Muokataan osiota sivusta Onko moraaliopetus indoktrinaatiota?

=== Onko moraalisista periaatteista mahdollista saavuttaa yksimielisyyttä? ===

Moraalisten periaatteiden puolesta esitettävät järkisyyt eivät ole aukottomia, eikä näistä perusteluista vallitse yksimielisyyttä. On kuitenkin epätavallista löytää ihmisiä, jotka suoranaisesti puolustavat tarpeettoman kärsimyksen tuottamista muille. Tämä on sinänsä merkittävää. Moraaliset antirealistit eivät ole vakuuttuneita siitä, että on moraalisesti väärin tuottaa ihmisille tarpeetonta kärsimystä. Yleensä he kuitenkin pitävät sitä vääränä jollain muulla perusteella. Heidän mielestään se voi olla vaikkapa epäkohteliasta, epätarkoituksenmukaista tai epäsosiaalista. Vaikka he eivät pitäisi kärsimyksen tuottamista missään mielessä objektiivisesti vääränä, he eivät käytännössä tavallisesti katso olevansa oikeutettuja aiheuttamaan kenellekään kärsimystä. Tuskin kukaan vakavissaan väittää olevansa oikeutettu tuottamaan muille tarpeetonta kärsimystä niin halutessaan, koska tämä väite on syvästi ristiriidassa ihmisten yleisen moraalitajun kanssa.
	
Täydellisen hyveellinen ihminen voisi ehkä väittää, ettei hän tarvitse objektiivista moraalia, koska hän luonnostaan haluaa hyvää. On kuitenkin kyseenalaista, löytyykö maailmasta näin hyveellisiä ihmisiä. Käytännössä syntyy usein ristiriita hyvien ihmissuhteiden edellyttämän käyttäytymisen ja ihmisten halujen välillä. Jos ihminen toimii pelkästään halujensa pohjalta, välittämättä moraalin vaatimuksista, hän ei useinkaan ota muita riittävästi huomioon. On yhteiskunnallisesti vaarallista luoda tilanne, jossa yleisesti uskotaan, että on moraalisesti yhdentekevää, tuottaako toisille tarpeetonta kärsimystä vai ei. Ihmissuhteet eivät voi rakentua periaatteelle, että ihmiset ovat moraalisesti oikeutettuja kohtelemaan toisiaan niin kuin haluavat. Kohtaisimme monia vakavia käytännöllisiä ongelmia, jos ihmiset eivät uskoisi moraalisten periaatteiden velvoittavan heitä. Jos ihmiset tyydyttävät halujaan välittämättä muista, he tuottavat helposti muille tarpeetonta kärsimystä.  
	
Jos tietynlainen käyttäytyminen on ihmissuhteiden edellytys, sitä voidaan pitää objektiivisesti oikeana ja sen vastakohtaa objektiivisesti vääränä. Koska moraalisten periaatteiden muotoon on kiteytetty totuuksia, joiden varaan inhimillinen elämä ja ihmissuhteet rakentuvat, on moraalin opettaminen kasvatuksellisesti hyväksyttävää ja toivottavaa.  
	
Käytännössä jokainen ihminen joutuu toimimaan jonkin moraalisen periaatteen pohjalta. Ihminen joko pyrkii välttämään tarpeettoman kärsimyksen tuottamista tai ei pyri välttämään. Ei ole suinkaan yhdentekevää, kumman periaatteen mukaan ihminen toimii. Onko sitten näin keskeisen periaatteen opettaminen indoktrinoivaa vain siksi, että mahdollisesti on olemassa joitakin ihmisiä, jotka kiistäisivät tämän moraalisen velvollisuuden tai kiistäisivät sen todistettavuuden? Tämä oletus olisi sikäli epäjohdonmukainen, että näiden kiistäjien mielestä heidän teorioidensa opettaminen ei ole indoktrinaatiota, vaikka ne ovat varmasti kiistanalaisempia kuin tämä perustava moraalinen periaate ja vaikka niiden puolesta esitettävät perustelut ovat heikompia. Todennäköisesti he pitävät omaa opetustaan malliesimerkkinä ei-indoktrinoivasta opetuksesta. 
	
Lisäksi on huomattava, että nekin, jotka ajattelevat moraalisten käsitysten olevan subjektiivisia mieltymyksiä tai yhteiskunnallisia sopimuksia, pitävät tavallisesti kuitenkin syyttömien kiduttamista jossain mielessä epätoivottavana tai epätarkoituksenmukaisena. Niinpä tuskin kukaan vastustaa itse periaatetta. Tämä on sen totuuden huomionarvoinen perustelu. On perusteltua pitää sitä pätevänä perususkomuksena, jonka ymmärtäminen on keskeistä ihmiselämän kannalta. Ei ole olemassa hyviä perusteita pitää sen opettamista indoktrinoivana.