Konstruktivistinen tietoteoria

Konstruktivistista tietoteoriaa on mielekästä käsitellä kahdessa osassa sen mukaan, puhutaanko yksilön muodostamista tietorakenteista vai yhteisöllisistä tiedollisista järjestelmistä kuten tieteellisestä tiedosta.

Konstruktivismi teoriana yksilön tietorakenteista

Konstruktivistista tietokäsitystä sovelletaan ensinnäkin yksilön muodostamiin tietorakenteisiin. Sen mukaan jokainen yksilö rakentaa itse tiedollisen maailmansa. Eri yksilöiden tiedollisten rakennelmien paremmuutta ei voi yleispätevästi arvioida. Tarkoituksena on lähinnä arvioida tiedollisten rakennelmien elinvoimaisuutta (viableness) tai käyttökelpoisuutta yksilön omalta kannalta: miten hyvin ne palvelevat yksilön omia päämääriä. Tässä suhteessa konstruktivismi tulee lähelle pragmatistista tietoteoriaa, jonka mukaan tiedon pätevyyden kriteerinä on sen toimivuus käytännössä.

Tähän ryhmään kuuluvat sellaiset konstruktivistiset teoriat, jotka pyrkivät tekemään selkoa yksilön tiedollisten rakennelmien kehityksestä. Nämä teoriat jakautuvat kahteen äärimuotoon ja useisiin välittäviin kantoihin: ne voivat painottaa joko yksilön omaa luovaa panosta tai häntä ympäröivien yhteiskunnallisten tekijöiden merkitystä hänen tietorakenteidensa kehityksessä.

1) Radikaali konstruktivismi (esimerkiksi Ernst von Glasersfeld) painottaa yksilön omaehtoista luovuutta tiedollisten rakenteidensa tuottamisessa.

2) Sosiaalinen konstruktionismi, jota edustaa esimerkiksi Kenneth Gergen, painottaa yhteisöllisten tekijöiden merkitystä yksilön tietorakenteiden kehityksessä. Sosiaalinen konstruktionismi eroaa seuraavassa kohdassa käsiteltävästä sosiaalisesta konstruktivismista siinä, että sosiaalinen konstruktionismi käsittelee yksilön tietorakenteiden syntyä ja kehitystä, kun taas sosiaalinen konstruktivismi käsittelee yhteiskunnallisten tiedon muotojen kuten tieteellisen tiedon kehitystä. Ne ovat samankaltaisia painottaessaan yhteiskunnallisten tekijöiden merkitystä tiedollisten rakenteiden kehityksessä.

Konstruktivismi teoriana tieteellisestä tiedosta

Kun konstruktivistista tiedonkäsitystä sovelletaan yhteisöllisesti tuotettuihin tiedon muotoihin kuten tieteelliseen tietoon, saadaan sosiaalisen konstruktivismin eri muunnelmat. Niiden yhteisenä oletuksena on, että tieteellinen tieto on tieteellisen yhteisön luoma ajatusrakennelma, ajatuksellinen konstruktio, jonka kautta pyritään luomaan järjestystä kokemuksen maailmaan. Radikaalissa muodossaan tämä käsitys väittää, että tieteelliset teoriat eivät pyri kuvaamaan kokemuksen ulkopuolista todellisuutta vaan ainoastaan luomaan vaihtoehtoisia tapoja jäsentää kokemusmaailmaa. Ei ole mitään tapaa arvioida tieteellisen tiedon objektiivista pätevyyttä. On ainoastaan mahdollista arvioida sitä, miten mielekkään kuvauksen se tarjoaa kokemuksen maailmasta. Tieteellinen tieto on heijastusta yhteiskunnallisista voimista kuten ideologioista, uskonnoista, inhimillisistä etunäkökohdista ja ryhmädynamiikasta. Myös yhteiskunnassa vallitsevat arvojärjestelmät ja maailmankatsomukset vaikuttavat tieteellisen tiedon luomiseen. Tutkimustuloksia ei merkittävässä määrin muokkaa tutkimuskohteena olevan luonnon osa-alueen oma rakenne ja siitä saatu informaatio, koska luotettavaa tietoa tajunnan ulkopuolisesta todellisuudesta ei tämän käsityksen mukaan ole mahdollista saada.

Maltillisemmissa muodoissaan tämä käsitys pyrkii tasapainottelemaan tiedon muodostukseen vaikuttavien yhteiskunnallisten etunäkökohtien ja valtaintressien sekä tutkimuskohteena olevan todellisuuden osa-alueen tarjoaman informaation välillä. Oletuksena on tällöin, että tutkimuksen tarkoituksena on tosin päästä selville tutkimuskohteena olevan luonnon osa-alueen rakenteesta, mutta monet yhteiskunnalliset tekijät kuten ideologiat ja etunäkökohdat voivat vääristää tutkijoiden näkökulmaa niin, ettei tieteellinen kuvaus tavoita todellisuuden rakennetta tarkasti. Näissä maltillisemmissa muunnelmissa konstruktivistiseen näkemykseen liittyy realistisia painotuksia, niin että niitä ei voida varsinaisesti lukea sosiaaliseen konstruktivismiin kuuluviksi.

Sosiaaliseen konstruktivismiin ovat vaikuttaneet Karl Marxin (1818-1883) ja Émile Durkheimin (1858-1917) teoriat tiedon ideologisesta perustasta sekä Thomas S. Kuhnin teoria, jonka mukaan maailmankatsomuksellisilla ja tutkimusmenetelmällisillä oletuksilla sekä arvostuksilla on tärkeä merkitys tieteellisen tiedon luomisessa. Radikaalia sosiaalikonstruktivismia edustaa niin sanottu Edinburghin koulukunta, jonka tunnetuimpia edustajia ovat David Bloor, Barry Barnes, Steven Shapin, Steve Woolgar ja Bruno Latour. Ernst von Glasersfeld luonnehtii tätä näkemystä seuraavasti: "Tietomme sisältöä täytyy pitää kulttuurimme vapaana luomuksena. Se muistuttaa perinteistä myyttiä." (von Glasersfeld 1991: 118.)