Ero sivun ”Joe Carter: Kun ei-mikään loi kaiken” versioiden välillä

ApoWikistä
(Ensimmäinen lause suommennettu)
(Käännetty loppuun)
 
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
<!--suomentaminen on sallittua, jopa suotavaa-->Läpi historian ihmisiä on peloteltu ja sävähdytetty heidän kulttuurinsa luomistarinoiden mukaelmilla. <!--Throughout history people have been awed and thrilled by retellings of their culture’s creation story.-->
Ihmisiä on läpi historian peloteltu ja sävähdytetty heidän kulttuurinsa luomistarinoiden mukaelmilla.


Aztecs would tell of the Lady of the Skirt of Snakes, Phoenicians about the Zophashamin, and Jews and Christians about the one true God—Jehovah. But there is one unfortunate group—the children of atheistic materialists—that has no creation myth to call its own. When an inquisitive tyke asks who created the sun, the animals, and mankind, their materialist parents can only tell them to read a book by Carl Sagan or Richard Dawkins.
Asteekit kertoisivat naisesta, jolla on käärmeistä tehty hame. Foinikialaiset taas Zophashaminsta ja juutalaiset sekä kristityt ainoasta todellisesta Jumalasta – Jahvesta. On kuitenkin eräs huono-onninen ryhmä – ateististen materialistien lapset – joille ei ole luomismyyttiä kerrottavana. Kun tiedonhaluinen veitikka kysyy, kuka loi auringon, eläimet ja ihmiset, heidän materialistiset vanhempansa voivat vain kehottaa heitä lukemaan Carl Saganin tai Richard Dawkinsin kirjan.


But what sort of story are they likely to find? Should they be told, as famed astrophysicist Stephen Hawking claims in his recent book The Grand Design that “the universe… create[d] itself from nothing”?
Mutta millaisen tarinan he todennäköisesti löytävät? Pitäisikö heille kertoa, kuten kuuluisa astrofyysikko Stephen Hawking väittää tuoreessa kirjassaan  ”The Grand Design”, että ”universumi … luonut itsensä ei-mistään.”


Since Hawking's explanation is a bit too drab and nospecific for bedtime reading I’ve decided to take the elements of materialism and shape them into a purportedly accurate, though mythic, narrative. This is what our culture has been missing for far too long—a creation story for young atheistic materialists.
Kun Hawkingin selitys on hieman liian ikävä ja epämääräinen iltalukemiseksi, päätin ottaa materialismin elementtejä ja muodostaa niistä sisällöltään tarkka, vaikkakin myyttinen, kertomus. Tätä vailla on kulttuurimme ollut aivan liian kauan – luomiskertomusta nuorille ateistille materialisteille.


In the beginning was Nothing, and Nothing created Everything. When Nothing decided to create Everything, she filled a tiny dot with Time, Chance, and Everything and had it expand. The expansion spread Everything into Everywhere carrying Time and Chance with it to keep it company. The three stretched out together leaving bits of themselves wherever they went. One of those places was the planet Earth.
Alussa oli Ei-mikään, ja Ei-mikään loi Kaiken. Kun Ei-mikään päätti luoda Kaiken, hän täytti pienen pisteen Ajalla, Sattumalla ja Kaikella ja antoi sen laajeta. Laajentuminen levitti Kaiken Kaikkialle vieden Ajan ja Sattuman mukanaan. Nämä kolme levittäytyvät yhdessä jättäen palasia itsestään minne vain he menivät. Yksi noista paikoista oli planeetta Maa.  


For no particular Reason—for Reason is rarely particular—Time and Chance took a liking to this little, wet, blue rock and decided to stick around to see what adventures they might have. While the pair found the Earth to be intriguing and pretty, they also found it a bit too quiet, too static. They fixed upon an idea to change Everything (just a little) by creating a special Something. Time and Chance roamed the planet, splashing through the oceans and sloshing through the mud, in search of materials. But though they looked Everywhere, there was a missing ingredient that they needed in order to make a Something that could create more of the same Somethings.
Ilman erityistä Syytä – syy on harvoin erityinen – Ajan ja Sattuman valtasi mieltymys tähän pieneen, märkään, siniseen kivenlohkareeseen ja he päättivät pysyä paikalla nähdäkseen, minkälaisia seikkailuja saattasi tapahtua. Samalla kun he huomasivat Maan olevan kiehtova ja soma, he huomasivat sen olevan myös liian hiljainen ja staattinen. He saivat idean muuttaa Kaikkea (vain vähän) luomalla erityisen Jotakin. Aika ja Sattuma kuljeksivat planeetalla räiskien läpi valtamerten ja läiskyttäen mudan läpi etsiessään ainesosia. Mutta vaikka he katsoivat Kaikkialle, ei missään ollut ainesosia, joita he tarvitsivat tehdäkseen Jotakin, joka voisi tehdä enemmän kuin samoja Joitakin.


They called to their friend Everything to help. Since Everything had been Everywhere she would no doubt be able to find the missing ingredient. And indeed she did. Hidden away in a small alcove called Somewhere, Everything found what Time and Chance had needed all along: Information. Everything put Information on a piece of ice and rock that happened to be passing by the former planet Pluto and sent it back to her friends on Earth.
He kutsuivat kaverinsa Kaiken apuun. Siitä lähtien kun Kaikki oli ollut Kaikkialla, ei ollut epäilystä, ettei hän pystyisi löytämään puutuvaa ainesosaa. Ja tietysti hän löysi. Piilotettuna jonnekin pieneen komeroon nimeltään Jossakin, Kaikki löysi sen mitä Aika ja Sattuma tarvitsivat: Informaation. Kaikki laittoi Informaation pieneen jää- ja kivipalaseen, joka sattui menemään ohi entisen planeetan, Pluton, ohi ja lähetti sen takaisin kavereilleen Maahan.


Now that they had Information, Time and Chance were finally able to create a self-replicating Something which they called Life. Once they created Life they found that it not only grew into more Somethings, but began to become Otherthings, too! The Somethings and the Otherthings began to fill the Earth—from the bottom of the oceans to the top of the sky. Their creation, which began as a single Something, eventually became millions and billions of Otherthings.
Nyt kun Heillä oli Informaatio, Aika ja Sattuma onnistuivat lopulta luomaan itseään kopioivan Jonkin, jota he kutsuivat Elämäksi. Kun he loivat elämän, he huomasivat, että se ei vain kasvattanut lisää Joitakin vaan alkoi myös tulla Muiksi! Jotkin ja muut alkoivat täyttää Maata – merien pohjista taivaisiin asti. Heidän luomuksensa, joka aloitti yksittäisenä Jonakin, tuli lopulta miljooniksi ja miljardeiksi Muiksi.


Time and Chance, though, where the bickering sort and were constantly feuding over which of them was the most powerful. One day they began to argue over who had been more responsible for creating Life. Everything (who was forever eavesdropping) overheard the spat and suggested that they settle by putting their creative skills to work on a new creature called Man. They all thought is was a splendid plan—for Man was a dull, hairy beast who would indeed provide a suitable challenge—and began to boast about who could create an ability, which they called Consciousness, that would allow Man to be aware of Chance, Time, Everything, and Nothing.
Aika ja Sattuma ovat kuitenkin riiteleväistä tyyppiä ja he riitelevät jatkuvasti siitä, kumpi heistä on voimakkain. Eräänä päivänä he alkoivat kiistellä siitä, kummalla on kunnia elämän luomisesta. Kaikki, (joka aina oli salakuuntelemassa) kiihdytti kiistaa ehdottamalla, että kiista ratkaistaisiin niin, että he laittaisivat luomiskykynsä koetteelle luodakseen uuden Ihmiseksi kutsutun luomuksen. Heidän kaikkien mielestä se oli mahtava suunnitelma – olihan Ihminen tyhmä, karvainen eläin, joka tarjoaisi todellakin sopivan haasteen – ja niin he alkoivat kisailla siitä, kumpi pystyisi luomaan kyvyn, jota he kutsuivat Tietoisuudeksi. Näin Ihmisen olisi mahdollista olla perillä Sattumasta, Ajasta, Kaikesta ja Ei-mistään.


Chance, always a bit of a dawdler, got off to a slow start, so Time, who never rested, completed the task first. Time rushed around, filling the gooey matter inside each Man’s head with Consciousness. But as he was gloating over his victory he noticed a strange reaction. When Man saw that Everything had been created by Time, Chance, and Nothing, his Consciousness filled with Despair.
Aina hieman vetelehtivä Sattuma lähti hitaasti liikkeelle, niinpä Aika, joka ei koskaan lepää, suoritti tehtävän loppuun ensimmäisenä. Aika säntäili ympäriinsä täyttäen siirappisen aineen jokaisen Ihmisen päässä Tietoisuudella. Juhliessaan voittoaan he kuitenkin huomasivat odottamattoman reaktion. Kun Ihminen näki, että Aika, Sattuma ja Ei-mikään on luonut Kaiken, hänen Tietoisuutensa täyttyi epätoivosta


Chance immediately saw a solution to the problem and took the remaining materials she was using to make Consciousness to create Beliefs. When Chance mixed Beliefs into the gray goo, Man stopped filling with Despair and started creating Illusions. These Illusions took various forms—God, Purpose, Meaning—and were almost always effective in preventing Man from filling up with Despair.
Sattuma näki ongelmaan heti ratkaisun ja otti jäljelle jääneitä aineita, joita hän oli käyttänyt Tietoisuuden tekemiseen luodakseen Uskomuksia. Kun Sattuma sekoitti Uskomuksia harmaaseen massaan, Ihminen ei enää täyttynyt epätoivolla, vaan alkoi luoda Illuusioita. Nämä Illuusiot saivat erilaisia muotoja – Jumala, Päämäärä, Tarkoitus – ja olivat lähes aina tehokkaita ehkäisemään Ihmisen täyttymisen epätoivolla.


Nothing, who tended to be rather forgetful, remembered her creation and decided to take a look around Everything. When she saw what Time and Chance had done on planet Earth she was mildly amused, but forbade them to fill any more creatures with Consciousness or Beliefs (which is why Man is the only Something that has both). But Nothing took a fancy to Man and told Time and Chance that when each one’s Life ran out, she would take him or her and make them into Nothing too.
Ei-Mikään, jolla on tapana olla varsin huonomuistinen, muisti luomisensa ja päätti katsoa Kaikkea. Kun hän näki sen, mitä Aika ja Sattuma olivat tehneet Maassa, oli hän lievästi huvittunut, mutta kielsi heitä täyttämästä muita olentoja Tietoisuudella tai Uskomuksilla (siksi Ihminen on ainut Jotakin, jolla on molemmat). Mutta aikanaan Ei-Mikään ihastui Ihmiseen ja kertoi Ajalle ja Sattumalle, että kun jokaisen Elämä loppuu, hän ottaisi heidät ja tekisi heistä myös Ei-mitään.


And that is why, children, when Man loses his Life he goes from being a Something created by Time and Chance into becoming like his creator—Nothing.
Tämän takia lapset, kun Ihminen kuolee, tulee Ajan ja Sattuman luomasta Jostakin sama kuin hänen luojansa – Ei-mikään.


{{malline:tekijänoikeuksien alainen|Joe Carterille|Kyseinen vuonna 2010 kirjoitettu alkuperäinen, englanninkielinen kolumni ''When Nothing Created Everything'' on luettavissa Joe Carterin [http://www.firstthings.com/onthesquare/2010/12/when-nothing-created-everything sivustolla].}}
{{malline:tekijänoikeuksien alainen|Joe Carterille|Kyseinen vuonna 2010 kirjoitettu alkuperäinen, englanninkielinen kolumni ''When Nothing Created Everything'' on luettavissa Joe Carterin [http://www.firstthings.com/onthesquare/2010/12/when-nothing-created-everything sivustolla].}}

Nykyinen versio 17. maaliskuuta 2012 kello 18.29

Ihmisiä on läpi historian peloteltu ja sävähdytetty heidän kulttuurinsa luomistarinoiden mukaelmilla.

Asteekit kertoisivat naisesta, jolla on käärmeistä tehty hame. Foinikialaiset taas Zophashaminsta ja juutalaiset sekä kristityt ainoasta todellisesta Jumalasta – Jahvesta. On kuitenkin eräs huono-onninen ryhmä – ateististen materialistien lapset – joille ei ole luomismyyttiä kerrottavana. Kun tiedonhaluinen veitikka kysyy, kuka loi auringon, eläimet ja ihmiset, heidän materialistiset vanhempansa voivat vain kehottaa heitä lukemaan Carl Saganin tai Richard Dawkinsin kirjan.

Mutta millaisen tarinan he todennäköisesti löytävät? Pitäisikö heille kertoa, kuten kuuluisa astrofyysikko Stephen Hawking väittää tuoreessa kirjassaan ”The Grand Design”, että ”universumi … luonut itsensä ei-mistään.”

Kun Hawkingin selitys on hieman liian ikävä ja epämääräinen iltalukemiseksi, päätin ottaa materialismin elementtejä ja muodostaa niistä sisällöltään tarkka, vaikkakin myyttinen, kertomus. Tätä vailla on kulttuurimme ollut aivan liian kauan – luomiskertomusta nuorille ateistille materialisteille.

Alussa oli Ei-mikään, ja Ei-mikään loi Kaiken. Kun Ei-mikään päätti luoda Kaiken, hän täytti pienen pisteen Ajalla, Sattumalla ja Kaikella ja antoi sen laajeta. Laajentuminen levitti Kaiken Kaikkialle vieden Ajan ja Sattuman mukanaan. Nämä kolme levittäytyvät yhdessä jättäen palasia itsestään minne vain he menivät. Yksi noista paikoista oli planeetta Maa.

Ilman erityistä Syytä – syy on harvoin erityinen – Ajan ja Sattuman valtasi mieltymys tähän pieneen, märkään, siniseen kivenlohkareeseen ja he päättivät pysyä paikalla nähdäkseen, minkälaisia seikkailuja saattasi tapahtua. Samalla kun he huomasivat Maan olevan kiehtova ja soma, he huomasivat sen olevan myös liian hiljainen ja staattinen. He saivat idean muuttaa Kaikkea (vain vähän) luomalla erityisen Jotakin. Aika ja Sattuma kuljeksivat planeetalla räiskien läpi valtamerten ja läiskyttäen mudan läpi etsiessään ainesosia. Mutta vaikka he katsoivat Kaikkialle, ei missään ollut ainesosia, joita he tarvitsivat tehdäkseen Jotakin, joka voisi tehdä enemmän kuin samoja Joitakin.

He kutsuivat kaverinsa Kaiken apuun. Siitä lähtien kun Kaikki oli ollut Kaikkialla, ei ollut epäilystä, ettei hän pystyisi löytämään puutuvaa ainesosaa. Ja tietysti hän löysi. Piilotettuna jonnekin pieneen komeroon nimeltään Jossakin, Kaikki löysi sen mitä Aika ja Sattuma tarvitsivat: Informaation. Kaikki laittoi Informaation pieneen jää- ja kivipalaseen, joka sattui menemään ohi entisen planeetan, Pluton, ohi ja lähetti sen takaisin kavereilleen Maahan.

Nyt kun Heillä oli Informaatio, Aika ja Sattuma onnistuivat lopulta luomaan itseään kopioivan Jonkin, jota he kutsuivat Elämäksi. Kun he loivat elämän, he huomasivat, että se ei vain kasvattanut lisää Joitakin vaan alkoi myös tulla Muiksi! Jotkin ja muut alkoivat täyttää Maata – merien pohjista taivaisiin asti. Heidän luomuksensa, joka aloitti yksittäisenä Jonakin, tuli lopulta miljooniksi ja miljardeiksi Muiksi.

Aika ja Sattuma ovat kuitenkin riiteleväistä tyyppiä ja he riitelevät jatkuvasti siitä, kumpi heistä on voimakkain. Eräänä päivänä he alkoivat kiistellä siitä, kummalla on kunnia elämän luomisesta. Kaikki, (joka aina oli salakuuntelemassa) kiihdytti kiistaa ehdottamalla, että kiista ratkaistaisiin niin, että he laittaisivat luomiskykynsä koetteelle luodakseen uuden Ihmiseksi kutsutun luomuksen. Heidän kaikkien mielestä se oli mahtava suunnitelma – olihan Ihminen tyhmä, karvainen eläin, joka tarjoaisi todellakin sopivan haasteen – ja niin he alkoivat kisailla siitä, kumpi pystyisi luomaan kyvyn, jota he kutsuivat Tietoisuudeksi. Näin Ihmisen olisi mahdollista olla perillä Sattumasta, Ajasta, Kaikesta ja Ei-mistään.

Aina hieman vetelehtivä Sattuma lähti hitaasti liikkeelle, niinpä Aika, joka ei koskaan lepää, suoritti tehtävän loppuun ensimmäisenä. Aika säntäili ympäriinsä täyttäen siirappisen aineen jokaisen Ihmisen päässä Tietoisuudella. Juhliessaan voittoaan he kuitenkin huomasivat odottamattoman reaktion. Kun Ihminen näki, että Aika, Sattuma ja Ei-mikään on luonut Kaiken, hänen Tietoisuutensa täyttyi epätoivosta

Sattuma näki ongelmaan heti ratkaisun ja otti jäljelle jääneitä aineita, joita hän oli käyttänyt Tietoisuuden tekemiseen luodakseen Uskomuksia. Kun Sattuma sekoitti Uskomuksia harmaaseen massaan, Ihminen ei enää täyttynyt epätoivolla, vaan alkoi luoda Illuusioita. Nämä Illuusiot saivat erilaisia muotoja – Jumala, Päämäärä, Tarkoitus – ja olivat lähes aina tehokkaita ehkäisemään Ihmisen täyttymisen epätoivolla.

Ei-Mikään, jolla on tapana olla varsin huonomuistinen, muisti luomisensa ja päätti katsoa Kaikkea. Kun hän näki sen, mitä Aika ja Sattuma olivat tehneet Maassa, oli hän lievästi huvittunut, mutta kielsi heitä täyttämästä muita olentoja Tietoisuudella tai Uskomuksilla (siksi Ihminen on ainut Jotakin, jolla on molemmat). Mutta aikanaan Ei-Mikään ihastui Ihmiseen ja kertoi Ajalle ja Sattumalle, että kun jokaisen Elämä loppuu, hän ottaisi heidät ja tekisi heistä myös Ei-mitään.

Tämän takia lapset, kun Ihminen kuolee, tulee Ajan ja Sattuman luomasta Jostakin sama kuin hänen luojansa – Ei-mikään.