Muokataan osiota sivusta Entropian lain evoluutioteoreettinen merkitys

== Ajatuskoe: alkukopioitujan synty termodynaamisessa systeemiympäristössä ==

Ajatellaanpa tilannetta ennen oletetun alkukopioitujan muodostumista. Jotta sellainen voisi ylipäätään muodostua, tämän on tapahduttava jossain universumimme kolkassa. Ajatellaan kaikkia tätä kolkkaa tuolloin ympäröineitä termodynaamisia systeemejä. Laajin niistä oli tietysti koko silloinen universumi, mutta eristetyksi systeemiksi naturalismin ehdoilla oletettuna se ei vaikuta elämän synnyn viitekehykseksi käyttökelpoiselta. Suppein ympäröivä systeemi voitaisiin määritellä sellaiseksi, joka olisi sisältänyt kaikki tulevan alkukopioitujan muodostavat ainesosat sekä kaikki muodostumisprosessissa tarpeelliset muut ainekset ynnä vielä mahdollisen muun lähellä olleen aineen, jota ei sijaintinsa vuoksi voisi mielekkäästi rajata systeemin ulkopuolelle. Tämä systeemi on ollut joko eristetty, suljettu tai avoin<ref>koska neljännenlaisia systeemejä ei määritelmien perusteella ole olemassakaan: joko systeemirajan ylittää suuntaan tai toiseen ainetta (ja energiaa), pelkkää energiaa tai ei kumpaakaan</ref>. Jos kyseinen systeemi oli eristetty, entropian laki vie sen ainesosat tarkastelujakson aikana yhä suurempaan epäjärjestykseen eikä mitään alkukopioitujaa näin ollen pääse syntymään, joten tämä vaihtoehto ei tule kyseeseen. Toisaalta systeemi oli määritelty niin, että kaikki tarvittavat ainekset jo alun pitäenkin sisältyivät siihen jo tarkastelujakson alusta pitäen, joten voi käsittää, ettei se ollut avoinkaan<ref>Jos systeemin rajojen yli olisi siirtynyt ainetta jompaankumpaan suuntaan, tämä joka tapauksessa olisi ollut alkukopioitujan muodostumisen kannalta täysin epäolennaista (sillä kaikki muodostumisprosessissa tarpeelliset aineksethan oli otettu mukaan itse systeemiinkin), joten avoimuus ei tässä tapauksessa ilmeisestikään olisi antanut alkukopioitujan muodostumiselle mitään lisäpotkua.</ref>. Näin ollen tarkastelun kannalta vaikuttaa riittävältä keskittyä suljetun systeemin mahdollisuuksiin<ref>Uusdarvinisteillahan on tapana korostaa, että Maan ekosysteemi ei ole eristetty vaan suljettu, minkä siis heidän nähdäkseen pitäisi evoluutiolle riittämänkin.</ref>: energiaa siirtyi systeemirajan yli jompaankumpaan tai molempiin suuntiin, mutta ainetta ei. Tarkastelujakson alussa alkukopioituja ei vielä ole muodostunut eikä sen muodostumisprosessi ole varsinaisesti keskenkään<ref>sillä tarkastelujakso on järkevää rajata ajallisesti siten, että se sisältää koko alkukopioitujan muodostumisprosessin, jonka tutkimiseksi se olikin otettu käyttöön</ref>. Siispä alkukopioituja-ainekset ovat tarkastelun alussa sellaisissa keskinäisasemissa ja liiketiloissa, joihin ei liity mitään kovin erikoista: totta kai ne voivat yleisten todennäköisyysvaihtoehtojen puitteissa mahdollisella tavalla sijaita alkukopioitujan muodostumismahdollisuuden kannalta huomattavan paljon otollisemmissa suhteissa kuin universumissa keskimäärin<ref>tästähän se alkukopioituja nyt sitten olisi pullahtamassa valmiiksi, on siis voitu valita paras käytettävissä ollut satunnainen tilanne systeemin ytimeksi</ref>, mutta tarkastelun on määrä kattaa juuri se ajanjakso, jolloin kyseiset osat ottivat muodostaakseen alkukopioitujan, joten jos tämä heti tarkastelun alkaessa olikin jo aivan tapahtumaisillaan, niin tarkastelujakson alkua olisi tarkastelun tavoitteen toteuttamiseksi aiennettava.

Tarkastellaan siis suljettua termodynaamista systeemiä, joka sisältää alkukopioitujan ainekset ja on energiavuorovaikutussuhteissa ympäristönsä kanssa. Toisaalta oletuksen mukaan tapahtumaan ei liity mitään ennakoivaa, tarkoitushakuista ohjaavaa tekijää, joten se tapahtuu yleisten fysikaalisten reunaehtojensa<ref>esim. gravitaatio- ja sähkömagneettisten voimakenttien</ref> puitteissa puhtaasti stokastisena prosessina. Jos nyt kuvittelee tässä ajatuskokeessa mielessään, miltä alkukopioitujan muodostuminen olisi tällaisesta lähtötilasta alkaen<ref>mikroskooppitehon suurennoksena</ref> näyttänyt, niin ei voine välttyä seuraavalta kahtiajaolta:
* jos se olisi näyttänyt ainesosien satunnaiselta, stokastiselta liikkeeltä, mitään alkukopioitujaa ei olisi päässyt syntymään;
* jos se taas olisi synnyttänyt alkukopioitujan<ref>kuten siis olikin määrä ajatuskokeen lähtökohdan perusteella käydä</ref>, sen tarkkailijalle olisi syntynyt voimakas vaikutelma tarkoitushakuisesta osasten paikalleen siirtelystä ja toisiinsa kiinnittämisestä.
Olennaista tässä yhteydessä on panna merkille, että entropian lain merkitys tässä skenaariossa ei ole sellainen, että se sinänsä estäisi alkukopioitujan muodostumisen: voisihan Maan elämän aloittava alkukopioituja toki muodostua vaikkapa jonkin aiemmin olemassaolleen kosmisen sivilisaation nanoteknisenä projektina<ref>niin, että systeemirajan ylittävät energiavaikutukset olisi tietoisesti suunniteltu alkukopioitujan aikaansaamisen kannalta optimaalisiksi</ref> eikä siinä olisi mitään fysiikan lakeja rikkovaa. Sen sijaan ongelmaksi tuleekin se, että entropian laki kuvaa juuri stokastisena prosessina käyttäytyvän aineen luonnollista suuntaa: tarkastelujakson alun kohtalaisesta epäjärjestyksestä ei synny alkukopioitujan tarvitsemaa kaikenkattavaa monimutkaista järjestystä aineen luonnollisen prosessoitumisen<ref>hiukkasten massakeskipisteiden alkuliiketilan, luonnon perusvuorovaikutusten niille aiheuttamien kiihtyvyyksien ja hiukkastörmäyksistä johtuvien suunnanmuutosten</ref> perusteella, ja tämä perustuu juuri siihen, että tällaisten prosessien luontainen suunta on kohti suurempaa epäjärjestystä eikä järjestystä.<ref>Jos kävisi niin, että alkukopioitujaa muistuttava rakenne rupeaisi muodostumaan mutta jossain vaiheessa alkaisi taas hajota tai sotkeentuisi toimimattomaksi sykkyräksi, niin tarkkailijan vaikutelmaksi tulisi, että juuri siinä vaiheessa kun hajoaminen tai sykkyröityminen saisi vallan, tarkoituksellinen vaikutus olisi lakannut ja asia jäänyt normaalien luonnonprosessien varaan.</ref> Entropian laki siis itse asiassa antaa fysikaalisen ilmaisun juuri sille elottoman luonnon tyypilliselle stokastiselle säännönmukaisuudelle, jonka olemme oppineet kokemuksestakin tuntemaan.<ref>Tuulenpyörre hajottaa kokoon haravoidut kuivat lehdet minkä minnekin, eikä seuraava puuska niitä suinkaan kokoa ennalleen vaan hajottaa yhä laajemmalle jne.</ref> Ei vaikuta mahdolliselta kuvitella alkukopioitujan syntyä<ref>ja kopiointiprosessin jatkumista oikeita raaka-aineita jatkuvasti löytäen jne.</ref> ilman, että sellainen olisi vähintäänkin näyttänyt hyvinkin tarkoitukselliselta ja ohjatulta tapahtumalta. Ja näin on juuri siitä syystä, että jos tämä tarkkailijan mieleen välittömästi hahmottunut tarkoituksellisuus olisikin todellisuudessa ollut vain näennäistä, niin sitten entropian laki ei, jostain käsittämättömästä syystä, tässä nimenomaisessa tapauksessa näyttänyt laisinkaan toimivan.<ref>Tarkoituksellinen aiheuttaja, kuten vaikkapa lehtien kokoon haravoija, pystyy kausaalisten kykyjensä välityksellä kyllä sinänsä ongelmattomasti ja entropian lakia rikkomatta tuottamaan paikallista järjestystä, mutta mitä ihmettä voisi merkitä sellainen tilanne, jossa minkäänlaista tarkoituksellisuutta tosin ei esiintyisi mutta entropian laki jostain syystä tai ilman mitään syytä ykskaks "unohtaisikin virkansa" niin, että tarkoituksenmukaista, äärimmäisen epätodennäköisiä tapahtumainkulkuja edellyttävää järjestystä sillä kertaa syntyisikin, todennäköisyyslakeja tosin uhmaten mutta silti aivan satunnaistarkoituksettomasti?</ref>