Textus Receptus
Textus Receptus (latinaa "Vastaanotettu Teksti") on nimi, jolla tarkoitetaan ensimmäiseen, vuonna 1516 julkaistuun kreikankieliseen Uuden testamentin alkutekstiin perustuvaa Uuden testamentin tekstiperhettä.
Nykyään Textus Receptus on suurimmaksi osaksi jäänyt pois käytöstä, koska sen tekstiä useimmat pitävät epäluotettavana.
Erasmuksen laatimat tekstiversiot
Ensimmäisen julkaistun Uuden testamentin painetun tekstilaitoksen laati Erasmus Rotterdamilainen kääntäessään Raamattua alkukielestä kreikasta latinaksi. Tekstilaitos perustuu itäisessä ortodoksikirkossa käytössä olleeseen Uuden testamentin niin kutsuttuun bysanttilaiseen tekstimuotoon, jonka luotettavuutta nykyisin useimmat tekstikriitikot, vaikkakaan eivät kaikki (katso Bysantin tekstilaitos), pitävät kyseenalaisena.
Erasmuksen ensimmäinen vuoden 1516 painos kreikankielisestä Uudesta testamentista oli tehty kiiressä, ja se sisälsi paljon virheitä. Tekstilaitos perustui muutamiin myöhäisiin käsikirjoituksiin. Jotkin kohdat Erasmus, johtuen osaksi hänen käytössään olleen käsikirjoitusmateriaalin puutteellisuudesta, käänsi latinankielisestä Vulgatasta takaisin kreikkaan, ja johtuen tästä sekä laatimisvaiheessa tehdyistä huolimattomuusvirheistä Textus Receptuksen tekstissä on useita kohtia, joissa sillä ei ole lainkaan tukea kreikankielisissä käsikirjoituksissa. Pääosin Textus Receptus edustaa kuitenkin edellä mainittua Uuden testamentin bysanttilaista tekstimuotoa, jota sen pohjana olevat käsikirjoitukset edustavat.
Erasmuksen kreikankielinen Uusi testamentti herätti laajaa mielenkiintoa. Ensimmäistä painosta seurasi pian toinen painos, jossa oli korjattu monia ensimmäisen painoksen virheitä. Kolmannessa painoksessa (1522) Ensimmäisen Johanneksen kirjeen tekstiin oli lisätty pyhään kolminaisuuteen viittaava kohta, joka tunnetaan nimellä Comma Johanneum (1. Joh. 5:7-8):
- 7 Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat:
- 8 Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat.
Comma Johanneum sisältyi silloin yleisessä käytössä olleeseen Vulgatan versioon, ja sen vuoksi Erasmusta painostettiin lisäämään Comma Johanneum tekstilaitokseensa. Erasmuksen tekstistä kohta periytyi kuitenkin myöhempiin tekstiversioihin sekä niistä tehtyihin käännöksiin, joita ovat englanninkielinen King James Bible ja suomalainen vuoden 1776 Biblia. Lutherin käännöksestä Comma Johanneum puuttui, sillä se perustui Erasmuksen kreikankielisen UT:n toiseen painokseen. Kreikankielisistä käsikirjoituksista Comma Johanneum puuttuu lukuun ottamatta muutamia hyvin myöhäisiä, pääosin 1500-luvulla tai myöhemmin kopioituja käsikirjoituksia. Myöskään varhaiset kreikkalaiset kirkkoisät eivät viittaa tähän kohtaan. Tästä syystä kohta puuttuu useimmista nykyisistä Raamatun versiosta, jotka perustuvat Textus Receptusta myöhempiin ja uudempiin tekstilaitoksiin. Esimerkiksi uudessa kirkkoraamatussa jakeet ovat muodossa (1. Joh. 5:7-8, Westcottin ja Hortin laitoksen alkuteksti):
- 7 Todistajia on näin kolme:
- 8 Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.
Myöhemmät tekstiversot
Erasmuksen jälkeen tekstiä tarkistivat ja muokkasivat useat eri henkilöt, ja näin tekstistä syntyi lukuisia hieman toisistaan poikkeavia versioita. Näistä tärkeimpiä ovat Robert Estiennen (Stephanus) vuoden 1550 laitos, Theodore Bezan vuoden 1598 laitos sekä Abraham ja Bonaventura Elzevirin vuoden 1633 laitos, jonka esipuheesta tulee nimi Textus Receptus. Esipuheessa luki "textum ergo habes, nunc ab omnibus receptum", vapaasti käännettynä "näin teillä on teksti, jonka kaikki ovat nyt vastaanottaneet". Suppeammassa merkityksessä Textus Receptuksella tarkoitetaan juuri tätä Elzevirien vuoden 1633 laitosta. Pienistä eroista huolimatta kaikki edellä mainitut tekstilaitokset ovat olennaisilta osin sama teksti. Niinpä nimeä Textus Receptus voidaan käyttää viittaamaan mihin tahansa näistä.
Textus Receptus Raamatun kääntämisessä
Textus Receptus oli Uuden testamentin käännösten yksinomaisena pohjatekstinä aina 1800-luvun loppupuolelle saakka. Textus Receptukseen pohjautuvia raamatunkäännöksiä ovat mm. Lutherin Raamattu, William Tyndalen englanninkielinen käännös sekä samoin englanninkielinen King James Bible. 1800-luvun loppupuolelta alkaen kuitenkin Westcottin ja Hortin tekstilaitos sekä muut uudet kriittiset tekstilaitokset syrjäyttivät lähes täydellisesti Textus Receptuksen. Textus Receptusta on kuitenkin jonkin verran käytetty Raamatun kääntämisessä nykyaikanakin; eräs merkittävimmistä nykyaikaisista Textus Receptukseen pohjautuvista käännöksistä on edellä mainittuun King James Bibleen pohjautuva englanninkielinen New King James Version. Uudempi suomenkielinen Textus Receptukseen pohjautuva käännös on maisteri Toivo Koilon UT Suuri Ilosanoma vuodelta 1980. Uudempiin tekstilaitoksiin perustuvat Uuden testamentin käännökset poikkeavat joissakin kohdin selvästi aiemmista, Textus Receptukseen pohjautuvista raamatunkäännöksistä. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksen sekä Matteuksen että Luukkaan rukousversiot ovat Textus Receptuksessa (ja edellä mainitussa Bysantin tekstilaitoksessa) pidemmässä muodossa kuin nykyisin useimmin käytetyissä tekstilaitoksissa. Suurin osa eri pohjatekstien välisistä eroista on kuitenkin käännöksen kannalta melkein tai täysin merkityksettömiä.
