Muokataan sivua Evankeliumit

{{sitaatti|Kun joku tuli, joka oli seurannut noita vanhoja opettajia, otin selkoa heidän sanoistaan: mitä sanoi Andreas tai Pietari tai Filippus tai Tuomas tai Jaakob tai Johannes tai Matteus tai joku muu Herran opetuslapsista, sekä mitä Aristion ja presbyteeri Johannes sanovat. Sillä arvelin, etten niin paljon hyötynyt kirjoista kuin elävästä ja pysyvästä sanasta. (Eusebiuksen kirkkohistoria 3:39:4.)}}

Silminnäkijätodistajista kaikkein merkittävimpiä olivat tietysti 12 opetuslasta, jotka olivat Jeesuksen kanssa hänen julkisen toimintansa alusta aina hänen taivaaseen astumiseensa saakka. Sekä Luukkaan että Johanneksen evankeliumit korostavat sitä, että opetuslapset saattoivat olla Jeesuksen elämän ja kuoleman luotettavia todistajia siksi, että he olivat läheltä seuranneet hänen elämäänsä koko Jeesuksen julkisen toiminnan ajan. ”Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.” ({{rp|Joh. 15:27}}) ”Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat tapahtuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.” ({{rp|Luuk 1:1-2}}) Opetuslasten tehtävänä oli pitää huolta siitä, että Jeesusta koskeva tieto välitettiin uusille kristityille alkuperäisessä ja luotettavassa muodossa. He olivat evankeliumissa kerrottujen asioiden totuuden vakuutena ollessaan valmiita mieluummin kuolemaan kuin kieltämään evankeliumin. Evankeliumien saattaminen kirjalliseen asuun tähtäsi siihen, että silminnäkijöiden todistus tallentui luotettavassa muodossa myös niille ihmisille, jotka elävät sen jälkeen, kun silminnäkijätodistajat ovat jo kuolleet. Opetuslasten nimet on huolella lueteltu jokaisessa synoptisessa evankeliumissa, koska evankeliumit rakennettiin heidän todistuksensa varaan. Kun evankeliumissa mainitaan vähemmän tärkeiden henkilöiden nimiä, se johtuu tavallisesti siitä, että evankeliumit siltä osin rakentuvat heidän todistuksensa varaan. (Bauckham 2006: 308-309.)

{{sitaatti|Jos olisit Uuden testamentin kirjoittaja ja tarkoituksesi olisi laatia keksitty kertomus, ottaisitko mukaan nämä nolostuttavat tosiasiat? Kirjoittaisitko, että Jeesus kutsui yhtä pääjohtajaanne ”Saatanaksi”, että tämä opetuslapsi kielsi Herransa kolme kertaa, kätkeytyi ristiinnaulitsemisen aikana, ja että häntä myöhemmin nuhdeltiin teologisesta virheestä? Kuvaisitko opetuslapset välinpitämättömiksi, hölmöileviksi pelkureiksi, ja naiset – joiden todistusta ei edes hyväksyttäisi oikeudessa – rohkeiksi seuraajiksi, jotka pysyivät Jeesuksen rinnalla ja löysivät tyhjän haudan? Myöntäisitkö, että jotkut jäljellä olevista yhdestätoista opetuslapsesta epäilivät Jumalan Poikaa sen jälkeen kun hän oli ilmestynyt heille ylösnousseena? (Geisler 2004: 276-277.)}}  

Evankeliumit eivät myöskään peittele sitä tosiasiaa, että monet juutalaiset eivät uskoneet Jeesuksen messiaanisuuteen, koska he ajattelivat hänen olevan syntyisin Nasaretista. ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” ({{rp|Joh. 1:46}}) ”Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa.” ({{rp|Joh. 7:52}}) Markuksen evankeliumi kertoo avoimesti Jeesuksen perheenjäsenten epäilleen Jeesuksen mielenterveyttä. ”Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.” (Mark. 3: 21.) Evankeliumit eivät myöskään salaa sitä, että juutalaiset lainopettajat väittivät Jeesuksen karkottavan henkiä ”itse pääpaholaisen voimin” (Mark. 3: 22.) Evankeliumit kertovat ihmisten kutsuneen kutsuvat Jeesusta ”kansanvillitsijäksi” ({{rp|Joh. 7:12}}), ”syömäriksi ja juomariksi” ({{rp|Matt. 11:19}}). Ihmisten kerrotaan sanoneen Jeesuksen olevan ”järjiltään” ({{rp|Joh. 10:20}}) ja ”pahan hengen” valtaama. Tapahtumat kerrotaan karusti sellaisina kuin ne silminnäkijöiden raporttien mukaan tapahtuivat, ei niin kuin niiden olisi hurskaiden toiveiden ja kuvitelmien mukaan pitänyt tapahtua.