Muokataan osiota sivusta Realistinen hermeneutiikka

== Kriittinen hermeneuttinen realismi ==

Kevin Vanhoozer puolustaa objektiivisen hermeneutiikan muunnelmaa, jota hän kutsuu kriittiseksi hermeneuttiseksi realismiksi. Hänen mukaansa on pidettävä yhtä aikaa kiinni sekä todellisuuden tai tekstin objektiivisesta merkityksestä, objektiivisen tulkinnan ihanteesta että ihmisen tiedon rajoista ja erehtyväisyydestä. Se, että objektiivinen tulkinta on päämääränä, ei merkitse, että olisi perusteltua pitää omaa tulkintaansa ehdottoman varmana.
	
Tulkinnan pohjaksi tarvitaan useita toisiaan täydentäviä viitekehyksiä, joiden avulla lähestytään todellisuuden tai tekstin eri ulottuvuuksia. Todellisuus on niin monimuotoinen, ettei sitä voida kuvata yhden viitekehyksen pohjalta, koska tällöin jouduttaisiin vääristävällä tavalla pelkistämään todellisuutta. Todellisuuden eri ulottuuvuuksia tavoittavien viitekehysten avulla on tarkoitus luoda yhtenäinen kuva, joka paljastaa todellisuuden moniulotteisuuden ja monimuotoisuuden. Todellisuuden fysikaalisen puolen kuvaaminen edellyttää erilaista viitekehystä kuin biologisen, psykologisen tai sosiaalisen, mutta näiden eri kuvausten on tarkoitus kuvata yhtä ainoaa todellisuutta sen eri ulottuvuuksissa. Siksi näiden kuvausten pitäisi toimia pohjana yhtenäiselle todellisuuden kuvaukselle, joka koostuu toisiinsa palautumattomista ulottuvuuksista. 
	
Myös tekstissä on eri ulottuvuuksia, joita ei voida palauttaa toisiinsa, mutta jotka on huomioitava yhtenäisen kuvauksen saavuttamiseksi. Kolme tärkeintä ulottuvuutta ovat lokutiivinen: se mitä ihminen sanoo tai kirjoittaa; illokutiivinen: mitä hän pyrkii sanomisellaan viestimään (kuvaamaan, kehottamaan, käskemään), ja perlokutiivinen: minkä vaikutuksen hän pyrkii viestillään saamaan aikaan (vakuuttamaan käsitysten totuudesta, innostamaan toimintaan, auttamaan parempaan ymmärrykseen). Oikea tulkinta tekee selkoa niistä uskomuksista, ajatuksista ja tunteista, jotka ohjasivat ja muokkasivat tekstiä. Oikean tulkinnan tarkoituksena on paljastaa viestin merkitys, sen takana oleva tarkoitus.<ref>Vanhoozer 1998: 332</ref>
	
Oikealla tulkinnalla on paitsi metodisia myös eettisiä ehtoja. Oikea tulkinta edellyttää tulkitsijalta oikeaa asennoitumista. Tulkitsija tarvitsee sekä älyllisiä että moraalisia hyveitä. Oikean tulkinnan edellytyksenä on sekä tekstin selkeys että tulkitsijan sisäinen selkeys: oppimisella on paitsi psykologisia, myös eettisiä edellytyksiä. Tiedolliset valmiudet toimivat tarkoituksenmukaisesti ainoastaan sellaisessa eettisessä ympäristössä, missä yksilö on kiinnostunut tutkittavasta asiasta ja on halukas muodostamaan siitä totuudenmukaisen käsityksen. 
	
Lisäksi Vanhoozer korostaa sitä, että realistinen käsitys tulkinnasta edellyttää todellisuutta tai merkitystä, joka ylittää kokemuksen rajat. Todellisuus tai teksti on jotakin enemmän kuin pelkkä tulkitsijan projisiointi. Tulkitsijan täytyy avautua jollekin itsensä ulkopuoliselle, itsensä ylittävälle, voidakseen tavoittaa todellisuuden tai tekstin oikean merkityksen. Avautuminen todellisuuden tai tekstin merkitykselle on vapautumista omista rajoituksista, itsensä ulkopuolisen toisen kohtaamista.