Kanaanilaisten kansanmurha

Kartta luvatun maan rajoista. Taustalla nykyiset poliittiset alueet.

Raamatussa Jumala käskee Israelin kansaa tuhoamaan seitsemän kaananilaista kansaa ja ottamaan heidän maansa omakseen, Aabrahamille antamansa lupauksen¹ täyttämiseksi:

Kun Herra, teidän Jumalanne, vie teidät siihen maahan, jota nyt olette menossa ottamaan omaksenne, hän hävittää tieltänne seitsemän teitä suurempaa ja mahtavampaa kansaa: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut nämä kansat teidän käsiinne ja te olette ne lyöneet, julistakaa ne Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotkaa ne. Älkää liittoutuko niiden kanssa älkääkä osoittako niille armoa.

– 5. Moos. 7:1-2²

Kun Israelin kansa oli ylittänyt Jordanin erämaavaelluksensa jälkeen, he tuhosivat täydellisesti Jerikon³, tappoivat Ain 12 000 asukasta⁴, Makkedassa, Libnassa ja Lakisissa he eivät jättäneet eloon ainoatakaan⁵, samoin Eglonissa, Hebronissa, Debirissä, Hasorissa ja monissa muissa kaupungeissa.⁶

Tässä vähintään tuhansien ihmisten tappamisessa on kyse kansanmurhasta siinä mielessä, että toiminta oli suunniteltua, järjestelmällistä ja sekä maantieteelliseltä alueeltaan, että kansojen määrältään rajallista. Mitään tiettyä rotua tai etnistä ryhmää vastaan se ei kuitenkaan kohdistunut, eikä israelilaisia käsketty tuhoamaan kaananilaisia, jos he pakenivat Israelille luvatusta maasta ennen israelilaisten saapumista. Lisäksi israelilaisia käskettiin tarjoamaan rauhaa vihollisille ennen sotatoimien aloittamista, ja jos viholliset suostuivat rauhaan, heidän piti maksaa israelilaisille työveroa ja palvella näitä.⁷ Israelilaisten piti tuhota luvatussa maassa asuneet kansat, jotka eivät suostuneet tähän, mutta sodittaessa sen ulkopuolella asuvia vihollisia vastaan vain miehet tuli tappaa.⁸

Onko Jumalan käsky kaananilaisten tuhoamista moraaliton?

Raamatussa itsensä ilmoittanut Jumala määritellään hyväksi⁹, rakkaudeksi¹⁰ ja pyhäksi¹¹. Jumalan toiminta kananilaisten kohdalla voikin näyttää moraalittomalta.

Kaananilaisten näkemys tilanteesta ja heidän valintansa

Kun israelilaiset lähettävät kaksi miestä Jerikoon vakoilemaan, he menivät Rahab-nimisen porton taloon yöksi, sillä Rahab piti majataloa. Kaupungin kuningas saa tästä vihiä ja aikoo ottaa heidät kiinni, mutta Rahab piilottaa miehet katolla olevien pellavakimppujen alle. Kun Rahab menee hakemaan miehiä, hän paljastaa kaananilaisten ihmisten yleisen käsityksen sen hetkisestä poliittisesta tilanteesta:

– – Rahab tuli katolle heidän luokseen ja sanoi heille: "Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne. Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät. Kun me kuulimme siitä, meidän rohkeutemme petti, eikä kukaan meistä uskalla asettua vastustamaan teitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias.

– Joos. 2:8-11

Tästä huolimatta enemmistö kansoista päätti kuitenkin monista muista eri vaihtoehdoista huolimatta lähteä sotimaan israelilaisia vastaan. Sen sijaan gibeonilaiset keksivät ovelan juonen, ja saivat pitää henkensä.¹²

Väärintekijöiden rankaiseminen ei ole moraalitonta

Vanhemmat rankaisevat väärin toimivia lapsiaan, samoin poliisi ja oikeuslaitos lainrikkojia, eikä tämä ole moraalisesti väärin. Sen sijaan israelilaisilta yksityisiltä ihmisiltä kielletään kostamisen ja heitä käsketään rakastamaan toisiaan niin kuin itseään.¹³ Valtiolle kuitenkin kuuluu myös tuomiovalta.¹⁴

Kaananilaisten tapoja kuvataan iljettäviksi¹⁵ ja niihin luetaan

• lasten paneminen kulkemaan tulen läpi,
• taikojen teko,
• enteiden ja ennusmerkkien selittäminen,
• noituus,
• loitsiminen,
• henkien manaaminen ja
• kuolleilta neuvojen kysyminen¹⁶ sekä
• eläimiin sekaantuminen ja
• monet muut seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvät synnit¹⁷.

Merrill F. Unger kuvaa kaananilaisten palvontamenoja julmiksi ja läpeensä irstaiksi.¹⁸ Heidän jumalissaan ei ollut moraalisia hahmoja, minkä takia heidän kannattajiensa parissa ilmeni pahimpia tapoja ja seurauksena oli tuon ajan moraalittominta toimintaa. Tämä käsitti:

• aistillista alastomuutta
• hillitöntä luonnonpalvontaa
• käärmeiden palvontaa ja jopa
• lapsiuhreja¹⁹

Kaananilaiset eivät siis olleet viattomia, ja Jumalan mukaan he saastuttivat maan niin, että maa oksentaa ulos asukkaansa.²⁰

Kärsivällinen Jumala

Jumalaa ei voida syyttää kärsimättömyydestä israelilaisten tappamia ihmisiä kohtaan. Raamatun mukaan Jumala on kärsivällinen,^21, 22 mikä tulee Raamatussa erikseen ilmi myös luvatussa maassa asuneita amorilaisia kohtaan:

”	Ja Herra sanoi Abramille: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi."	”
—1. Moos. 15:13-16

Lasten tappaminen

Monia raamatunlukijoita häirinnee se seikka, että israelilaisten tuhotessa kanaanilaisia myös lapset tapettiin.⁸ Raamatun mukaan lapsia ei rangaista vanhempiensa teoista,²³ tosin he voivat joutua "vastaamaan" eli kärsimään vanhempiensa teoista esimerkiksi pakkosiirtolaisuuden muodossa, kuten israelilaisille kävikin.

Jumalalla on oikeus päättää elämästä ja kuolemasta Luojana ja Kaikkivaltiaana. Hän on ainoa, joka voi ottaa huomioon kaikki syyt ja seuraukset, jolloin Hän tietää, milloin ihmisen on hyvä kuolla. Kanaanilaislasten kuoleminen oli siis hyvä asia, koska se perustui hyvää tahtovan Jumalan päätökseen. Raamatussa Jumala perustelee Mooseksen kautta asiaa näin:

Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, etteivät he opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä kauhistavia tekoja, joita he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa, ja ettette te rikkoisi Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan.

– 5. Moos. 20:16-18, KR1933/38

Seuraavia syitä tapahtuneelle voidaan siis esittää:

• Lapset eivät olisi sopeutuneet Israelin yhteiskuntaan.
• Lapset olisivat kiinnostuneet vanhempiensa iljettävistä tavoista, alkaneet noudattaa niitä ja houkutelleet israelilaiset noudattamaan niitä.
• Vauvatkin vanhemmista lapsista puhumattakaan olisivat vartuttuaan katkeroituneet israelilaisia kohtaan, aloittaneet kapinan ja jopa liittoutuneet Israelin vihollisten kanssa.
• Lapset säästyivät niiltä kärsimyksiltä, joita he olisivat saaneet sukupuolitaudeista ja kehitysvammoista. Heillä näet oli seksuaalisesti vapaamielisiä vanhempia, jotka harrastivat seksiä lähisukulaistensa kanssa¹⁷.
• Moni lapsi pelastui hyvinkin raa'alta kohtelulta esimerkiksi lapsiuhrina, jos aikuisetkin olisi jätetty henkiin.

Katso myös

• ApologeticsPress: God’s Just Destruction of the Canaanites
• ApologeticsPress: Is God Immoral for Killing Innocent Children?

Youtube

• Café Raamattu: Sodat ja hävityskäskyt Vanhassa testamentissa