Muokataan osiota sivusta Rushmore-vuoren kansallinen muistomerkki

=== Monimutkaisuus ei ole ongelma eroosiolle ===

Eroosion tarkoituksena ei ole ollut muodostaa mitään tunnistettavia "kasvoja". Välillä eroosio vain aiheuttaa kulumista yhdessä kohdassa, kun taas samalla mikään ei estä viereistä kohtaa säilymästä kulumattomana.

Suunnitteluteoreetikot pyrkivät jatkuvasti huomauttamaan, että joidenkin muotojen, kuten silmän tai nenän, yksityiskohdat ja monimutkaisuus tuottavat ongelmia eroosioteorialle. Heidän mukaansa ne olisi pitänyt suunnitella kerralla valmiiksi, koska he eivät ymmärrä miten ne olisivat voineet syntyä vähitellen pienten muutosten kautta, pienten uurteiden kehittyessä suuriksi kuopiksi niin, että nyt havaittavissa oleva lopputuote näyttää meistä suunnitellulta. 

Fundamentalistit levittävät jatkuvasti olkiukko-irvikuvaa, jonka mukaan "eroosioteoria opettaa kasvonpiirteiden syntyneen täysin sattumalta". Sitten he laskevat todennäköisyyksiä sille, kuinka juuri tällaisten piirteiden syntyminen on tilastollisesti epätodennäköistä. Argumentissa on totuuden siemen, niin kuin kunnon propagandassa kuuluukin: on nimittäin totta, etteivät eroosiolla ollut tavoitteenaan tuottaa kyseisiä muotoja. Tässä mielessä muodostelma on tosiaankin syntynyt "sattumalta", ja se onkin argumentin ainoa paikkansapitävä yksityiskohta. 

Eräs fundamentalistien innolla käyttämä vertaus kalliomuodostelmien syntymisen epätodennäköisyydestä esittää, että kalliomuodostelmien syntyminen olisi likimain yhtä mahdotonta kuin se, että romuttamon läpi kulkeva pyörremyrsky tuottaisi sattumalta Boeing 747 -lentokoneen. Tietenkään mikään pyörremyrsky ei synnytä tällaista sattumalta, eikä eroosioteoria niin väitäkään. 

Eroosioteorian mukaan kalliomuodostelmien syntyminen täysin sattumalta ja kerralla valmiina on äärimmäisen epätodennäköistä. Esimerkin virhe onkin siinä, että se olettaa jonkun monimutkaisen asian syntyvän yhdellä kertaa valmiiksi kokonaisuudeksi pelkän sattuman voimalla jonkun satunnaisen myrskyn tai vaikka räjähdyksen seurauksena. 

Suunnitteluteoreetikot tekevät tämän saman todennäköisyyslaskennan virheen matemaattisessa todistuksessaan: He ottavat lähtökohdaksi maan litosfäärin nykytilan, ja laskevat siitä käsin taaksepäin, kuinka epätodennäköistä juuri tällainen nykyään olemassaolevan litosfäärin syntyminen sattumalta on. Lopputuloksena päädytään tietysti siihen, että se on likimain mahdotonta.

Fundamentalistit kuitenkin unohtavat, että eroosiota ohjaa vahvimpien muotojen säilyminen, ja ajan saatossa ne tekevät kalliomuodostelman pinnasta aina paremmin ja paremmin eroosiota kestävän. Kalliopinnasta ei kuitenkaan koskaan tule ns. "valmista", sillä eroosiovoimat ovat ympäristöstä riippuvaisia.

Aikojen saatossa muodostelma voi olla hyvin sopeutunut kestämään vallitsevia eroosiovoimia, mutta äkillisen ympäristönmuutoksen seurauksena se voi joutua kestämään täysin erilaisia eroosiovoimia. Tällaisten tapahtumien seurauksena eroosio voi synnyttää hyvin monimutkaisia muotoja, jotka olisivat ehkä olleet mahdottomia pelkästään yhdenlaisten eroosiovoimien vallitessa. Ei ole vaikea nähdä, kuinka tällaisten muutosten sarja synnyttää silloin tällöin myös muotoja, joissa on jotakin tuttua.

Tästä huolimatta useimmat fundamentalistit pitävät tätä "suunnitteluteoriaksi" puettua epätodennäköisyyteen perustuvaa väitetä parhaana argumenttina Borglumin olemassaololle. Onkin ironista, että epätodennäköisyysväite onnistuukin melkein todistamaan, että mitään Borglumia tai "suunnittelijaa" ei ole. Vähintäänkin sellainen kivenhakkaaja on täysin tarpeeton geologiassa.