumista ['Herran uhrin'] arpa ei tullut oikeaan käteen, purppuranvärinen remmi ei muuttunut valkoiseksi, eikä läntisin valo loistanut; sen lisäksi ovet Temppeliin aukenivat itsestään.
– Babylonialainen Talmud, Yoma 39b
Lisätietoa ihmeistä
Arpaihme
Suurena sovituspäivänä oli yksi juutalaisten vuotuisista juhlista. Juhlan syy selvinnee nimestä; silloin sovitettiin synnit. Tämän suuren tapahtuman aikana kukaan ei saanut tehdä työtä ja kaikkien oli paastottava. Ensin ylipappi uhrasi omasta puolestaan normaalin syntiuhrin, jonka jälkeen hän suoritti uhrin koko kansan puolesta. Sen jälkeen hän otti kaksi pukkia, joista toinen valittiin Herralle uhriksi ja toinen lähetettiin erämaahan. Se, kumpi pukeista lähetettiin erämaahan ja kumpi kelpasi Herralle, päätettiin arvalla.3
Herralle uhriksi kelpaava pukki teurastettiin ja uhrattiin jokseenkin normaaliin tapaan. Sen jälkeen ylipappi laski kätensä erämaahan lähetettävän pukin päälle ja tunnusti israelilaisten synnit.3 Sitten pukki vietiin erämaahan ja päästettiin vapaaksi tehtävänään kantaa kansan synnit pois.4
Purppuraköysi
Kynttelikköihme
Ovi-ihme
Jerusalemin toisen temppelin oli antiikin ihmeellisimmistä rakennuksista, jota hämmästelivät maailmaa kiertäneetkin katselijat.5 Temppelin oviaukko oli 50 kyynärää korkea ja 40 kyynärää leveä, ja sen ovet olivat kultalevyin koristeltua messinkiä.6 Historioitsija Josefuksen mukaan ovien avaamiseen tarvittiin 20 miestä.
At the same festival (Passover) - - the Eastern gate of the inner court of the Temple, which was of brass, and vastly heavy, and had been with difficulty shut by twenty men, and rested upon a base armered with iron, and had bolts fastened very deep into the firm floor, which was there made of one entire stone, was seen to be opened of it's own accord about the sixth our of the night.
– Josefus, Juutalaissodan historia 6.5.3
Historiallisten merkintöjen mukaan ovien avautuminen ei ollut toistuva tapahtuma, tai se ei ilmeisesti ainakaan jatkunut 40 vuoden ajan temppelin tuhoutumiseen asti. Tästä kielii Yoma 39b:n loppuosa:
- - ovet Hekeliin [Temppeliin] aukenivat itsestään, kunnes rabbi Jochanan Ben Zakkai nuhteli niitä.
Hän sanoi temppelille: Oi temppeli, miksi teit meidät murheellisiksi? Me tiedämme, että sinut lopulta tuhotaan, sillä Sakarja 11:1 sanoo: Avaos Libanon7 [temppeli] ovesi, että tuli söisi sinun seetrisi.– Babylonialainen Talmud, Yoma 39b
Yhteenveto
Arpa ei tullut oikeaan käteen, purppuranvärinen remmi ei enää muuttunut valkoiseksi, läntisin valo ei enää suostunut syttymään ja temppelin ovet aukenivat vuodesta 30 eteenpäin. Juutalaisten ei olisi mitään järkeä keksiä omituisia tapahtumia, joita alkoi ilmetä Jeesuksen kuoleman ajankohdasta alkaen. Nämä ihmeet siis tuskin ovat keksittyjä.
Mitä näistä ihmeistä voidaan päätellä?
Viitteet
- ^ Holmén, Tom: Jeesus, s. 32. WSOY, 2007. 978-951-0-31302-2. (- - vuoden 30 paikkeilla jKr. roomalaiset teloittivat hänet [Jeesuksen] ristiinnaulitsemalla.)
- ^ Risto Santala: Se on täytetty. Helsingin Raamattukoulu, 1972, nro 3/72. (Juutalaiset eivät kyllä itse samaista tätä kansallista onnettomuutta Jeesuksen kuolemaan.)
- > 3,0 3,1 Valkama, Pirkko: Israel pelastushistoriassa 2006. Kansanlähetysopisto. Viitattu 7.6.2009. (Sen jälkeen hän otti kaksi vuohipukkia kansan syntiuhriksi. Arvalla valittiin toinen pukki Herralle ja toinen pois lähetettäväksi. - - hän pani kätensä toisen pukin päälle ja tunnusti israelilaisten synnit. Vuohipukki vietiin sitten erämaahan ja päästettiin vapaaksi.)
- ^ 3. Moos. 16:3-23
- ^ Holmén, Tom: Jeesus, s. 178. WSOY, 2007. 978-951-0-31302-2. ([Jerusalemin toinen temppeli] - - oli yksi antiikin maailman ihmeellisimmistä rakennuksista . Sen suurenmoisuutta hämmästelivät kaikki Jerusalemissa kävijät, myös ne ulkomaalaiset, jotka olivat nähneet muita ajan rakennustaidon suurtöitä - -)
- ^ Kevin Knight: New Advent (Catholic Encyclopedia) Viitattu 28.5.2009. (It [the gate] was fifty cubits high and forty wide, and its gates of Corinthian brass, carved and covered with plates of gold and silver - -)
- ^ Rabbiinisessa kirjallisuudessa Temppeliä kutsutaan usein Libanoniksi, joka tulee sanasta labah (valkoinen), sillä temppeli "valkaisee kansan synnit".
