Muokataan osiota sivusta A New Critique of Theoretical Thought (kirja)

===Idea kokonaistarkoituksesta===

Toinen tieteellistä käsitteen- ja teorianmuodostusta ohjaava perususkomus on käsitys todellisuudesta kokonaisuutena. Tällainen kokonaisnäkemys tarvitaan, jotta tutkimuksen kohteena oleva todellisuuden osa-alue voidaan suhteuttaa muuhun todellisuuteen. Vaikka tutkimuskohde tieteellisessä abstraktiossa eristetään siitä kontekstista, jossa se ilmenee, sitä ei voida käsitteellistää tekemättä oletuksia siitä kokonaisuudesta, johon se liittyy. Tutkimuskohteen merkitys avautuu vain suhteuttamalla se kokonaisuuteen. 

Koko olevaista koskevan kokonaiskäsityksen muodostaminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta ihmiselle, koska ihminen ei ole kaikkitietävä olento. Niinpä kokonaiskäsitys ylittää aina sen, mikä voidaan tietää tieteellisen ajattelun kautta tai mikä on annettu empiirisessä kokemuksessa. 

Kristillisen ajattelun mukaan ihminen voi saada luotettavan käsityksen maailmankaikkeuden kokonaismerkityksestä vain Jumalan sanallisen ilmoituksen pohjalta. Raamatun mukaan kosmoksen kokonaistarkoitus ja samalla sen yliajallinen yhteys on Kristus. Tämä tarkoittaa sitä, että maailmankaikkeus ei ole sattumanvarainen ja tarkoitukseton kokonaisuus, vaan sen tarkoitus ilmenee täyteydessään äärettömässä persoonassa, joka on täydellisen hyvä, kaikkitietävä ja joka on kärsinyt ihmisen synnin tähden ristillä. Häneen suhteutettuna koko ajallisen todellisuuden järjestys avautuu oikeasta näkökulmasta, koska hän on ajallisen maailman perusta ja täyteys. Näin ollen koko maailmankaikkeudella ja jokaisen ihmisen elämällä on objektiivinen tarkoitus. Myös tieteellinen käsitteenmuodostus onnistuu asettamaan tutkittavan kohteen oikeaan merkitysyhteyteen vain, kun kyseinen kohde suhteutetaan kosmoksen kokonaistarkoitukseen Kristuksessa. 

Koska käsitteenmuodostuksen metodin pohjana oleva käsitys olemassaolon perimmäisestä tarkoituksesta ja yhteydestä muodostetaan suhteessa elävään Persoonaan, todellisuuden ei perimmiltään oleteta selittyvän sen yksinkertaisimpien osasten pohjalta kuten reduktionistinen ajattelu olettaa, vaan sen kokonaistarkoituksen pohjalta. Asioiden perimmäistä merkitystä ei etsitä purkamalla niitä osiinsa vaan suhteuttamalla niitä yhä laajenevaan merkityskokonaisuuteen. Kristillinen käsitteenmuodostuksen metodi on käsitteiden dynaamista suhteuttamista aina laajeneviin viitekehyksiin ja lopulta elävään Persoonaan, jonka tunteminen on edellytys sille, että kosmoksen yksityiskohdat ymmärretään oikeasta näkökulmasta. Kosmoksen persoonaton totaliteetti ei ole perimmäinen viitekehys, vaan sen takana on ääretön Persoona, sen Luoja ja Ylläpitäjä, johon kosmoksen kokonaismerkitys keskittyy. Täydellisen rakkautensa kautta Kristus ilmaisi kaikkien ihmiselämän osa-alueiden syvimmän tarkoituksen ja järjestyksen.