Ero sivun ”Leninistinen uskonnonvastainen propaganda” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
(viitteet) |
||
| (3 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Vladimir Iljitš Lenin''' | '''Vladimir Iljitš Lenin''' (yleensä '''V. I. Lenin'''), alkuperäiseltä nimeltään '''Vladimir Iljitš Uljanov''', (22. huhtikuuta 1870 [[wp:Simbirsk|Simbirsk]] – 21. tammikuuta 1924 [[wp:Nižni Novgorod|Gorki]]) oli venäläinen [[wp:vallankumous|vallankumouksellinen]], [[wp:bolševikit|bolševikkipuolueen]] johtaja ja [[wp:leninismi|leninistisen ideologian]] perustaja. | ||
Nimi Lenin oli alkujaan yksi Vladimir Uljanovin vallankumouksellisista salanimistä<ref name="mitä-sanoi-9">Mitä Lenin todella sanoi, s. 9</ref>, joka on erään selityksen mukaan muunnos Siperian [[Lena]]-joesta<ref>{{Verkkoviite| | Nimi Lenin oli alkujaan yksi Vladimir Uljanovin vallankumouksellisista salanimistä<ref name="mitä-sanoi-9">Mitä Lenin todella sanoi, s. 9</ref>, joka on erään selityksen mukaan muunnos Siperian [[wp:Lena|Lena]]-joesta<ref>{{Verkkoviite| Osoite = https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_historia|Nimeke = Venäjän historia}}</ref>. | ||
== Ateistisen propagandan ei tule vedota järkiperusteisiin == | == Ateistisen propagandan ei tule vedota järkiperusteisiin == | ||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
== Solvauksia järkiperusteiden sijaan == | == Solvauksia järkiperusteiden sijaan == | ||
Joissakin tapauksissa Leninin uskontoa koskevat lausumat ovat vain pelkkää solvausta. Lenin omaksui yksinkertaistetussa muodossa kypsän Marxin olennaisen näkemyksen – – johon hänellä ei ollut mitään merkittävää lisättävää lukuun ottamatta oman vihansa ja kaunansa merkittävää määrää. | Joissakin tapauksissa Leninin uskontoa koskevat lausumat ovat vain pelkkää solvausta. Lenin omaksui yksinkertaistetussa muodossa kypsän Marxin olennaisen näkemyksen – – johon hänellä ei ollut mitään merkittävää lisättävää lukuun ottamatta oman vihansa ja kaunansa merkittävää määrää.<ref>Gottlieb 2003: 32</ref> | ||
Esimerkkinä Leninin solvauksiin perustuvasta uskonnonvastaisesta propagandasta on Pravdassa 1924 julkaistu kirjoitus, jonka mukaan ”kaikki jumaluuden palvonta”, olipa se millaista tahansa – ”se on kaikki yhtä ja samaa” – määritellään ”ideologiseksi nekrofiliaksi [kuolleisiin ruumiisiin kohdistuvaksi eroottiseksi mieltymykseksi]”, ”haisevaksi poroporvarillisuudeksi”, tai ”sanoin kuvaamattomaksi pahuudeksi” | Esimerkkinä Leninin solvauksiin perustuvasta uskonnonvastaisesta propagandasta on Pravdassa 1924 julkaistu kirjoitus, jonka mukaan ”kaikki jumaluuden palvonta”, olipa se millaista tahansa – ”se on kaikki yhtä ja samaa” – määritellään ”ideologiseksi nekrofiliaksi [kuolleisiin ruumiisiin kohdistuvaksi eroottiseksi mieltymykseksi]”, ”haisevaksi poroporvarillisuudeksi”, tai ”sanoin kuvaamattomaksi pahuudeksi”<ref>Lenin; sit. Gottlieb 2003: 32, viite 14</ref>. | ||
Lenin ei nähnyt tarpeelliseksi esittää mitään järkiperusteita näiden väitteidensä tueksi. Hän luotti voimakkaiden tunnesanojen luomien mielikuvien voimaan. Leninin mukaan bolševikkien ei ollut tarkoituksenmukaista kehitellä järkiperusteita ateismin puolustukseksi, vaan massoihin oli pyrittävä vaikuttamaan tunteisiin vetoavan propagandan avulla, joka on merkittävästi argumentteja tehokkaampaa. | Lenin ei nähnyt tarpeelliseksi esittää mitään järkiperusteita näiden väitteidensä tueksi. Hän luotti voimakkaiden tunnesanojen luomien mielikuvien voimaan. Leninin mukaan bolševikkien ei ollut tarkoituksenmukaista kehitellä järkiperusteita ateismin puolustukseksi, vaan massoihin oli pyrittävä vaikuttamaan tunteisiin vetoavan propagandan avulla, joka on merkittävästi argumentteja tehokkaampaa. | ||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
== Asiakeskustelun kieltäminen == | == Asiakeskustelun kieltäminen == | ||
Lenin onnistui saamaan oman näkemyksensä läpi bolševikkipuolueessa, minkä seurauksena edes kristillisen opin eksistentiaalisista tai sosiaalisista (puhumattakaan teologisista) kysymyksistä ei koskaan vakavasti keskusteltu puolueen piirissä. Niinpä leninistinen näkemys kristinuskosta oli parhaimmillaan pinnallista ja useimmiten hyvin vääristynyttä. Kun tämä käsitys puettiin kansantajuisen ateistisen propagandan muotoon kirjallisuudessa, jota jaettiin vallankumoushallituksen ensimmäisistä vuosista alkaen samalla kun kristittyjä aktiivisesti vainottiin, käsityksen teoreettinen köyhyys johti useimmissa tapauksissa äärimmäisen karkeaan ja harhaanjohtavaan kuvaan kristinuskosta. | Lenin onnistui saamaan oman näkemyksensä läpi bolševikkipuolueessa, minkä seurauksena edes kristillisen opin eksistentiaalisista tai sosiaalisista (puhumattakaan teologisista) kysymyksistä ei koskaan vakavasti keskusteltu puolueen piirissä. Niinpä leninistinen näkemys kristinuskosta oli parhaimmillaan pinnallista ja useimmiten hyvin vääristynyttä. Kun tämä käsitys puettiin kansantajuisen ateistisen propagandan muotoon kirjallisuudessa, jota jaettiin vallankumoushallituksen ensimmäisistä vuosista alkaen samalla kun kristittyjä aktiivisesti vainottiin, käsityksen teoreettinen köyhyys johti useimmissa tapauksissa äärimmäisen karkeaan ja harhaanjohtavaan kuvaan kristinuskosta.<ref>Gottlieb 2003: 34</ref> | ||
Jotta tällainen vääristelevä ja yksinkertaistettu kuva olisi saanut minkäänlaista uskottavuutta, oli välttämätöntä kieltää asiallinen uskontoa koskeva keskustelu Neuvostoliitossa. Tällainen perimmäisiä kysymyksiä koskevan asiallisen keskustelun tukahduttaminen ei tietenkään voinut olla vaikuttamatta kielteisesti koko Neuvostoliiton älylliseen ja tieteelliseen keskusteluun. Niinpä ei olekaan ihme, että Neuvostoliiton tieteen taso koki monessa suhteessa romahduksen ja että Neuvostoliitossa toteutettiin maailmanhistorian mittavimmat ja verisimmät tiedevainot. Tieteellisen keskustelun vapauden rajoittaminen heikensi omalta osaltaan Neuvostoliiton kykyä pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa, mikä lopulta vaikutti koko kommunistisen järjestelmän romahdukseen. | Jotta tällainen vääristelevä ja yksinkertaistettu kuva olisi saanut minkäänlaista uskottavuutta, oli välttämätöntä kieltää asiallinen uskontoa koskeva keskustelu Neuvostoliitossa. Tällainen perimmäisiä kysymyksiä koskevan asiallisen keskustelun tukahduttaminen ei tietenkään voinut olla vaikuttamatta kielteisesti koko Neuvostoliiton älylliseen ja tieteelliseen keskusteluun. Niinpä ei olekaan ihme, että Neuvostoliiton tieteen taso koki monessa suhteessa romahduksen ja että Neuvostoliitossa toteutettiin maailmanhistorian mittavimmat ja verisimmät tiedevainot. Tieteellisen keskustelun vapauden rajoittaminen heikensi omalta osaltaan Neuvostoliiton kykyä pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa, mikä lopulta vaikutti koko kommunistisen järjestelmän romahdukseen.<ref>Gottlieb 2003: 35</ref> | ||
Leninistiseltä uskonnonvastaiselta propagandalta puuttui siis teoreettinen perusta. Näin syntyi ammottava kuilu laaja-alaisen uskonnonvastaisen propagandan kiihkeän raivon ja esitettyjen teoreettisten argumenttien heikkouden välille. Bolševikit eivät koskaan kehittäneet varteenotettavaa teoreettista argumenttia kristinuskoa vastaan: heidän ateistinen propagandansa toimi teoreettisessa tyhjiössä. | Leninistiseltä uskonnonvastaiselta propagandalta puuttui siis teoreettinen perusta. Näin syntyi ammottava kuilu laaja-alaisen uskonnonvastaisen propagandan kiihkeän raivon ja esitettyjen teoreettisten argumenttien heikkouden välille. Bolševikit eivät koskaan kehittäneet varteenotettavaa teoreettista argumenttia kristinuskoa vastaan: heidän ateistinen propagandansa toimi teoreettisessa tyhjiössä.<ref>Gottlieb 2003: 36</ref> Bolševikeilla ei itse asiassa ollut älyllistä perustelua pyrkimykselleen vapauttaa koko maailma jumalauskosta. | ||
== | == Leninistisen ja uusateistisen propagandan yhtenevyyksiä == | ||
Leninistinen uskonnonvastainen propaganda vannoo tieteen nimeen ja luo vastakkainasettelun uskonnon ja tieteen välille. | Leninistinen uskonnonvastainen propaganda vannoo tieteen nimeen ja luo vastakkainasettelun uskonnon ja tieteen välille. Leninistisen uskonnonvastaisuuden oma tieteellisyys on kuitenkin näennäistä, ja lähestymistapa on perustavasti epä-älyllinen. Tässä suhteessa uusateismi on lähempänä leninististä uskonnonvastaista propagandaa kuin viime vuosisadan analyyttista ateismia, jota edustivat esimerkiksi Bertrand Russell, Alfred J. Ayer ja Antony Flew. | ||
== Lähteet == | |||
* {{Kirjaviite | Tekijä = Gottlieb, Christian | Nimeke = Dilemmas of Reaction in Leninist Russia: The Christian Response to the Revolution in the Works of N. A. Berdayaev 1917-1924 | Julkaisija = Kööpenhamina: University Press of Southern Denmark | Vuosi = 2003 | Sivu = }} | |||
== Viitteet == | == Viitteet == | ||
{{viestipohja| kuva = [[Kuva:Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa.jpg|30px]] | {{viestipohja| kuva = [[Kuva:Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa.jpg|30px]] | ||
|sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa (kirja)|Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa]]'' sisältöä tekijän luvalla.}} | |sisältö = Tämän artikkelin pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa (kirja)|Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa]]'' sisältöä tekijän luvalla.}} | ||
{{viitteet|fontti|sarakkeet}} | |||
[[Luokka:Ateismi]] | |||
Nykyinen versio 9. elokuuta 2017 kello 11.44
Vladimir Iljitš Lenin (yleensä V. I. Lenin), alkuperäiseltä nimeltään Vladimir Iljitš Uljanov, (22. huhtikuuta 1870 Simbirsk – 21. tammikuuta 1924 Gorki) oli venäläinen vallankumouksellinen, bolševikkipuolueen johtaja ja leninistisen ideologian perustaja.
Nimi Lenin oli alkujaan yksi Vladimir Uljanovin vallankumouksellisista salanimistä1, joka on erään selityksen mukaan muunnos Siperian Lena-joesta2.
Ateistisen propagandan ei tule vedota järkiperusteisiin[muokkaa]
Leninin mukaan ei ole mielekästä ottaa uskontoa älyllisen argumentoinnin kohteeksi, koska älylliset argumentit ovat hänen mielestään tehottomia. Lisäksi uskonnon ottaminen älyllisten argumenttien kohteeksi vaatisi jumalauskon puolesta esitettyjen järkiperusteiden käsittelyä. Tämä heikentäisi ateistisen propagandan luomaa mielikuvaa, jonka mukaan uskonto on olemukseltaan järjen ja tieteen vastaista.
Leninillä oli hyvin vähän sanottavaa uskonnollisista kysymyksistä. Ja vaikka hän usein vetosi ”tieteelliseen auktoriteettiin”, suurin osa hänen sanomastaan oli tuskin enempää kuin yksinkertaisia ennakkoluuloja, joiden pätevyyttä hän ei koskaan vaivautunut todentamaan.
Solvauksia järkiperusteiden sijaan[muokkaa]
Joissakin tapauksissa Leninin uskontoa koskevat lausumat ovat vain pelkkää solvausta. Lenin omaksui yksinkertaistetussa muodossa kypsän Marxin olennaisen näkemyksen – – johon hänellä ei ollut mitään merkittävää lisättävää lukuun ottamatta oman vihansa ja kaunansa merkittävää määrää.3
Esimerkkinä Leninin solvauksiin perustuvasta uskonnonvastaisesta propagandasta on Pravdassa 1924 julkaistu kirjoitus, jonka mukaan ”kaikki jumaluuden palvonta”, olipa se millaista tahansa – ”se on kaikki yhtä ja samaa” – määritellään ”ideologiseksi nekrofiliaksi [kuolleisiin ruumiisiin kohdistuvaksi eroottiseksi mieltymykseksi]”, ”haisevaksi poroporvarillisuudeksi”, tai ”sanoin kuvaamattomaksi pahuudeksi”4.
Lenin ei nähnyt tarpeelliseksi esittää mitään järkiperusteita näiden väitteidensä tueksi. Hän luotti voimakkaiden tunnesanojen luomien mielikuvien voimaan. Leninin mukaan bolševikkien ei ollut tarkoituksenmukaista kehitellä järkiperusteita ateismin puolustukseksi, vaan massoihin oli pyrittävä vaikuttamaan tunteisiin vetoavan propagandan avulla, joka on merkittävästi argumentteja tehokkaampaa.
Asiakeskustelun kieltäminen[muokkaa]
Lenin onnistui saamaan oman näkemyksensä läpi bolševikkipuolueessa, minkä seurauksena edes kristillisen opin eksistentiaalisista tai sosiaalisista (puhumattakaan teologisista) kysymyksistä ei koskaan vakavasti keskusteltu puolueen piirissä. Niinpä leninistinen näkemys kristinuskosta oli parhaimmillaan pinnallista ja useimmiten hyvin vääristynyttä. Kun tämä käsitys puettiin kansantajuisen ateistisen propagandan muotoon kirjallisuudessa, jota jaettiin vallankumoushallituksen ensimmäisistä vuosista alkaen samalla kun kristittyjä aktiivisesti vainottiin, käsityksen teoreettinen köyhyys johti useimmissa tapauksissa äärimmäisen karkeaan ja harhaanjohtavaan kuvaan kristinuskosta.5
Jotta tällainen vääristelevä ja yksinkertaistettu kuva olisi saanut minkäänlaista uskottavuutta, oli välttämätöntä kieltää asiallinen uskontoa koskeva keskustelu Neuvostoliitossa. Tällainen perimmäisiä kysymyksiä koskevan asiallisen keskustelun tukahduttaminen ei tietenkään voinut olla vaikuttamatta kielteisesti koko Neuvostoliiton älylliseen ja tieteelliseen keskusteluun. Niinpä ei olekaan ihme, että Neuvostoliiton tieteen taso koki monessa suhteessa romahduksen ja että Neuvostoliitossa toteutettiin maailmanhistorian mittavimmat ja verisimmät tiedevainot. Tieteellisen keskustelun vapauden rajoittaminen heikensi omalta osaltaan Neuvostoliiton kykyä pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa, mikä lopulta vaikutti koko kommunistisen järjestelmän romahdukseen.6
Leninistiseltä uskonnonvastaiselta propagandalta puuttui siis teoreettinen perusta. Näin syntyi ammottava kuilu laaja-alaisen uskonnonvastaisen propagandan kiihkeän raivon ja esitettyjen teoreettisten argumenttien heikkouden välille. Bolševikit eivät koskaan kehittäneet varteenotettavaa teoreettista argumenttia kristinuskoa vastaan: heidän ateistinen propagandansa toimi teoreettisessa tyhjiössä.7 Bolševikeilla ei itse asiassa ollut älyllistä perustelua pyrkimykselleen vapauttaa koko maailma jumalauskosta.
Leninistisen ja uusateistisen propagandan yhtenevyyksiä[muokkaa]
Leninistinen uskonnonvastainen propaganda vannoo tieteen nimeen ja luo vastakkainasettelun uskonnon ja tieteen välille. Leninistisen uskonnonvastaisuuden oma tieteellisyys on kuitenkin näennäistä, ja lähestymistapa on perustavasti epä-älyllinen. Tässä suhteessa uusateismi on lähempänä leninististä uskonnonvastaista propagandaa kuin viime vuosisadan analyyttista ateismia, jota edustivat esimerkiksi Bertrand Russell, Alfred J. Ayer ja Antony Flew.
Lähteet[muokkaa]
- Gottlieb, Christian: Dilemmas of Reaction in Leninist Russia: The Christian Response to the Revolution in the Works of N. A. Berdayaev 1917-1924. Kööpenhamina: University Press of Southern Denmark, 2003.
Viitteet[muokkaa]
 |
Tämän artikkelin pohjana on käytetty Tapio Puolimatkan kirjan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa sisältöä tekijän luvalla. |
