Muokataan osiota sivusta Clarita Villaneuvan riivaustapaus

== Pastoraalinen näkökulma ==
 
Koska kyseessä oli hyvin selvä riivaustapaus, tapauksesta on opittavaa myös pastoraalisesta näkökulmasta tarkasteluna. Sumrallin menettely poikkesi jonkin verran evankelikaalisisssa ja karismaattisissa piireissä käytetystä Neil Andersonin "totuusparadigmasta".<ref>Anderson Neil (1995) Enemmän kuin voittaja, Päivä Oy. Biola Yliopistossa pastoraaliteologian tohtoriksi väitelleen Andersonin näkökulmalla on suuri joukko puolustajia ja vastustajia. Andersonin lähestymistapaa suosittelee mm. Virkler H. A. "Demonic Influence, Sin, and Psychopathology" in Baker Encyclopedia of Psychology & Counceling (1999) Baker Books, Arnold Clinton E. (1997) Three Crucial Questions About Spiritual Warfare, Baker Books, Grand Rapids ja Murphy Ed. (1996) The Handbook for Spiritual Warfare, Nashville, Tennessee, Thomas Nelson Publishers. Andersonia ovat kritisoineet mm. Miller Elliot neliosaisessa sarjassaan "Bondage Maker" Christian Research Journal, Summer 1998 (kolme osaa ja neljäs osa Bob ja Gretchen Passantinon kirjoittama Satanic Ritual Abuse -kritiikki) ja Moore David G. & Robert A. Pyne, "Neil Anderson's Approach to the Spiritual Life" Bibliotecha Sacra, Vol 153, No 609, January 1996</ref> Lähestymistavan teologinen pohja on evankeliumien ja Apostolien tekojen suorissa konfrontaatiossa, joskin yhtymäkohta Andersonin malliin löytyy vaiheesta, jossa Sumrall opettaa Claritaa itse vastustamaan demoneita. Sumrall valmistuu Mark 9:29:n pohjalta eksorkismiin rukoillen ja paastoamalla. Erityinen ero Andersonin malliin on Sumrallin maininta Jumalan läsnäolon tuntemisesta ja tämän tuomasta varmuudesta ennen "toista erää".<ref>Sumrall Lester (1987) Bitten by Devils, LeSEA Publishing, Indiana, s. 40</ref> Vaikka Sumrall yhdistetään Uskon liikkeen julistajiin ja hänellä oli yhteyksiä myöhemmin mm. Uppsalan Livets Ord -seurakuntaan, Sumrallin demonologia vaikuttaa "perinteiseltä" ja toimintamallissa ei ole havaittavissa esim. Kenneth Haginin "valtateologiaa". Siinä missä haginismin mukaan nimenomaan uskovan auktoriteetti vapauttaa riivatun, Sumrall kertoo nimenomaan Jumalan luvanneen vapauttaa tytön, jolloin vapauttamisen subjektina on Jumala, ei ihminen. Suomalaiselta kannalta mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että menestysteologian arkkivastustaja Paavo Hiltunen pohjaa bashamilaisvastaisen teologiansa pääasiassa nimenomaan Robert McAlisterin kirjaan.<ref>Kts. Hiltunen Paavo (1983) Siunauksia syvyydestä, Päivä Oy ja Superuskovat (1986) Uusi Tie</ref> McAlisteriin taas tällä Sumrallin suorittamalla eksorkismilla on ollut ilmeinen vaikutus.