Blaise Pascal

Blaise Pascal (19. kesäkuuta 1623 – 19. elokuuta 1662) oli ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi. Hän edisti luonnontiedettä rakentamalla mekaanisia laskimia, kehittämällä todennäköisyysteoriaa, tutkimalla nesteiden ja kaasujen virtausta ja selventämällä muiden muassa paineen ja tyhjiön käsitteitä.

Blaise Pascalin mukaan on nimetty Pascalin kolmio, paineen yksikkö pascal sekä ohjelmointikieli Pascal.

Pascalin elämä

Vuonna 1654 Pascal koki vahvan uskonnollisen herätyksen jouduttuaan onnettomuuteen, minkä jälkeen hän käytti aikansa lähinnä uskostaan kirjoittamiseen. Hän jatkoi matematiikan tutkimista vielä myöhemmin ja ratkaisi muun muassa pyörähdyskappaleen muodostaman kappaleen pinta-alan sekä tilavuuden.

Koko elämänsä ajan Pascal kärsi huonosta terveydestä ja kuoli vuonna 1662 vain 39-vuotiaana.

Pascalin ajattelu

Frederic Coplestonin mukaan Pascalin tarkoituksena oli ”osoittaa, miten kristillinen ilmoitus ratkaisee ne ongelmat, jotka syntyvät ihmisen tilanteesta”. (Copleston 1993: 161.) Pascalin kritiikin kohteena on valistuksen ajan järkeisusko, jota hän pitää liian yksipuolisena. Sen sijaan hän puolustaa tasapainoisempaa lähestymistapaa.

Pascalin mukaan on olemassa kaksi äärimmäisyyttä, ”hylätä järki, hyväksyä vain järki” (Pascal 1949: 118, mietelmä 12). Pascalin mukaan kaikkein perustavimman tiedon ihminen saa sydämen kokemuksen tai tuntemuksen kautta, jolla Pascal tarkoittaa intuitiivista tietämisen tapaa. Järki rakentaa aina näiden perustavien intuitioiden varaan, ja ilman niitä järki olisi sokea. ”Sydämellä on perusteensa, joita järki ei tunne.” (Pascal 1949: 124, mietelmä 34.) On järjen vastaista olettaa, että kaikki voitaisiin perustella järjellisesti. ”Järjen lopullisena tehtävänä on tunnustaa, että on äärettömän paljon asioita, jotka ylittävät sen; se on todella heikko, jollei se sitä tahdo tunnustaa. Jos jo luonnolliset asiat ylittävät sen mahdollisuudet, mitä onkaan sanottava yliluonnollisista.” (Pascal 1949: 122, mietelmä 25.) ”Jos kaikki alistetaan järjen alaiseksi, ei uskontoomme jää mitään salaperäistä tai yliluonnollista. Jos loukataan järjen periaatteita, tulee uskonnostamme mahdoton ja naurettava.” (Pascal 1949: 123, mietelmä 30.) Järki johtaa ihmisen lopulta ottamaan vastaan Jumalan ilmoituksen. Viime kädessä tieto ei tule pelkästään järjen vaan myös sydämen kautta.

Tietoa totuudesta me saamme paitsi järjen myös sydämen kautta. Jälkimmäistä reittiä tulee tietoa perusperiaatteista, ja niihin aivan osaton järjenjuoksu kokee turhaan kumota niitä. Epäilijät joilla ei muuta päämäärää olekaan ponnistelevat suotta. Me tiedämme että emme näe unta, niin kyvyttömiä kuin olemmekin sitä järkiperäisesti todistamaan, ja se kyvyttömyys todistaa vain järkemme huonoa juoksua, ei kaiken tietämyksemme hataruutta niin kuin epäilijät väittävät. Sillä tietomme perusperiaatteet, kuten että on olemassa avaruus, aika, liike, lukuja, ovat yhtä varmoja kuin mikä hyvänsä järkeilymme aikaansaannos, ja noihin sydämen ja vaiston tietoihin järjen on pakko nojautua ja perustaa kaikki päätelmänsä. Sydän aistii että avaruudessa on kolme ulottuvuutta ja että lukuja on äärettömästi, ja sitten järki osoittaa että ei ole kahta neliöön korotettua lukua joista toinen olisi kaksi kertaa toinen. Periaatteet aistitaan, väittämät päätellään, kummatkin varmasti joskin eri tavoin. Ja yhtä hyödytöntä ja naurettavaa on se, että järki vaatii sydäntä todistamaan perusperiaatteet suostuakseen ottamaan ne huomioon, kuin olisi sydämen vaatia tunnetta kaikilta järjen todistamilta väitteiltä suostuakseen ottamaan ne vastaan.

Tämän kyvyttömyyden pitää siis auttaa vain pitämään aisoissa järkeä, joka haluaisi päättää kaikesta, ei horjuttaa meidän varmuuttamme, ikään kuin ei olisi muuta kuin järki joka kykenee opettamaan meitä. Ollapa Jumala suonut että emme olisi sitä milloinkaan tarvinneet ja että kaikki tietomme olisi vaiston- ja tunteenvaraista. Mutta sen siunauksen luonto on evännyt meiltä, antanut päinvastoin sangen vähän sellaista tietämystä; kaiken muun tiedon voi saavuttaa vain järkeä käyttämällä. Ja sen tähden ne joille Jumala on antanut uskonnon sydämen tunnon kautta ovat autuaita ja mitä pätevimmin vakuuttuneita, mutta niille joiden laita ei ole tämä me voimme antaa vain järkisyitä odottaen että Jumala antaisi sen heille sydämen tuntona, jota vailla usko on vain ihmisestä ja pelastukseen riittämätöntä. (Pascal 1996: 68–69, mietelmä 110.)

Sydämen tieto ei ole sokeaa vaan se on verrattavissa perustaviin matemaattisiin intuitioihin. Sydämen tieto on perustana tieteelliselle tutkimukselle ja ilman tällaista uskoon perustuvaa tietoa tiede ei pääsisi liikkeelle. Pascalin mielestä usko Jumalaan voi olla yhtä varmaa kuin usko perustaviin matemaattisiin totuuksiin.

Katso myös

ApologetiikkaWiki

• Pascalin peliteoria

Suomennetut teokset

• Pascal, Blaise (1952). Mietteitä. Suomennos L. F. Rosendal. Helsinki: WSOY. (Alkuteos: Pensées, 1669.)
• Mietteitä. (Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3.
• Geometrisesta mielestä ja muita pohdiskeluja. Suomentanut ja esitellyt Martti Anhava. Helsinki: WSOY, 2002. (Alkuteokset: De l’esprit geometrique et de l’art de persuader; Comparaison des chretiens des premiers temps avec ceux d’aujourd’hui; Trois discours sur la condition des Grands Entretien avec M. de Saci. ”Geometrisesta mielestä” on ilmestynyt aiemmin Parnasson numeroissa V ja VI/1992. – Pascalin ja Sacin keskustelu Epiktetoksesta ja Montaignesta ilmestynyt osana L. F. Rosendalin suomentamaa teosta Blaise Pascal, Mietteitä 1952.) ISBN 951-0-26742-2. (sid.)