Muokataan sivua Clarita Villaneuvan riivaustapaus

Tämä artikkeli tarkastelee paljon julkisuutta saanutta tapausta, joka sattui Filippiineillä keväällä 1952. Tapauksesta kertovina lähteinä olen käyttänyt lähinnä Lester Sumrallin kirjoja "Bitten by Devils"<ref>Sumrall Lester (1987) Bitten by Devils, LeSEA Publishing, Indiana</ref> ja "Alien Entities"<ref>Sumrall Lester (1994) Alien Entities, Whitaker Books, Springdale, PA</ref> sekä W. Robert McAlisterin kirjaa Demonit ja niistä vapautuminen.<ref>McAlister W. Robert (1977) Demonit ja niistä vapautuminen, Ristin Voitto</ref> Pyrin lähestymään tapausta eri kertojien versioiden perusteella pohtien kertomusten luotettavuutta. Lähdeaineiston monipuolisuutta lisää jonkin verran se, että professori Lara on kirjoittanut yhden luvun Sumrallin kirjaan Bitten by Devils. Lisäksi Sumrall on lainannut kirjaansa muutaman aihetta käsitelleen lehtiraportin.

Professori Laran apulaisista tohtorit Angelo Singian ja Abelardo Lucero suorittivat 10. -11. Toukokuuta 1952 rutiinitarkastukset puremisilmiön johdosta. Luceron käsityksen mukaan kyseessä oli yliluonnollinen (abnormal) ilmiö. 13. Toukokuuta Lara meni katsomaan Clarita Villanuevaa Luceron ja hammaslääkäri Gonzalezin kanssa. Clarita kehotti lääkäriryhmää tulemaan noin kahden aikaan iltapäivällä, koska "oliot" saapuisivat silloin. Professori Laran pyynnöstä Clarita tuotiin ambulanssilla poliisilääkärin toimistoon, jossa Lara tutki puremajälkien ilmestymistä. Jäljet ilmestyivät "tyhjästä" Laran tarkkaillessa tilannetta ja tutkiessa syljen ympäröimiä puremajälkiä tarkasti. Koko tämän ajan Clarita oli transsissa eikä reagoinut esimerkiksi kipuun, minkä Lara testasi itse neulan avulla. Kohtauksen jälkeen Clarita oli Laran mukaan selväjärkinen ja vastasi älykkäästi esitettyihin kysymyksiin.<ref>Lara Mariano B. Lara "Doctor Lara Reports" in Bitten By Devils (1987) Sumrall Lester, LeSEA Publishin, South Bend, ss. 22-30</ref>

Tietyt tapahtumien kulkuun liittyvät yksityiskohdat poikkeavat Sumrallin kertomuksesta. McAlister esimerkiksi kertoo kuunnelleensa lähetystä yhdessä Sumrallin kanssa, joka taas ei mainitse McAlisteria tässä yhteydessä. Samoin McAlister kertoo menneensä Sumrallin kanssa seuraavana aamuna tapaamaan tohtori Laraa, kun taas Sumrall kertoo McAlisterin tulleen (yhdessä Ahlbergin kanssa) kuvaan mukaan vasta seuraavana päivänä. Olen taipuvainen pitämään Sumrallin versiota siinä mielessä oikeana, että McAlisterin tapahtumakuvaus (lähinnä tilanteen kesto, noin puolituntia) vastaa Sumrallin kertomuksen toista päivää. McAlister kuvaa varsinaista eksorkismitilannetta selvästi omasta silminnäkijätilanteestaan mainiten mm. poliisipäällikön ja Laran pitäneen tyttöä kiinni tämän käyttäytyessä erittäin aggressiivisesti. McAlister kuvaa puremajälkien syntyä: "Näin kuinka hänen käsivarsiensa tasaiselle sisäpinnalle ilmaantui hampaanjälkiä ja sylkeä näkyi paikassa jota mikään inhimillinen suu ei ollut koskettanut."<ref>McAlister W. Robert (1977) Demonit ja niistä vapautuminen, Ristin Voitto, s. 13</ref> Hän vahvistaa myös ksenolalia-ilmiön eli tytön (tai olion) käyttäneen selvää englannin kieltä.

McAlisterin mukaan tämä oli hänen elämässään ensimmäinen kohtaaminen demonien kanssa. McAlister edustaa ns. perinteistä evankelikaalishelluntailaista näkemystä, joka ei korosta demonien olemassaoloa tai usko esimerkiksi kristityn demonisaatioon. Tässä mielessä McAlisterilla ei ilmeisestikään ollut kovinkaan valmiita kategorioita näkemänsä ilmiön luokittelemiseen. Jos hän olisi esimerkiksi lukenut paljon demonologista kirjallisuutta ja ollut herkästi suggestoituva luonne, hän olisi saattanut jäsentää näkemäänsä oppimiensa kategorioiden mukaisesti. McAlister ei kuitenkaan luonnetyyppinä ilmeisestikään edusta tällaista tyyppiä. Hän toimi vuosia Brasiliassa lähetyssaarnaajana ja kertoo, ettei hän esimerkiksi kokenut koskaan demonien hyökkäyksiä itseään kohtaan, vaikka osallistui satoihin hyvinkin dramaattisiin demonien ulosajoihin. McAlister ei siis edustaa paranoidista ihmistyyppiä, joita psykologi Basil Jackson kertoo demonologiasta kiinnostuneiden kristittyjen joukossa olevan paljon.<ref>Jackson Basil "Reflections on the Demonic: A Psychiatric Perspective" teoksessa Demon Possession (1976) toim. John W. Montgomery, Bethany, Minneapolis</ref>

Kiinassa 1800-luvulla vaikuttanut lähetyssaarnaaja John Nevius on luonut demonisaation diagnosointia varten tietyt tuntomerkit, joiden täyttyessä on syytä epäillä kyseessä olevan demonipossession. Seuraavassa on Neviuksen ehdottamat tuntomerkit.<ref>Perustuu Wilsonin artikkeliin. Wilson William P. "Hysteria and Demons, Depression and Oppression, Good and Evil", teoksessa Demon Possession (1976) toim. John W. Montgomery, Bethany, Minneapolis ss. 223-23</ref>

Psykiatri John White mainitsee demonipossessio-ilmiön yhteydessä ns. oheisilmiöistä (epiphenomena), joilla tarkoitetaan henkilön ympärillä tapahtuvia yliluonnollisia/paranormaaleita ilmiöitä. Myös possessiotapauksiin perehtynyt saksalainen psykiatri Alfred Lechler katsoo näiden ilmiöiden tukevan demonisaatiohypoteesia.<ref>Lechler Alfred teoksessa Koch Kurt (1970) Occult Bondage and Deliverance, Kregel, Grand Rapids, </ref> Claritan kohdalla tällaisena ilmiönä voidaan pitää tietysti tarkkaan dokumentoituja puremajälkiä (puremanjälki oli muuten erilainen kuin ihmisen). Puremajälki muistuttaa jonkin verran ns. stigmatisaatio-ilmiötä, jossa henkilön iholle ilmestyy esim. ristiinnaulitsemisjälkiä tai vastaavia merkkejä. Stigmojen syntyä on tutkittu perusteellisesti, eikä luonnollista selitystä ilmiölle ole löydetty.<ref>Marginelli Marco "An Unusual Case of Stigmatization" Journal of Scientific Exploration, Vol 13, no 3, 1999</ref>

Tapahtuman vaikutukset seurakuntien kasvuun olivat ilmeiset Filippiineillä. Lester Sumrallin johtamasta Betel-kirkosta tuli Manilan suurin protestanttinen seurakunta.<ref>Tuggy Arthur (1971) The Philippine Church: Growth in A Changing Society, Grand Rapids, Eerdman's, s. 152, lainaus Suico Joseph R. "Pentecostalism: Towards A Movement of Social Transformation in the Philippines" Journal of Asian Mission 1/1, 1999, pp. 7-19</ref> Sumrall itse arvioi tapahtuman jälkimainingeissa tulleen uskoon 150 000 ihmistä. Eri kampanjoissa "ratkaisun tehneiden" määrää on kuitenkin melko vaikea arvioida ja toisaalta seurakuntasosiologit keskittyvät yleensä seurakuntiin tulleiden ihmisten määrään. Eksorkismi on ollut merkittävässä osassa helluntailaisuuden leviämisessä kolmannessa maailmassa ja myös kristinuskon leviämisessä toisella vuosisadalla. Justinus Marttyyri kirjoittaa tästä teoksessaan Apologia. Puolustaessaan kristinuskoa Justinus viittaa usein kristittyjen toimittamaan ilmaiseen demonien ulosajamiseen. Samaa dynamiikkaa voidaan havaita tässä vapautuskertomuksessa, jossa kristityn "imago" oli pitkälti eksorkistinen. Jos tapausta verrataan uudempaan hengellisen sodankäynnin teologiaan, eroja huomataan lähinnä tapauksen tulkinnassa. Mm. Peter Wagnerin edustaman näkemyksen mukaan eri alueilla on omat henkivaltansa, joiden sitominen on avain menestyksekkääseen evankeliointiin.<ref>Lähestysmistapaa esittelee mm. Warner Timothy (1991) Taistelurukous, Ristin Voitto. Puolueeton tarkastelu McAlpine Thomas H. (1991) Facing the Powers - What are the options? MARC</ref> Sumrallin tapaus on kuitenkin tyypillinen "power encounter" eli voimien kohtaaminen, jonka tuloksena julistetun evankeliumin mielekkyys ja konkreettisuus havaitaan. Perinteisen tulkinnan kautta vaikutus on näin enemmän psykologiskognitiivinen kuin mystishengellinen.

Koska kyseessä oli hyvin selvä riivaustapaus, tapauksesta on opittavaa myös pastoraalisesta näkökulmasta tarkasteluna. Sumrallin menettely poikkesi jonkin verran evankelikaalisisssa ja karismaattisissa piireissä käytetystä Neil Andersonin "totuusparadigmasta".<ref>Anderson Neil (1995) Enemmän kuin voittaja, Päivä Oy. Biola Yliopistossa pastoraaliteologian tohtoriksi väitelleen Andersonin näkökulmalla on suuri joukko puolustajia ja vastustajia. Andersonin lähestymistapaa suosittelee mm. Virkler H. A. "Demonic Influence, Sin, and Psychopathology" in Baker Encyclopedia of Psychology & Counceling (1999) Baker Books, Arnold Clinton E. (1997) Three Crucial Questions About Spiritual Warfare, Baker Books, Grand Rapids ja Murphy Ed. (1996) The Handbook for Spiritual Warfare, Nashville, Tennessee, Thomas Nelson Publishers. Andersonia ovat kritisoineet mm. Miller Elliot neliosaisessa sarjassaan "Bondage Maker" Christian Research Journal, Summer 1998 (kolme osaa ja neljäs osa Bob ja Gretchen Passantinon kirjoittama Satanic Ritual Abuse -kritiikki) ja Moore David G. & Robert A. Pyne, "Neil Anderson's Approach to the Spiritual Life" Bibliotecha Sacra, Vol 153, No 609, January 1996</ref> Lähestymistavan teologinen pohja on evankeliumien ja Apostolien tekojen suorissa konfrontaatiossa, joskin yhtymäkohta Andersonin malliin löytyy vaiheesta, jossa Sumrall opettaa Claritaa itse vastustamaan demoneita. Sumrall valmistuu Mark 9:29:n pohjalta eksorkismiin rukoillen ja paastoamalla. Erityinen ero Andersonin malliin on Sumrallin maininta Jumalan läsnäolon tuntemisesta ja tämän tuomasta varmuudesta ennen "toista erää".<ref>Sumrall Lester (1987) Bitten by Devils, LeSEA Publishing, Indiana, s. 40</ref> Vaikka Sumrall yhdistetään Uskon liikkeen julistajiin ja hänellä oli yhteyksiä myöhemmin mm. Uppsalan Livets Ord -seurakuntaan, Sumrallin demonologia vaikuttaa "perinteiseltä" ja toimintamallissa ei ole havaittavissa esim. Kenneth Haginin "valtateologiaa". Siinä missä haginismin mukaan nimenomaan uskovan auktoriteetti vapauttaa riivatun, Sumrall kertoo nimenomaan Jumalan luvanneen vapauttaa tytön, jolloin vapauttamisen subjektina on Jumala, ei ihminen. Suomalaiselta kannalta mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että menestysteologian arkkivastustaja Paavo Hiltunen pohjaa bashamilaisvastaisen teologiansa pääasiassa nimenomaan Robert McAlisterin kirjaan.<ref>Kts. Hiltunen Paavo (1983) Siunauksia syvyydestä, Päivä Oy ja Superuskovat (1986) Uusi Tie</ref> McAlisteriin taas tällä Sumrallin suorittamalla eksorkismilla on ollut ilmeinen vaikutus.

Tapaus on epäilemättä haaste yliluonnollisuuden kieltävälle maailmankatsomukselle. Suomalainen filosofi Ilkka Niiniluoto korostaa, että "silloinkin, kun 'luonnollista' selitystä ei ole vielä löydetty, sen etsimisen jatkaminen on parempi vaihtoehto kuin 'yliluonnollisiin' selityksiin turvautuminen."<ref>Lainaus Pihkala Juha (1992) Johdatus Dogmatiikkaan, Weilin-Göös, s. 20</ref> Tällaisen ennakko-oletuksen vaaliminen sulkee periaatteessa yliluonnollisen pois maailmankatsomuksesta huolimatta mistä tahansa todisteesta. Henkilökohtaisesti pidän juutalaiskristillisen teologian tulkintaa tapahtumasta vakuuttavimpana. Oletus aineettomasta persoonallisuudesta on mielestäni tässä tapauksessa kaikkein selvin ja yksinkertaisin selitys. Tämä taas luo uuden (tai paremminkin ikivanhan) näkökulman esimerkiksi Evankeliumeihin. Miksi epäillä Jeesuksen eksorkismikertomusten historiallista tarkkuutta, jos nykyäänkin tapahtuu identtisiä ilmiöitä? Tämä "Troeltchin analogia-periaatteeseen" perustuva yksinkertainen päättely on sekä tiedostettuna että tiedostamattomana historian tutkimuksessamme.<ref>Teoreettista pohdintaa tästä kysymyksestä. Craig William Lane (1994) Reasonable Faith, Crossway Books ja Habermas Gary "Did Jesus Perform Miracles" in Jesus Under Fire (1995) ed. by Moreland J. P. & M. Wilkins, Zondervan, Grand Rapids</ref> Darwinistiselle evoluutioteoriallekin tässä ilmiössä on melkoinen haaste. Miten nämä oliot ja esimerkiksi kyky puhua kieltä sitä osaamatta kehittyvät sattuman tuottamien mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla? Jos taas joudumme toteamaan, että maailmankaikkeudessa on aineettomia älyllisiä voimia, jotka voivat vaikuttaa aineelliseen ulottuvuuteen, evoluutioteorian taustafilosofiat joutuvat uuden tarkastelun alle.<ref>Evoluutioteoriasta suomeksi Scherer S., Junker R. ja M. Leisola (2000) Evoluutio-Kriittinen analyysi, Data-kirjat ja englanniksi Dembski William (toim) (1998) Mere Creation, InterVarsity, Downers Grove.</ref>

Demokraattisen yhteiskuntamme muotiaatteena on suvaitsevaisuus ja tätä myötäillen ajatus uskonnollisesta pluralismista on ymmärrettävä. "Jokainen tulee uskollaan autuaaksi" ja "uskonnot ovat vain eri teitä saman jumalan luokse" kuvaavat hyvin tätä ajattelutapaa.<ref>Kts. Johnson Keith "Vievätkö kaikki tiet taivaaseen?" www.go.to/nuoret ja Kankaanniemi Matti "Jotkut uskovat erilailla" www.go.to/nuoret </ref> Vaikka Hollywood markkinoi tehokkaasti ajatusta kauniista uskonnollisista kokemuksista erilaisten uskonnollisten käsitysten puitteissa, tämänkaltaiset tapaukset osoittavat myös "pahan" olemassaolon. Merkittävän suuri todistusaineisto yhdistää okkultismin ja demonisaation toisiinsa, mikä herättää kysymyksiä monien uskonnollistyyppisten käytäntöjen "hyvyyden pinnallisuudesta".<ref>Saksalaisen teologin Kurt Kochin tutkimukset osoittavat selvästi tämän yhteyden. Lisää aiheesta tulossa kirjassa Kankaanniemi Matti & Päivi Niemi "Johdatus demonologiaan ja hengelliseen sodankäyntiin" ilmeisesti keväällä 2002.</ref> Tapaus haastaa meitä arvioimaan erilaisten uskonnollisten kokemusten "lähdettä".

Myös kristityille tapaus luo haasteita. Jos ja kun hengellinen ulottuvuus on todellinen ja kristityillä on "potentiaalia" tuoda ratkaisuja moniin ongelmiin, demonisiin tai muihin, eikö meidän tulisi orientoitua elämässämme sen mukaisesti. Kirkkoisä Tertullianus kehotti kristittyjä välttämään pakanallista teatteriviihdettä ja tämän sijasta "ajaa ulos riivaajia, parantaa sairauksia, etsiä ilmestyksiä ja elää Jumalalle".<ref>Tertullianus Spectacles, Ch. 29.</ref> Kuuntelin eilen KAN-kodin johtajan Mikko Vähä-Lassilan sunnuntaisaarnaa seurakunnassamme ja totesin tämän olevan sitä kristillisyyttä mitä Luukkaan evankeliumi meille pyrkii opettamaan. Tämä yksinkertaisella evankeliumilla varustettu pohjalainen käy perkeleellisiä rakennelmia vastaan samalla raivolla kuin Jaakko Ilkan nuijasoturit omia vihollisiaan. Viinan ja huumeiden höyryttämä Suomi kaipaa kristittyjä, jotka elävät siinä voimassa, jonka Jeesus itse heille on luvannut.