Muokataan osiota sivusta Konstruktivistinen tietoteoria

== Havaintojen luotettavuuden todistaminen ==

Kolmanneksi radikaali konstruktivismi olettaa, että ihmisen havainnot voivat olla luotettavia ainoastaan, jos voimme osoittaa niiden olevan luotettavia. Tiedämme jotakin ainoastaan, jos voimme osoittaa tietävämme kyseisen asian. Tämä väite perustuu evidentialismin nimellä tunnettuun tietoteoreettiseen näkemykseen. Sen mukaan tietoa ovat vain sellaiset väitteet, jotka voidaan kiistattomasti todistaa oikeiksi. 

Näillä kahdella asialla – tietämisellä ja sen osoittamisella – ei kuitenkaan ole mitään loogista yhteyttä toistensa kanssa. Tässä kohdassa radikaali konstruktivismi tukeutuu hyvin tavalliseen virheoletukseen, jonka mukaan todistaminen on tiedon välttämätön edellytys. Vastoin tätä oletusta havaintojen luotettavuus ei riipu siitä, voidaanko niiden osoittaa olevan luotettavia. Jos havainnot vastaavat ulkopuolista todellisuutta, ne ovat luotettavia riippumatta siitä, pystymmekö osoittamaan tätä vastaavuussuhdetta.

Havaintotieto on vallitseva tiedollinen käytäntö, jonka varassa ihmiset ovat toimineet menestyksellisesti vuosituhansia. Käytännössä voimme toimia vain havaintojen välittämän kuvan pohjalta. Siksi on järkevää olettaa, että havaintojen välittämä kuva todellisuudesta on luotettava, vaikkakaan tämä menestys ei todista tätä luotettavuutta, koska itse tieto tästä menestyksestä perustuu havaintotietoon ja siten edellyttää sen luotettavuuden. On perusteltua uskoa ihmisen tiedollisten valmiuksien luotettavuuteen, vaikka emme voikaan todistaa niiden luotettavuutta aukottomasti, koska käytännössä emme voi olla toimimatta niiden varassa.

Konstruktivismi on varmasti oikeassa väittäessään, ettei ole mahdollista todistaa kokemuksemme antavan meille tietoa ulkoisesta todellisuudesta. Tämä on kuitenkin eri asia kuin väite, että emme voi tietää mitään todellisuudesta. Tiedämme monia asioita, joita emme pysty todistamaan. Tiedämme esimerkiksi luotettavasti, että on olemassa ihmistietoisuuden ulkopuolisia esineitä, vaikka tietoteoria on epäonnistunut yrityksissään rakentaa kiistatonta todistusta ulkopuolisten esineiden olemassaolosta. Tiedämme myös, että on olemassa toisia ihmisiä, samanlaisia itsetajuisia olentoja kuin itse olemme, vaikka emme pystykään sitä tiukasti ottaen todistamaan.

Tiedon edellytyksenä ei siis ole kiistaton todistus, vaan se, että ihmisen tiedolliset valmiudet soveltuvat hankkimaan luotettavaa tietoa ulkopuolisesta todellisuudesta ja toimivat moitteettomasti niille sopivassa ympäristössä. Ei ole mahdollista kiistattomasti todistaa myöskään evidentialistista väitettä, että tiedämme ainoastaan sen, mitä voimme kiistattomasti todistaa oikeaksi. 

Vaatimus, että kaikki tiedolliset käsitykset pitäisi pystyä aukottomasti todistamaan, johtaa loputtomaan todistusten sarjaan. Tämä vaatimus sisältää sen, että jokainen uskomus pitäisi pystyä perustelemaan toisilla uskomuksilla, joita pidetään luotettavina. Oletettavasti nämä toiset uskomukset täytyy taas perustella kolmansilla uskomuksilla. Tämä johtaa loputtomaan todistusten sarjaan, ellei sitten ole olemassa päteviä perususkomuksia, joihin voidaan uskoa perustellusti tarvitsematta todistaa niitä muilla uskomuksilla. 

Nykyään puolustetaan tietoteoriassa melko yleisesti käsitystä, että on olemassa uskomuksia, joita voidaan pitää pätevästi perustavina siinä mielessä, että niiden totuutta ei tarvitse todistaa tai perustella vetoamalla muihin uskomuksiin. Tällaisia uskomuksia ovat esimerkiksi ne, jotka perustuvat suoriin havaintoihin. Niiden perusteella uskomme, että maailmassa on lukemattomia olioita ja esineitä kuten puita, pensaita, kiviä, eläimiä ja ihmisiä. Tätä uskomusta ei välttämättä tarvitse todistaa tai perustella muilla uskomuksilla. Havainnoista syntyvä välitön vakuuttuminen on riittävä.  

Kirjassaan ''The Reliability of Sense Perception''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Alston, W. | Nimeke = The Reliability of Sense Perception | Julkaisija = Ithaca: Cornell University Press | Vuosi = 1993}}</ref> yksi aikamme lahjakkaimmista tietoteoreetikoista [[William Alston]] (1921-2009) osoittaa, ettei ole mahdollista todistaa havaintojen luotettavuutta syyllistymättä kehäpäättelyyn: pyrkiessäni todistamaan havaintojen luotettavuuden joudun olettamaan sen. Kaikki havaintojen luotettavuuden tueksi esitettävä todistusaineisto edellyttää niiden luotettavuuden joko suoraan tai epäsuoraan, koska kaikki tieto ulkopuolisesta maailmasta perustuu havaintoihin. 

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että olisi järkevää pitää havaintoja perustavasti epäluotettavina. Havaintojen luotettavuuden kokonaisvaltainen epäileminen ei ole edes psykologisesti mahdollista. Emme pysty pelkän päätöksen pohjalta luopumaan uskostamme havainnoista välittyvän maailman todellisuuteen. Vaikka kieltäytyisin uskomasta havaintojeni välittämään kuvaan siitä, että seison talon viidennen kerroksen parvekkeella, en kuitenkaan uskalla hypätä alas. Tämä osoittaa, että syvimmiltäni uskon havaintojen välittämään kuvaan todellisuudesta. Tuo usko on perustellumpi kuin sen vaihtoehto, kieltäytyminen luottamasta havaintoihin, koska ei ole kokonaisvaltaista syytä epäillä niiden luotettavuutta.

Oletus, jonka mukaan havaitsemamme oliot ja esineet ovat todella olemassa, selittää eri ihmisten kokemusten yhtenevyyden ja samankaltaisuuden. Vaikka ulkopuolisen todellisuuden epäileminen olisi jotenkin tietoteoreettisesti perusteltavissa, se ei ole kaikkein järkevin vaihtoehto, koska käytännössä ihmisen on mahdotonta elää pitämättä havaitsemiaan olioita ja esineitä todellisina. Vaikka ihmisellä olisi mielestään hyviä tietoteoreettisia syitä olla uskomatta ulkopuoliseen todellisuuteen, hänen on lähes mahdotonta olla uskomatta että esimerkiksi se tuoli, jolla hän istuu on todellinen. Havaittavan todellisuuden olemassaolon epäileminen ei ilmaise järkevää tietoteoreettista varovaisuutta.<ref>Vrt.{{Kirjaviite | Tekijä = Plantinga, A. | Nimeke = Warranted Christian Belief | Julkaisija = New York: Oxford Univeristy Press | Vuosi = 2000 | Sivu = 185-186}}</ref>

Oletetaan, että keskustelet ystäväsi kanssa mutta et uskalla varmasti uskoa, että hän on olemassa, koska tietoteoriasi kieltää sinua uskomasta aistiesi välittävän tietoa ulkopuolisesta todellisuudesta. Niinpä yrität uskotella itsellesi, että ystäväsi on vain oma havainnollinen konstruktiosi. Tältä pohjalta epäilet, onko ystäväsi olemassa havainnoistasi riippumattomana olentona tai onko hän sellainen, millaisena hänet näet. Saatat ehkä löytää joitakin tietoteoreettisia perusteluja tälle epävarmuudellesi. Mutta jos ajattelet asiaa perusteellisesti, sinun on epäiltävä myös epäilyksiäsi. Lopulta sinun on valittava mahdollisista vaihtoehdoista se, mikä kaiken kaikkiaan on parhaiten perusteltavissa. Edessäsi olevan ihmisen olemassaolon epäileminen on pikemminkin oire vakavasta kognitiivisesta häiriöstä kuin merkki kehittyneestä filosofisesta ajattelusta. 

On mahdollista löytää tietoteoreettisia syitä epäillä muistin luotettavuutta. Jos ihminen kuitenkin alkaa vakavissaan epäillä, onko hän ollut olemassa viittä minuuttia kauempaa, hän kärsii luultavammin kognitiivisesta häiriötilasta kuin filosofisesta lahjakkuudesta. Ei ole aina kriittisempi ja järkevämpi vaihtoehto pidättyä uskomasta kuin vakuuttua uskomuksen totuudesta. 

Luotettavan tiedon saaminen on mahdollista, jos ihmisen tiedolliset valmiudet ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne soveltuvat hankkimaan tietoa siinä ympäristössä, missä ne toimivat. Vaikka ihminen ei pystykään todistamaan, että hänen aistinsa tarjoavat luotettavaa tietoa tai tekemään selkoa siitä, miksi ne toimivat luotettavasti, aistien luotettavuus ei riipu tällaisesta selonteosta.