Ero sivun ”Charles Taylor” versioiden välillä

ApoWikistä
(Ak: Uusi sivu: Charles Taylor CC, GOQ, FRSC, (s. 5. marraskuuta 1931) on kanadalainen filosofi. Taylor sai koulutuksensa McGillin (kandidaatin tutkinto historiassa 1952) ja Oxfordin yliopistolla (k…)
 
(→‎Teokset: linkkifix)
 
(9 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Charles Taylor CC, GOQ, FRSC, (s. 5. marraskuuta 1931) on kanadalainen filosofi.
[[Tiedosto:Charles Taylor (philosopher).jpg|250px|pienoiskuva|oikea|Charles Taylor]]


Taylor sai koulutuksensa McGillin (kandidaatin tutkinto historiassa 1952) ja Oxfordin yliopistolla (kandidaatin tutkinto politiikassa, filosofiassa ja taloustieteissä 1955, maisteri 1960 ja FT 1961).
'''Charles Taylor''' [[wp:Order of Canada|CC]], [[wp:National Order of Quebec|GOQ]], [[wp:Royal Society of Canada|FRSC]], (s. 5. marraskuuta 1931) on [[wp:Kanada|kanadalainen]] filosofi, joka tunnetaan näkökulmistaan [[AW:S#moraali|moraali]]in ja moderniin länsimaisen yksilön ja ryhmän identiteettiin.


Taylor työskenteli moraalifilosofian professorina Oxfordissa sekä poliittisten tieteiden ja filosofian professorina McGillin yliopistolla Montrealissa, Kanadassa (nykyisin emeritusprofessori). Hänellä on nykyisin osa-aikainen nimitys lain ja filosofian professorina Northwestern-yliopistolla Evanstonissa, Illinoisissa.
Taylor sai koulutuksensa [[wp:McGill-yliopisto|McGill-yliopistossa]] ([[wp:kandidaatti|kandidaatin]] tutkinto historiassa 1952) ja [[wp:Oxfordin yliopisto|Oxfordin yliopistossa]] (kandidaatin tutkinto politiikassa, filosofiassa ja taloustieteissä 1955, [[wp:maisteri|maisteri]] 1960 ja [[wp:filosofian tohtori|FT]] 1961).


Taylor työskenteli [[AW:S#etiikka|moraalifilosofian]] professorina Oxfordissa sekä poliittisten tieteiden ja filosofian professorina McGill-yliopistossa [[wp:Motreal|Montrealissa]] [[wp:Kanada|Kanadassa]]. Nykyisin hän on [[wp:emeritusprofessori|emeritusprofessori]]. Hänellä on osa-aikainen virka lain ja filosofian professorina [[wp:Northwestern-yliopisto|Northwestern-yliopistossa]] [[wp:Evanston|Evanstonissa]] [[wp:Illinois|Illinoissa]].


== Tieteisuskon kritiikki ==
Modernia maallistunutta yhteiskuntaa motivoi usko siihen, että todellisuus on perimmältään aineellisten tekijöiden määräämää. Tämä näkemys esitetään mielellään välttämättömänä seurauksena tieteen tutkimustuloksista. Kaikki yritykset tämän oletetun yhteyden perustelemiseksi ovat kuitenkin sisältäneet suuria aukkoja ja jääneet enemmän tai vähemmän kaunopuheisen vakuuttelun tasolle. Miten sitten voimme selittää kyseisen vakaumuksen vaikutuksen aikamme ihmisten tietoisuuteen, vaikka sen älyllinen perusta on horjuva?
Kirjassaan [[A Secular Age (kirja) | A Secular Age]] (”Maallistunut aikakausi”, 2007) Charles Taylor argumentoi, että tätä tieteisuskoista käsitystä motivoi mielikuva rohkeasta ja ennakkoluulottomasta yksilöstä, joka uskaltaa kohdata tosiasiat välittämättä seurauksista. Tämän läntistä kulttuuria hallitsevan kertomuksen mukaan tieteen tutkimustulokset ovat murentaneet uskon siihen, että olisi olemassa kaikkitietävä ja kaikkivaltias Luoja. Jumalaan uskoo tämän kertomuksen mukaan enää vain sellainen ihminen, joka ei uskalla tai halua kohdata tosiasioita vaan joka tarvitsee lohduttavien mielikuvien tarjoamaa illusorista turvaa. Itseään kunnioittavat yksilöt muodostavat käsityksensä ja maailmankatsomuksensa itsenäisesti ja omaehtoisesti.
Taylorin mukaan ei ole kyse vastakkainasettelusta tieteellisten tosiasioiden ja kristillisen uskon välillä, niin kuin usein ajatellaan. On kyse kahden erilaisen eettisen näkökulman välisestä vastakkainasettelusta. ”Argumentti, jonka mukaan moderni tiede johtaa kokonaisvaltaiseen materialismiin, ei näytä vakuuttavalta. Milloin tahansa tämä argumentti pyritään esittämään vähän yksityiskohtaisemmassa muodossa, se on täynnä aukkoja.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Charles Taylor | Nimeke = [[A Secular Age (kirja)|A Secular Age]] | Julkaisija = Harvard University Press | Vuosi = 2007 | Sivu = 562}}</ref> Miksi sitten niin moni ihminen on halukas uskomaan näihin keskeneräisiin argumentteihin? Selityksenä on materialismiin liittyvä eettinen vetovoima: materialisti voi uskoa olevansa eettisesti korkeammalla tasolla sikäli, että hän uskaltaa kohdata persoonattoman maailmankaikkeuden pelottavuuden ja yksinäisyyden. Hän voi ajatella kristittyä uskovaista tässä suhteessa eettisesti heikompana yksilönä, koska tämä etsii turvaa Jumalasta. Materialismin vetovoima perustuu ”kuviin vallasta, esteettömästä toiminnasta, henkisestä itsehallinnasta”, ”miehekkäästä itsensä voittamisesta, menetyksen tuottaman tuskan yli kohoamisesta”, ”rohkeasta aikuisuudesta”. Yksilö haluaa liittää nämä myönteiset mielikuvat osaksi omaa identiteettiään. Koska nämä identiteettiä muovaavat tekijät säilyvät kuvien tasolla, niitä on vaikea kyseenalaistaa – ne koetaan itsestään selvyyksiksi. Koska kuvat vaikuttavat suoraan tunteisiin, ihminen jää vangiksi niiden lumoukseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Charles Taylor | Nimeke = [[A Secular Age (kirja)|A Secular Age]] | Julkaisija = Harvard University Press | Vuosi = 2007 | Sivu = 563–566 }}</ref>
Moderni ihminen ei pidä mahdollisena turvautua Jumalaan ja hänen ilmoitukseensa etsiessään totuutta. Hän kokee, että tällainen turvautuminen kyseenalaistaisi hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa. Tämän takia eettinen ihanne älyllisesti itsenäisestä totuuden etsijästä saattaa paradoksaalisesti myös johtaa tieteellisen keskustelun rajoittamiseen. Tieteellisen keskustelun piirissä ei sallita kritiikkiä vallitsevaa naturalistista tiedekäsitystä vastaan, jonka mukaan tieteessä voidaan vedota vain luonnollisiin syihin. Monien mielestä ajatus kaikkitietävästä ja kaikkivaltiaasta Luojasta uhkaa ihmisen tiedon puolueettomuutta. Niinpä naturalistisen perusoletuksen kyseenalaistamista ei mielellään hyväksytä, koska naturalismi liitetään kiinteästi eettiseen ihannekuvaan älyllisestä itsenäisyydestä ja ennakkoluulottomuudesta.
== Mielikuvien valta ==
Pyrkimys sulkea Jumalaa koskeva tieto tieteen ulkopuolelle merkitsisi yhden kiistanalaisen näkemyksen tekemistä tutkimuksen dogmaattiseksi lähtökohdaksi. Taylorin (2007: luku 15) mukaan aikamme tiedeyhteisön taipumus sulkeutuneeseen keskusteluavaruuteen johtuu tietynlaisten mielikuvien ja tietynlaisen minuuskäsityksen valta-asemasta. Kulttuuriamme hallitsee kosminen mielikuva persoonattomasta maailmankaikkeudesta, josta saadaan tietoa luonnontieteellisen tutkimuksen avulla. Eettisen ihannekuvan mukaan tieteentekijä on totuuden etsijä, joka uskaltaa pelkäämättä kohdata tosiasiat riippumatta siitä, kuinka lohduttomilta ne tuntuvat. Tähän ihannekuvaan liitetään uskomus, että tiede paljastaa maailmankaikkeuden ilman Jumalaa ja jättää ihmisen vaille uskontoon sisältyvää lohdutusta. Tässä tilanteessa rehellisen totuuden etsijän oletetaan luopuvan ”uskonnon tarjoamista harhakuvista” ja kohtaavan todellisuuden kaikessa lohduttomuudessaan. Jo '''Max Weber''' (1864–1920) puhui ivallisesti niistä, jotka uskovat Jumalaan, ja katsoo heidän joutuvan ”uhraamaan järkensä”. ”Ihmiselle, joka ei kestä aikakauden kohtaloa kuten mies, on sanottava: palatkoon hän vaieten takaisin kirkkojen käsivarsille, jotka ovat säälivästi ojennetut häntä kohti.”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Weber, Max | Nimeke = Gesammelte Aufsätze zur Wissenshaftslehre | Julkaisija = Tübingen: Mohr | Vuosi = 1982 | Sivu = 612 }}</ref>
Koska eettiseen ihanteeseen liitettävä mielikuva on niin vaikuttava, jumalkielteisten argumenttien aukot ja sisäiset ristiriidat eivät estä ihmisiä vakuuttumasta niiden totuudesta. Tähän eettiseen ihannekuvaan vedotaan yhtä lailla puolustettaessa tieteisuskoista käsitystä, että tiede on ainoa luotettavan tiedon muoto, kuin postmodernia käsitystä siitä, että ihmisjärki on kykenemätön paljastamaan todellisuuden salaisuutta. Molemmissa tapauksissa päädytään johtopäätökseen, ettei meillä voi olla tietoa Jumalasta, vaikkakin toisensa kumoavien perustelujen varassa. Molempia yhdistää eettinen ihanne, jonka mukaan älyllisesti itsenäinen ihminen ei voi turvautua Jumalan ilmoitukseen tietoa hankkiessaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Charles Taylor | Nimeke = [[A Secular Age (kirja)|A Secular Age]] | Julkaisija = Harvard University Press | Vuosi = 2007 | Sivu = 550–551 }}</ref>
Ihmistä ohjaavat perusmielikuvat ovat vain osittain tiedostettuja. Siksi ne saattavat hallita ihmisen ajattelua, perusteluja, päätelmiä ja ymmärrystä niin yksiulotteisesti, ettei ihminen pysty näkemään niille vaihtoehtoja. Voimakas mielikuva varjostaa tai rajoittaa ajattelua ja estää ihmistä näkemästä tärkeitä puolia todellisuudesta. Mielikuva voi pitää ihmisen vangittuna tiettyyn näkemykseen ja estää vastakkaisen näkökannan ymmärtämisen. Mielikuvan vaikutus voi olla niin syvällä tiedostamattomassa, ettei ihminen itse hahmota sen ohjaavaa vaikutusta omaan ajatteluunsa. Kaksi ihmisryhmää saattaa argumentoida toistensa ohi, koska heitä elähdyttää kaksi erilaista perusmielikuvaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Charles Taylor | Nimeke = [[A Secular Age (kirja)|A Secular Age]] | Julkaisija = Harvard University Press | Vuosi = 2007 | Sivu = 556–557 }}</ref>
Taylorin mukaan naturalistisesti suljettu tieteellinen keskusteluavaruus perustuu ”illuusioon siitä, että suljettu näkökulma on rationaalisesti itsestään selvä”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Charles Taylor | Nimeke = [[A Secular Age (kirja)|A Secular Age]] | Julkaisija = Harvard University Press | Vuosi = 2007 | Sivu = 556 }}</ref>. Modernia tiedeyhteisöä hallitsee suljettu horisontaalinen maailmankuva, joka ei jätä tilaa Jumalan todellisuudelle, vaan pitää Jumalaa koskevaa tietoa mahdottomana saavuttaa, jopa mahdottomana ajatella. Aikamme tiedeyhteisössä on alettu pitää tällaista maailmankuvaa ”normaalina” jopa siinä määrin, ettei sille enää pystytä näkemään vaihtoehtoja. Taylorin mukaan saamme etäisyyttä tähän naturalistisesti suljettuun maailmankuvaan muistaessamme, että 500 vuotta sitten eurooppalaista kulttuuria hallitsivat aivan päinvastaiset mielikuvat: silloin oli lähes mahdotonta ajatella, ettei Jumalaa olisi olemassa ja ettei maailma olisi Jumalan luoma.
== Teokset ==
*The Explanation of Behaviour (London: Routledge and Kegan Paul, 1964)
*The Pattern of Politics (Toronto: McClelland and Stewart, 1970).
*Erklärung und Interpretation in den Wissenschaften vom Menschen. Vorwort von Garbis Kortian (Frankfurt: Suhrkamp, 1975)
*Hegel (Cambridge: Cambridge University Press, 1975)
**German translation: Hegel (Frankfurt: Suhrkamp, 1978)
**Swedish translation: Hegel (Stockholm: Symposion Bokförlag, 1986)
**Chinese translation: (Yilin Press, 2001)
*Hegel and Modern Society (Cambridge: Cambridge University Press, 1979)
**Japanese translation: (Tokyo: Iwanami Shoten, 1980)
**Spanish translation: Hegel v la sociedad moderna (Mexico: Fondo de cultura economica, 1983)
**Italian translation: Hegel e la società moderna (Bologna: Il Mulino, 1984)
**Chinese translation: (Taipei: Modern Foreign Press, 1988)
**Swedish translation: Hegel och det moderna samhället (Göteborg: Röda Bokförlaget, 1991)
**French translation: Hegel et la société moderne (Sainte-Foy, Québec: Presses de l'Université Paris: Éditions du Cerf Laval, 1998)
**Persian translation: (Tehran: Nashr-nov Press, 2001)
*Social Theory As Practice (Delhi: Oxford University Press, 1983)
**Pp. 1-27 reprinted as "Social Theory and Practice," in his Philosophy and the Human Sciences, pp. 91-115.
**Pp. 28-47 reprinted as "Understanding and Ethnocentricity," in his Philosophy and the Human Sciences, pp. 116-133.
**Pp. 48-67 reprinted as "The Concept of a Person," in his Human Agency and Language, pp. 97-114.
*Human Agency and Language: Philosophical Papers 1 (Cambridge: Cambridge University Press, 1985)
*Philosophy and the Human Sciences: Philosophical Papers 2 (Cambridge: Cambridge University Press, 1985)
*Negative Freiheit? Zur Kritik des neuzeitlichen Individualismus. Nachwort von Axel Honneth (Frankfurt: Suhrkamp, 1988)
*Sources of the Self: The Making of the Modern Identity (Cambridge: Harvard University Press, 1989)
**Italian translation: Radici dell'Io. La costruzione dell'identità moderna (Milano: Feltrinelli, 1993)
**German translation: Quellen des Selbst: Die Entstehung der neuzeitlichen Identität (Frankfurt: Suhrkamp, 1994)
**Spanish translation: Fuentes del yo: la construcción de la identidad (Barcelona: Paidós, 1996)
**Brazilian Portuguese translation: Fontes do Self: A construção da Identidade Moderna (São Paulo, Loyola, 1997)
**French translation: Les sources du moi: la formation de l'identité moderne (Montréal: Boréal, 1998)
**Chinese translation: (Yilin Press, 2001)
**Serbian Translation Izvori sopstva: stvaranje modernog identiteta, (Akademska knjiga, Novi Sad, 2008)
**Greek translation Piges tou eautou (Athens:Indiktos, 2007).
*The Malaise of Modernity (Concord, Ontario: Anansi, 1991). Republished as The Ethics of Authenticity (Cambridge: Harvard University Press, 1992)
**French translation: Grandeur et misère de la modernité (Montréal: Bellamin, 1992)
**French translation: La Malaise de la Modernité (Paris: Le Cerf, 1994)
**Italian translation: Il disagio della modernità, (Roma: Editori Laterza, 1994)
**Dutch translation: De malaise van de Moderniteit (Kok Agora/Pelckmans, 1994)
**Spanish translation: La ética de la Autenticidad (Barcelona: Paidós, 1994)
**Finnish translation: Autenttisuuden etiikka (Helsinki: Gaudeamus, 1995)
**German translation: Das Unbehagen an der Monderne (Frankfurt: Suhrkamp, 1995)
**Turkish translation: Modernligin Sikintilari (Istanbul: Ayrinti, 1996)
**Polish translation: Etyka Autentycznoci (Kraków: Znak, 1996)
**Chinese translation: Xian dai ying zhi you (Beijing: 2001)
**Slovenian Translation: “Nelagodna sodobnost,” Claritas, Ljubljana, Študentska založba, 2000
**Serbian Translation: Bolest modernog doba, Beogradski krug, Beograd, 2002.
**Ukrainian translation: Etyka avtentychnosti, (Kyiv: Dukh i litera, 2002)
**Norwegian translation: Autentisitetens etikk. Trans. Petter Nafstad. Oslo: Cappelen Akademisk 1998
**Czech translation: Etika autenticity (Praha: Filosofia, 2001).
**Croatian translation: Etika autentičnosti. Trans. Dafne Vidanec, Verbum, Split 2009.
**Greek translation Oidysanexies tis neoterikotitas (Athens: Ekkremes, 2006).
*Multiculturalism and 'The Politics of Recognition', Amy Gutmann, ed. (Princeton: Princeton University Press, 1992)
**Republished with additional commentaries as Multiculturalism: Examining the Politics of Recognition, Amy Gutmann, ed. (Princeton: Princeton University Press, 1994)
**Reprinted in his Philosophical Arguments pp. 225-56.
**Pp. 25-40 reprinted in Campus Wars: Multiculturalism and the Politics of Difference, John Arthur and Amy Shapiro, eds. (Boulder: Westview, 1995) pp. 249-63.
**German translation: Multikulturalismus und die Politik der Anerkennung (Frankfurt: Fischer, 1993)
**Italian translation: Multiculturalismo: La politica del riconoscimento (Milano: Anabasi, 1993)
**Spanish translation: El multiculturalismo y 'La politica de reconocimiento' (Fondo de Cultura Economica, 1993)
**Dutch translation: Multiculturalisme (Boom, 1995)
**Swedish translation: Det mångkulturella samhället och erkännandets politik (Göteborg: Daidalos, 1995)
**Italian translation: Multiculturalismo: Lotte per il riconoscimento ( Milano: Feltrinelli, 1998)
**French translation: Multiculturalisme: Différence et démocratie (Paris: Aubier, 1994)
**Japanese translation: Maruchikaruchurarizumu (Tokyo: Iwanami Shoten, 1996)
**Turkish translation: Cokkültürcülük (Istanbul: Yapi Kredi, 1996)
**Slovenian Translation: “Politika priznanja”, Nova revija, Letn. 24 [i. e. 25], št. 285/286 (jan./feb. 2006), str. 217-247.
**Serbian Translation: "Multikulturalizam i politika priznanja" in Habitus, Novi Sad, No. 9-10/2003-4, pp. 179-2001
*Rapprocher les solitudes: écrits sur le fédéralisme et le nationalisme au Canada, Guy Laforest, ed. (Sainte-Foy, Les Presses de l'Université Laval, 1992)
**English edition: Reconciling the Solitudes: Essays in Canadian Federalism and Nationalism, Guy Laforest, ed. (Montreal and Kingston: McGill-Queen's University Press, 1993)
**Spanish translation: Acercar las soledades: federalismo y nacionalismo en Canada (Donostia: Tercera Prensa, 1999)
*[with Vitit Muntarbhorn] Roads to Democracy: Human Rights and Democratic Development in Thailand (Bangkok and Montreal: International Centre for Human Rights and Development, 1994)
*Philosophical Arguments (Cambridge, Mass: Harvard University Press, 1995)
**Spanish translation: Argumentos Filosóficos (Barcelona: Paidós, 1997)
**Brazilian Portuguese translation: Argumentos Filosóficos (São Paulo, Loyola, 2000)
*Identitet, Frihet och Gemenskap: Politisk-Filosofiska Texter, Harald Grimen, ed. (Göteborg: Daidalos, 1995)
*De politieke Cultur van de Moderniteit (The Hague: Kok Agora, 1996)
*La liberté des modernes. Essais choisis, traduits et présenté par Philippe de Lara (Paris: Presses Universitaires de France, 1997)
*A Catholic Modernity? Charles Taylor's Marianist Award Lecture, with responses by William M. Shea, Rosemary Luling Haughton, George Marsden, and Jean Bethke Elshtain, James L. Heft, ed. (Oxford University Press, 1999)
*Reprinted in Believing scholars: ten Catholic intellectuals, ed. by James L. Heft (New York: Fordham University Press, 2005).
**Italian translation (of Taylor’s Lecture only) in La modernità della religione, Paolo Costa ed. (Rome: Meltemi, 2004), pp. 81-109
*Čarls Tejlor: Prizivanje gradjanskog drustva, (Charles Teylor: Invoking Civil Society), (ed.) Obrad Savic, Beogradski krug, Beograd, 2000, pp. 409.
*Wieviel Gemeinschaft braucht die Demokratie? Aufsätze zur politische Philosophie (Frankfurt: Suhrkamp, 2002)
**English Translation of “Einige Überlegungen zur Idee der Solidarität" “Several reflections on the theme of Solidarity” Tanslated by Artur Rosman. http://www.tischner.org.pl/Content/Images/tischner_5_taylor.pdf
*Varieties of Religion Today: William James Revisited (Cambridge, Mass: Harvard University Press, 2002)
**German translation: Die Formen des Religiösen in der Gegenwart (Frankfurt am Main: Suhrkamp 2002)
**Polish translation: Oblicza religii dzisiaj (Cracow: Znak, 2002)
**Italian translation: La modernità della religione, Paolo Costa, ed. (Rome: Meltemi, 2004) Etica e umanità, collection of essays and interviews chosen, translated, and edited by Paolo Costa (Milan: Vita & Pensiero, 2004)
**Dutch Translation:  Wat betekent religie vandaag? ed. and trans. by Guido Vanheeswijck (Kapellen: Pelckmans. Kampen: Klement, 2003).
*Modern Social Imaginaries, Dilip Gaonkar, Jane Kramer, Benjamin Lee and Michael Warner, eds. (Durham, NC: Duke University Press, 2004)
**Italian translation: Gli immaginari sociali moderni, Paolo Costa, ed. (Rome: Meltemi, 2005)
*A Secular Age (Cambridge: Belnap Press of Harvard University Press, 2007)
**Italian translation (forthcoming): L’età secolare, Paolo Costa, ed. (Milan: Feltrinelli, 2009)
* Retrieving Realism (co-authored with Hubert Dreyfus) 2015
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.nd.edu/~rabbey1/media.htm Charles Taylorin luentoja ja haastatteluja netissä]
== Viitteet ==
{{viitteet|sarakkeet}}


[[Luokka: Henkilöt]] [[Luokka: Filosofia]]
[[Luokka: Henkilöt]] [[Luokka: Filosofia]]

Nykyinen versio 28. kesäkuuta 2020 kello 12.05

Charles Taylor

Charles Taylor CC, GOQ, FRSC, (s. 5. marraskuuta 1931) on kanadalainen filosofi, joka tunnetaan näkökulmistaan moraaliin ja moderniin länsimaisen yksilön ja ryhmän identiteettiin.

Taylor sai koulutuksensa McGill-yliopistossa (kandidaatin tutkinto historiassa 1952) ja Oxfordin yliopistossa (kandidaatin tutkinto politiikassa, filosofiassa ja taloustieteissä 1955, maisteri 1960 ja FT 1961).

Taylor työskenteli moraalifilosofian professorina Oxfordissa sekä poliittisten tieteiden ja filosofian professorina McGill-yliopistossa Montrealissa Kanadassa. Nykyisin hän on emeritusprofessori. Hänellä on osa-aikainen virka lain ja filosofian professorina Northwestern-yliopistossa Evanstonissa Illinoissa.

Tieteisuskon kritiikki[muokkaa]

Modernia maallistunutta yhteiskuntaa motivoi usko siihen, että todellisuus on perimmältään aineellisten tekijöiden määräämää. Tämä näkemys esitetään mielellään välttämättömänä seurauksena tieteen tutkimustuloksista. Kaikki yritykset tämän oletetun yhteyden perustelemiseksi ovat kuitenkin sisältäneet suuria aukkoja ja jääneet enemmän tai vähemmän kaunopuheisen vakuuttelun tasolle. Miten sitten voimme selittää kyseisen vakaumuksen vaikutuksen aikamme ihmisten tietoisuuteen, vaikka sen älyllinen perusta on horjuva?

Kirjassaan A Secular Age (”Maallistunut aikakausi”, 2007) Charles Taylor argumentoi, että tätä tieteisuskoista käsitystä motivoi mielikuva rohkeasta ja ennakkoluulottomasta yksilöstä, joka uskaltaa kohdata tosiasiat välittämättä seurauksista. Tämän läntistä kulttuuria hallitsevan kertomuksen mukaan tieteen tutkimustulokset ovat murentaneet uskon siihen, että olisi olemassa kaikkitietävä ja kaikkivaltias Luoja. Jumalaan uskoo tämän kertomuksen mukaan enää vain sellainen ihminen, joka ei uskalla tai halua kohdata tosiasioita vaan joka tarvitsee lohduttavien mielikuvien tarjoamaa illusorista turvaa. Itseään kunnioittavat yksilöt muodostavat käsityksensä ja maailmankatsomuksensa itsenäisesti ja omaehtoisesti.

Taylorin mukaan ei ole kyse vastakkainasettelusta tieteellisten tosiasioiden ja kristillisen uskon välillä, niin kuin usein ajatellaan. On kyse kahden erilaisen eettisen näkökulman välisestä vastakkainasettelusta. ”Argumentti, jonka mukaan moderni tiede johtaa kokonaisvaltaiseen materialismiin, ei näytä vakuuttavalta. Milloin tahansa tämä argumentti pyritään esittämään vähän yksityiskohtaisemmassa muodossa, se on täynnä aukkoja.”1 Miksi sitten niin moni ihminen on halukas uskomaan näihin keskeneräisiin argumentteihin? Selityksenä on materialismiin liittyvä eettinen vetovoima: materialisti voi uskoa olevansa eettisesti korkeammalla tasolla sikäli, että hän uskaltaa kohdata persoonattoman maailmankaikkeuden pelottavuuden ja yksinäisyyden. Hän voi ajatella kristittyä uskovaista tässä suhteessa eettisesti heikompana yksilönä, koska tämä etsii turvaa Jumalasta. Materialismin vetovoima perustuu ”kuviin vallasta, esteettömästä toiminnasta, henkisestä itsehallinnasta”, ”miehekkäästä itsensä voittamisesta, menetyksen tuottaman tuskan yli kohoamisesta”, ”rohkeasta aikuisuudesta”. Yksilö haluaa liittää nämä myönteiset mielikuvat osaksi omaa identiteettiään. Koska nämä identiteettiä muovaavat tekijät säilyvät kuvien tasolla, niitä on vaikea kyseenalaistaa – ne koetaan itsestään selvyyksiksi. Koska kuvat vaikuttavat suoraan tunteisiin, ihminen jää vangiksi niiden lumoukseen.2

Moderni ihminen ei pidä mahdollisena turvautua Jumalaan ja hänen ilmoitukseensa etsiessään totuutta. Hän kokee, että tällainen turvautuminen kyseenalaistaisi hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa. Tämän takia eettinen ihanne älyllisesti itsenäisestä totuuden etsijästä saattaa paradoksaalisesti myös johtaa tieteellisen keskustelun rajoittamiseen. Tieteellisen keskustelun piirissä ei sallita kritiikkiä vallitsevaa naturalistista tiedekäsitystä vastaan, jonka mukaan tieteessä voidaan vedota vain luonnollisiin syihin. Monien mielestä ajatus kaikkitietävästä ja kaikkivaltiaasta Luojasta uhkaa ihmisen tiedon puolueettomuutta. Niinpä naturalistisen perusoletuksen kyseenalaistamista ei mielellään hyväksytä, koska naturalismi liitetään kiinteästi eettiseen ihannekuvaan älyllisestä itsenäisyydestä ja ennakkoluulottomuudesta.

Mielikuvien valta[muokkaa]

Pyrkimys sulkea Jumalaa koskeva tieto tieteen ulkopuolelle merkitsisi yhden kiistanalaisen näkemyksen tekemistä tutkimuksen dogmaattiseksi lähtökohdaksi. Taylorin (2007: luku 15) mukaan aikamme tiedeyhteisön taipumus sulkeutuneeseen keskusteluavaruuteen johtuu tietynlaisten mielikuvien ja tietynlaisen minuuskäsityksen valta-asemasta. Kulttuuriamme hallitsee kosminen mielikuva persoonattomasta maailmankaikkeudesta, josta saadaan tietoa luonnontieteellisen tutkimuksen avulla. Eettisen ihannekuvan mukaan tieteentekijä on totuuden etsijä, joka uskaltaa pelkäämättä kohdata tosiasiat riippumatta siitä, kuinka lohduttomilta ne tuntuvat. Tähän ihannekuvaan liitetään uskomus, että tiede paljastaa maailmankaikkeuden ilman Jumalaa ja jättää ihmisen vaille uskontoon sisältyvää lohdutusta. Tässä tilanteessa rehellisen totuuden etsijän oletetaan luopuvan ”uskonnon tarjoamista harhakuvista” ja kohtaavan todellisuuden kaikessa lohduttomuudessaan. Jo Max Weber (1864–1920) puhui ivallisesti niistä, jotka uskovat Jumalaan, ja katsoo heidän joutuvan ”uhraamaan järkensä”. ”Ihmiselle, joka ei kestä aikakauden kohtaloa kuten mies, on sanottava: palatkoon hän vaieten takaisin kirkkojen käsivarsille, jotka ovat säälivästi ojennetut häntä kohti.”3

Koska eettiseen ihanteeseen liitettävä mielikuva on niin vaikuttava, jumalkielteisten argumenttien aukot ja sisäiset ristiriidat eivät estä ihmisiä vakuuttumasta niiden totuudesta. Tähän eettiseen ihannekuvaan vedotaan yhtä lailla puolustettaessa tieteisuskoista käsitystä, että tiede on ainoa luotettavan tiedon muoto, kuin postmodernia käsitystä siitä, että ihmisjärki on kykenemätön paljastamaan todellisuuden salaisuutta. Molemmissa tapauksissa päädytään johtopäätökseen, ettei meillä voi olla tietoa Jumalasta, vaikkakin toisensa kumoavien perustelujen varassa. Molempia yhdistää eettinen ihanne, jonka mukaan älyllisesti itsenäinen ihminen ei voi turvautua Jumalan ilmoitukseen tietoa hankkiessaan.4

Ihmistä ohjaavat perusmielikuvat ovat vain osittain tiedostettuja. Siksi ne saattavat hallita ihmisen ajattelua, perusteluja, päätelmiä ja ymmärrystä niin yksiulotteisesti, ettei ihminen pysty näkemään niille vaihtoehtoja. Voimakas mielikuva varjostaa tai rajoittaa ajattelua ja estää ihmistä näkemästä tärkeitä puolia todellisuudesta. Mielikuva voi pitää ihmisen vangittuna tiettyyn näkemykseen ja estää vastakkaisen näkökannan ymmärtämisen. Mielikuvan vaikutus voi olla niin syvällä tiedostamattomassa, ettei ihminen itse hahmota sen ohjaavaa vaikutusta omaan ajatteluunsa. Kaksi ihmisryhmää saattaa argumentoida toistensa ohi, koska heitä elähdyttää kaksi erilaista perusmielikuvaa.5

Taylorin mukaan naturalistisesti suljettu tieteellinen keskusteluavaruus perustuu ”illuusioon siitä, että suljettu näkökulma on rationaalisesti itsestään selvä”6. Modernia tiedeyhteisöä hallitsee suljettu horisontaalinen maailmankuva, joka ei jätä tilaa Jumalan todellisuudelle, vaan pitää Jumalaa koskevaa tietoa mahdottomana saavuttaa, jopa mahdottomana ajatella. Aikamme tiedeyhteisössä on alettu pitää tällaista maailmankuvaa ”normaalina” jopa siinä määrin, ettei sille enää pystytä näkemään vaihtoehtoja. Taylorin mukaan saamme etäisyyttä tähän naturalistisesti suljettuun maailmankuvaan muistaessamme, että 500 vuotta sitten eurooppalaista kulttuuria hallitsivat aivan päinvastaiset mielikuvat: silloin oli lähes mahdotonta ajatella, ettei Jumalaa olisi olemassa ja ettei maailma olisi Jumalan luoma.

Teokset[muokkaa]

  • The Explanation of Behaviour (London: Routledge and Kegan Paul, 1964)
  • The Pattern of Politics (Toronto: McClelland and Stewart, 1970).
  • Erklärung und Interpretation in den Wissenschaften vom Menschen. Vorwort von Garbis Kortian (Frankfurt: Suhrkamp, 1975)
  • Hegel (Cambridge: Cambridge University Press, 1975)
    • German translation: Hegel (Frankfurt: Suhrkamp, 1978)
    • Swedish translation: Hegel (Stockholm: Symposion Bokförlag, 1986)
    • Chinese translation: (Yilin Press, 2001)
  • Hegel and Modern Society (Cambridge: Cambridge University Press, 1979)
    • Japanese translation: (Tokyo: Iwanami Shoten, 1980)
    • Spanish translation: Hegel v la sociedad moderna (Mexico: Fondo de cultura economica, 1983)
    • Italian translation: Hegel e la società moderna (Bologna: Il Mulino, 1984)
    • Chinese translation: (Taipei: Modern Foreign Press, 1988)
    • Swedish translation: Hegel och det moderna samhället (Göteborg: Röda Bokförlaget, 1991)
    • French translation: Hegel et la société moderne (Sainte-Foy, Québec: Presses de l'Université Paris: Éditions du Cerf Laval, 1998)
    • Persian translation: (Tehran: Nashr-nov Press, 2001)
  • Social Theory As Practice (Delhi: Oxford University Press, 1983)
    • Pp. 1-27 reprinted as "Social Theory and Practice," in his Philosophy and the Human Sciences, pp. 91-115.
    • Pp. 28-47 reprinted as "Understanding and Ethnocentricity," in his Philosophy and the Human Sciences, pp. 116-133.
    • Pp. 48-67 reprinted as "The Concept of a Person," in his Human Agency and Language, pp. 97-114.
  • Human Agency and Language: Philosophical Papers 1 (Cambridge: Cambridge University Press, 1985)
  • Philosophy and the Human Sciences: Philosophical Papers 2 (Cambridge: Cambridge University Press, 1985)
  • Negative Freiheit? Zur Kritik des neuzeitlichen Individualismus. Nachwort von Axel Honneth (Frankfurt: Suhrkamp, 1988)
  • Sources of the Self: The Making of the Modern Identity (Cambridge: Harvard University Press, 1989)
    • Italian translation: Radici dell'Io. La costruzione dell'identità moderna (Milano: Feltrinelli, 1993)
    • German translation: Quellen des Selbst: Die Entstehung der neuzeitlichen Identität (Frankfurt: Suhrkamp, 1994)
    • Spanish translation: Fuentes del yo: la construcción de la identidad (Barcelona: Paidós, 1996)
    • Brazilian Portuguese translation: Fontes do Self: A construção da Identidade Moderna (São Paulo, Loyola, 1997)
    • French translation: Les sources du moi: la formation de l'identité moderne (Montréal: Boréal, 1998)
    • Chinese translation: (Yilin Press, 2001)
    • Serbian Translation Izvori sopstva: stvaranje modernog identiteta, (Akademska knjiga, Novi Sad, 2008)
    • Greek translation Piges tou eautou (Athens:Indiktos, 2007).
  • The Malaise of Modernity (Concord, Ontario: Anansi, 1991). Republished as The Ethics of Authenticity (Cambridge: Harvard University Press, 1992)
    • French translation: Grandeur et misère de la modernité (Montréal: Bellamin, 1992)
    • French translation: La Malaise de la Modernité (Paris: Le Cerf, 1994)
    • Italian translation: Il disagio della modernità, (Roma: Editori Laterza, 1994)
    • Dutch translation: De malaise van de Moderniteit (Kok Agora/Pelckmans, 1994)
    • Spanish translation: La ética de la Autenticidad (Barcelona: Paidós, 1994)
    • Finnish translation: Autenttisuuden etiikka (Helsinki: Gaudeamus, 1995)
    • German translation: Das Unbehagen an der Monderne (Frankfurt: Suhrkamp, 1995)
    • Turkish translation: Modernligin Sikintilari (Istanbul: Ayrinti, 1996)
    • Polish translation: Etyka Autentycznoci (Kraków: Znak, 1996)
    • Chinese translation: Xian dai ying zhi you (Beijing: 2001)
    • Slovenian Translation: “Nelagodna sodobnost,” Claritas, Ljubljana, Študentska založba, 2000
    • Serbian Translation: Bolest modernog doba, Beogradski krug, Beograd, 2002.
    • Ukrainian translation: Etyka avtentychnosti, (Kyiv: Dukh i litera, 2002)
    • Norwegian translation: Autentisitetens etikk. Trans. Petter Nafstad. Oslo: Cappelen Akademisk 1998
    • Czech translation: Etika autenticity (Praha: Filosofia, 2001).
    • Croatian translation: Etika autentičnosti. Trans. Dafne Vidanec, Verbum, Split 2009.
    • Greek translation Oidysanexies tis neoterikotitas (Athens: Ekkremes, 2006).
  • Multiculturalism and 'The Politics of Recognition', Amy Gutmann, ed. (Princeton: Princeton University Press, 1992)
    • Republished with additional commentaries as Multiculturalism: Examining the Politics of Recognition, Amy Gutmann, ed. (Princeton: Princeton University Press, 1994)
    • Reprinted in his Philosophical Arguments pp. 225-56.
    • Pp. 25-40 reprinted in Campus Wars: Multiculturalism and the Politics of Difference, John Arthur and Amy Shapiro, eds. (Boulder: Westview, 1995) pp. 249-63.
    • German translation: Multikulturalismus und die Politik der Anerkennung (Frankfurt: Fischer, 1993)
    • Italian translation: Multiculturalismo: La politica del riconoscimento (Milano: Anabasi, 1993)
    • Spanish translation: El multiculturalismo y 'La politica de reconocimiento' (Fondo de Cultura Economica, 1993)
    • Dutch translation: Multiculturalisme (Boom, 1995)
    • Swedish translation: Det mångkulturella samhället och erkännandets politik (Göteborg: Daidalos, 1995)
    • Italian translation: Multiculturalismo: Lotte per il riconoscimento ( Milano: Feltrinelli, 1998)
    • French translation: Multiculturalisme: Différence et démocratie (Paris: Aubier, 1994)
    • Japanese translation: Maruchikaruchurarizumu (Tokyo: Iwanami Shoten, 1996)
    • Turkish translation: Cokkültürcülük (Istanbul: Yapi Kredi, 1996)
    • Slovenian Translation: “Politika priznanja”, Nova revija, Letn. 24 [i. e. 25], št. 285/286 (jan./feb. 2006), str. 217-247.
    • Serbian Translation: "Multikulturalizam i politika priznanja" in Habitus, Novi Sad, No. 9-10/2003-4, pp. 179-2001
  • Rapprocher les solitudes: écrits sur le fédéralisme et le nationalisme au Canada, Guy Laforest, ed. (Sainte-Foy, Les Presses de l'Université Laval, 1992)
    • English edition: Reconciling the Solitudes: Essays in Canadian Federalism and Nationalism, Guy Laforest, ed. (Montreal and Kingston: McGill-Queen's University Press, 1993)
    • Spanish translation: Acercar las soledades: federalismo y nacionalismo en Canada (Donostia: Tercera Prensa, 1999)
  • [with Vitit Muntarbhorn] Roads to Democracy: Human Rights and Democratic Development in Thailand (Bangkok and Montreal: International Centre for Human Rights and Development, 1994)
  • Philosophical Arguments (Cambridge, Mass: Harvard University Press, 1995)
    • Spanish translation: Argumentos Filosóficos (Barcelona: Paidós, 1997)
    • Brazilian Portuguese translation: Argumentos Filosóficos (São Paulo, Loyola, 2000)
  • Identitet, Frihet och Gemenskap: Politisk-Filosofiska Texter, Harald Grimen, ed. (Göteborg: Daidalos, 1995)
  • De politieke Cultur van de Moderniteit (The Hague: Kok Agora, 1996)
  • La liberté des modernes. Essais choisis, traduits et présenté par Philippe de Lara (Paris: Presses Universitaires de France, 1997)
  • A Catholic Modernity? Charles Taylor's Marianist Award Lecture, with responses by William M. Shea, Rosemary Luling Haughton, George Marsden, and Jean Bethke Elshtain, James L. Heft, ed. (Oxford University Press, 1999)
  • Reprinted in Believing scholars: ten Catholic intellectuals, ed. by James L. Heft (New York: Fordham University Press, 2005).
    • Italian translation (of Taylor’s Lecture only) in La modernità della religione, Paolo Costa ed. (Rome: Meltemi, 2004), pp. 81-109
  • Čarls Tejlor: Prizivanje gradjanskog drustva, (Charles Teylor: Invoking Civil Society), (ed.) Obrad Savic, Beogradski krug, Beograd, 2000, pp. 409.
  • Wieviel Gemeinschaft braucht die Demokratie? Aufsätze zur politische Philosophie (Frankfurt: Suhrkamp, 2002)
  • Varieties of Religion Today: William James Revisited (Cambridge, Mass: Harvard University Press, 2002)
    • German translation: Die Formen des Religiösen in der Gegenwart (Frankfurt am Main: Suhrkamp 2002)
    • Polish translation: Oblicza religii dzisiaj (Cracow: Znak, 2002)
    • Italian translation: La modernità della religione, Paolo Costa, ed. (Rome: Meltemi, 2004) Etica e umanità, collection of essays and interviews chosen, translated, and edited by Paolo Costa (Milan: Vita & Pensiero, 2004)
    • Dutch Translation: Wat betekent religie vandaag? ed. and trans. by Guido Vanheeswijck (Kapellen: Pelckmans. Kampen: Klement, 2003).
  • Modern Social Imaginaries, Dilip Gaonkar, Jane Kramer, Benjamin Lee and Michael Warner, eds. (Durham, NC: Duke University Press, 2004)
    • Italian translation: Gli immaginari sociali moderni, Paolo Costa, ed. (Rome: Meltemi, 2005)
  • A Secular Age (Cambridge: Belnap Press of Harvard University Press, 2007)
    • Italian translation (forthcoming): L’età secolare, Paolo Costa, ed. (Milan: Feltrinelli, 2009)
  • Retrieving Realism (co-authored with Hubert Dreyfus) 2015

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Charles Taylor: A Secular Age, s. 562. Harvard University Press, 2007.
  2. ^ Charles Taylor: A Secular Age, s. 563–566. Harvard University Press, 2007.
  3. ^ Weber, Max: Gesammelte Aufsätze zur Wissenshaftslehre, s. 612. Tübingen: Mohr, 1982.
  4. ^ Charles Taylor: A Secular Age, s. 550–551. Harvard University Press, 2007.
  5. ^ Charles Taylor: A Secular Age, s. 556–557. Harvard University Press, 2007.
  6. ^ Charles Taylor: A Secular Age, s. 556. Harvard University Press, 2007.

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Charles_Taylor&oldid=12612”