Homoseksuaalisuus

Homoseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen, jossa yksilön seksuaalinen kiinnostus ja romanttiset tunteet kohdistuvat ensisijaisesti omaan sukupuoleen. Naisten homoseksuaalisuutta kutsutaan usein lesboudeksi.^1, 2 Usein kristittyjä syytetään homojen syrjimisestä, mutta väitös on kiistämättä osin, ja lähes kiistämättä täysin virheellinen; osa kristikunnasta hyväksyy homoseksuaalisen toiminnan ja osa kristikunnasta pitää sitä syntinä. Näin ollen homojen syrjimisestä voitaisiin syyttää vain osaa kristikunnasta. Sen lisäksi on tärkeää ymmärtää, että homoseksuaalisen toiminnan tulkitseminen synniksi ei ole sama asia kuin syrjiminen.

Raamatun mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen näyttäisi olevan kiellettyä siinä missä muutkin synnit kuten kateus, ylpeys, alkoholin liikakäyttö, porno, väkivalta, avioliitto useamman kumppanin kanssa, tai eläimiin sekaantuminen (aste-eroja näillä tietysti on). On kuitenkin täysin selvää, että jokainen on joskus syyllistynyt Raamatussa kiellettyihin asioihin. Eri ihmisillä on luonteensa ja henkilöhistoriansa takia alttius eri synteihin. Jollakulla on taipumus väkivaltaiseen käyttäytymiseen, jollakulla valehteluun, jollakulla kateuteen ja jollakulla homoseksuaalisuuteen. Teologian maisteri Ari Puonnin mukaan kristilliset seurakunnat ovat tehneet väärin siinä, että ne ovat heijastaneet jokaisessa ihmisessä asuvan pahuuden johonkin "erityisen syntiseen" ryhmään. Homot ovat olleet projektiolle yleinen kohde.³ Synnin saa anteeksi ja meidän tulee välittää ihmisestä ja osoittaa hänelle kunnioitusta vaikka hän tekisikin syntiä. Seurakunta on syntisten sairaala, mutta itse synti ei ole hyvä asia.

Homoseksuaalisuus hyväksytään länsimaisissa yhteiskunnissa pitkälti heterosuhteiden rinnalle. Media ja kulttuurieliittimme on tästä eettisestä kysymyksestä käytännössä absoluuttisen varma. Tämä on ristiriidassa sen kanssa että samat tahot eivät usko moraalin olevan absoluuttista tai edes järkiperäisesti perusteltavissa. Tämä on myös yksi niistä käsityksistä jota länsimaat vievät aktiivisesti muihin kulttuureihin vaikka samalla julistavat että moraali on kulttuurisidonnaista eikä omia moraalikäsityksiä pitäisi pakottaa muille.

Länsimaissa kysymys ei enää ole siitä, että onko homoseksuaaleilla samat ihmisoikeudet kuin heteroilla, heillä on ollut samat oikeudet jo pitkään. Tällä hetkellä kysymys on enemmänkin homoseksuaalisuuteen kriittisesti suhtautuvien oikeudesta ajatella homoseksuaalisuudesta vapaasti ja/tai ilmaista ajatuksensa ja perustelunsa julkisesti. Useissa länsimaissa homoseksuaalisuuteen kriittisesti suhtautuvien ihmisoikeuksia ja sananvapautta rajoitetaan. Vaikka homoseksuaalijärjestöt puhuvat oikeuksista, kysymys näyttää olevan oikeammin siitä, että homoseksuaalinen vähemmistä haluaa pakottaa enemmistön hyväksymään homoseksuaalisuuden.⁴ Homoseksuaalijärjestöt ja media hyökkäävät käytännössä kaikkia tahoja vastaan jotka uskaltavat ottaa julkisesti kantaa homosuhteita vastaan. Tyypillisesti homoseksuaalisuuteen kriittistä kantaa edustava joutuu julkisuudessa myllytyksen kohteeksi ja usein hänen työsuhteensa on vaarassa päättyä. Kriittisen tiedon tai kannan julkituonti tarkoittaa usein niin suurta henkilö- tai yhteisökohtaista riskiä, että harva uskaltaa esittää tai julkaista kriittistä kantaa tai sen perusteluja. Näin keskustelu ja perustelut jäävät hyvin yksipuolisiksi.

Kristillinen avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto. Mikäli tästä rajasta luovutaan ja avioliitto uudelleenmääritellään, homosuhteiden puolesta käytettyjä perusteluja voidaan käyttää myös moniavioisen suhteen, eläimen ja ihmisen välisen suhteen ja jopa aikuisen ja alaikäisen välisen suhteen hyväksymiseksi ja määrittelemiseksi avioliitoksi. Monissa kulttuureissa näitä onkin hyväksytty homoseksuaalisuuden jäljessä. Esimerkiksi Roomassa homoseksuaalisuus johti erityisesti nuorten poikien hyväksikäyttöön. Uskonnonvapauden kannalta on erittäin ongelmallista, mikäli tasa-arvo lakien pohjalta seurakuntia ja uskonnollisia yhteisöjä pakotetaan yhteiskunnan toimesta suhtautumaan ja toimimaan suhteessa homoseksuaalisuuteen tietyllä tavalla, erityisesti koska tiedämme että yhteiskuntamme käsitys homoseksuaalisuudesta on vahvasti kulttuurisidonnainen.

Tutkimusten mukaan homoseksuaaleilla on keskiarvoisesti huomattavasti enemmän irtosuhteita (vakituisia ja rakastavia suhteitakin on paljon, erityisesti lesbojen keskuudessa) kuin heteroseksuaaleilla ja siksi homoseksuaalit ovat merkittävä sukupuolitauteja tartuttava ryhmä. Esimerkiksi AIDS oli pitkään erityisesti homoseksuaalien keskuudessa leviävä tauti.

Ehkä vahvin argumentti homoseksuualisuuden hyväksymisen puolesta on, että homoseksuaalisuudella näyttäisi olevan yhteys joihinkin biologisiin tekijöihin. Homoseksuaalisuuden biologisesta alkuperästä ei tosin ole näyttöä.⁵ Joka tapauksessa homoseksuaalisuuden biologista perustaa argumenttia käytettäessä ajatellaan, että biologinen taso määrää osin homoseksuaalista suuntautuneisuutta. Esimerkiksi aivojen vaste tiettyihin feromoneihin saattaa olla samanlainen homomiehillä ja heteronaisilla. Ongelma tässä kuitenkin on, että korrelaatio ei tarkoita kausaalisuutta, eli vaikka asioiden välillä on korrelaatio, emme tiedä kumpi tekijä aiheuttaa kumman vai aiheuttaako joku kolmas tekijä molemmat. Aivot ovat kuten lihakset, niiden rakenteeseen vaikuttaa henkilöhistoria. Näin ollen biologiset erot heteroiden ja homojen välillä voivat selittyä esimerkiksi lapsuuden traumoilla, ylisuojelevan äidin tai etäisen isän johdosta ⁶, joka siis tuottaisi sekä homoseksuaalista alttiutta että muutoksia aivojen rakenteessa, tai homoseksuaalisella käyttäytymisellä, joka muuttaisi aivojen toimintaa ⁷. Lisäksi, vaikka homoseksuaalisuudella olisikin biologinen perusta, se ei välttämättä tee siitä oikeutettua. Esimerkiksi taipumuksella väkivaltaiseen käyttäytymiseen lienee samoin korrelaatio aivojen rakenteeseen ja jopa perimään. Tämä ei kuitenkaan tee väkivallasta hyväksyttävää vaan siihen alttiin henkilön tulisi mahdollisuuksien mukaan vastustaa kiusausta toimia väkivaltaisesti.

Linkkejä

• http://www.radikaali.net/yhteiso/keskustelu/ketju.html?id=2278&sivu=2
• http://www.apologetics.com/index.php?option=com_content&view=article&id=145:same-sex-marriage-challenges-and-responses&catid=36:cultural-apologetics&Itemid=54
• http://www.str.org/site/News2?page=NewsArticle&id=5352#Homosexuality
• http://www.christianitytoday.com/ct/2007/marchweb-only/112-52.0.html
• http://worldnetdaily.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=56481
• http://www.narth.com/
• http://www.fiu.edu/~srose/sexorient.html
• http://en.wikipedia.org/wiki/Biology_and_sexual_orientation
• http://www.drthrockmorton.com/DrRobertSpitzerclipfiles/1media.asx

Kirjallisuutta

• Lean Payne, Särkynyt minäkuva - seksuaalinen eheytyminen parantavan rukouksen avulla, 1994, Kristillinen Tervehtymiskeskus - CHC ry. Gummerus Kirjapaino Oy ISBN 951-96927-1-1
• Mario Bergner. Rakkauden uusi suunta Kristuksen lunastava työ seksuaalisuuden alueella. Kristillinen Tervehtymiskeskus - CHC ry. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1994. ISBN 951-96927-2-x
• Ari Puonti, Homoseksuaalisuus - hämmennyksestä selkeyteen, Uusi tie, 2004.
• Richard Cohen: Coming Out Straight. Understanding and Healing Homosexuality. 2000. Winchester, Virginia: Oakhill Press.
• Richard C. Pillard: "The Kinsey Scale: Is It Familial?" Teoksessa Homosexuality/Heterosexuality. Concepts of Sexual Orientation. 1990, 88-100. Toim. David P. McWhirter, Stephanie A. Sanders ja June Machover Reinisch. New York,
• William Byne ja Bruce Parsons: "Human Sexual Orientation: The Biologic Theories Reappraised" Archives of General Psychiatry 1995, 50, 228-229.* Lionel Ovesey ja Sherwyn M. Woods: "Pseudohomosexuality and Homosexuality in Men: Psychodynamics as a Guide to Treatment" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..
• Judd Marmor: "Overview: The Multiple Roots of Homosexual Behavior" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..