Muokataan osiota sivusta Konstruktivistinen tietoteoria

== Havaintojen ja todellisuuden suhde ==

Toiseksi konstruktivistiseen näkemykseen katsotaan tavallisesti kuuluvan, että havainnot eivät tarkasti vastaa todellisuutta. Useinkaan ei tarkemmin määritellä, miten epätarkkoja havainnot ovat. Onko havainnoilla yleensä mitään yhteyttä tajunnan ulkopuoliseen todellisuuteen, vai onko havaintoja pidettävä puhtaasti subjektiivisina luomuksina? Kaikki myöntänevät, että ihmiset tekevät ajoittain havaintovirheitä. Kysymys koskee sitä, voidaanko havaintojen katsoa ''kohtuullisen luotettavasti'' välittävän meille kuvan tajunnan ulkopuolisesta todellisuudesta ''normaaliolosuhteissa''. Radikaalin konstruktivismin oletuksena näyttäisi olevan, että havainnot ovat ''perustavasti epäluotettavia''.

''[[Konstruktivistinen oppimisen teoria|Konstruktivistinen oppimiskäsitys]] korostaa oppijan aktiivista panosta'' tiedon rakentamisessa. Oppija ei ole tiedon passiivinen vastaanottaja, vaan sen aktiivinen luoja ja rakentaja. Oppija ei ota tietoa vastaan sen enempää ulkopuoliselta todellisuudelta kuin opettajaltakaan. Jos luonto painaisi jälkensä oppijan mieleen, voitaisiin olettaa tiedollisten käsitysten vastaavan ulkopuolista todellisuutta. Koska konstruktivismi olettaa, ettei ulkopuolinen todellisuus piirrä jälkiään tajuntaan vaan että yksilö itse rakentaa tiedolliset käsityksensä vapaina luomuksina, se myös olettaa yhteyden ulkopuoliseen todellisuuteen olevan heikko tai puuttuvan kokonaan.

Toisin kuin konstruktivismi olettaa, näiden kahden käsityksen välillä ei ole kuitenkaan välttämätöntä loogista yhteyttä: ihmisen aktiivisuus tiedonhankinnan prosessissa ei estä luotettavan tiedon saantia. ''Vaikka ihminen on aktiivinen tiedon hankkija, tieto voi olla luotettavaa, jos ihmisen tiedolliset valmiudet ovat sopivia tehtäväänsä.'' Passiivinen tiedon piirtyminen ihmismieleen ei ole ainoa mahdollinen tapa tuottaa luotettavaa tietoa. Sitä on mahdollista tuottaa myös aktiivisen prosessin tuloksena, jos siinä noudatetaan oikeita menettelytapoja, jos mielen aktiivisuus on oikein suuntautunut ja tiedolliset valmiudet ovat asianmukaisesti kehittyneet.

Toisin kuin radikaali konstruktivismi olettaa, olennainen kysymys ei koske sitä, vastaavatko havainnot todellisuutta "absoluuttisen objektiivisesti". Riittää, että havainnot vastaavat todellisuutta luotettavasti normaalioloissa, kun ihminen on tarkkaavainen, hänen huomionsa on kiinnittynyt asiaan eikä hän ole liian väsynyt tai päihtynyt. Se, että havainnot joskus pettävät meitä tai että joskus teemme havaintovirheitä, ei vaaranna niiden periaatteellista luotettavuutta, jos on mahdollista korjata virheitä ja etsiä luotettavampaa tulkintaa. Havaintojen luotettavuutta ei kumoa sekään, että ne ovat riippuvaisia ihmisen odotuksista, tunteista, ennakko-oletuksista ja teorioista. Ihmisen tunteet, ennakko-oletukset ja teoriat voivat olla oikein suuntautuneita niin, että ne avaavat oikean näkökulman todellisuuteen. ''Tärkeintä on, että on mahdollista tiedostaa havaintoa vääristävät tekijät ja rajoittaa niiden vaikutusta.'' Luotettavuutta edistää kiinnostus totuuden löytämiseen sekä ennakko-oletusten tiedostaminen ja teorioiden kyseenalaistaminen.

Konstruktivistinen tiedonkäsitys synnyttää seuraavanlaisen ongelman konstruktivistisen teorian sisälle: ''Miten on mahdollista perustella konstruktivistisen oppimisteorian, opetusteorian tai tietoteorian paremmuutta kilpaileviin teorioihin verraten, jollei tietomme ole kosketuksissa todellisuuteen?'' Konstruktivistit vetoavat kognitiivisen todellisuuden luonteeseen (oppimisprosesseihin) ja tietoteoreettiseen todellisuuteen (erityisesti tieteen historiaan ja matematiikkaan) perustellessaan pedagogisia, opetussuunnitelmallisia ja tietoteoreettisia ehdotuksiaan. "Sosiotransformatiivista konstruktivismia" edustava '''A. J. Rodriguez''' puolustaa kantaansa tutkimuksella, joka kohdistuu tieteen metodikurssin 18 opiskelijaan. Hän kuitenkin huomauttaa:

{{sitaatti|Huomatkaa, että käyttäessäni termiä empiirinen todistusaineisto en omaksu empirististä näkemystä tai mitään muutakaan länsimaista lähestymistapaa. Käytän termiä "empiirinen todistusaineisto" tietoisena siitä, että tieto on sosiaalisesti rakentunutta ja aina osittaista. "Empiirisellä todistusaineistolla" tarkoitan, että informaatio kerättiin järjestelmällisesti ja alistettiin monenlaisiin metodologisiin tarkistuksiin. En siis tässä tutkimuksessani väitä tavoittavani tutkimukseen osallistujien todellista maailmaa (realismi) enkä heidän kokemuksellista maailmaansa (empirismi). Pyrin vain tarjoamaan tilan, jossa osallistujien äänet ja subjektiivisuudet tulevat edustetuiksi yhdessä oman ääneni ja subjektiivisuuteni kanssa.|Rodriquez<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Rodriquez, A.J. | Otsikko = The Dangerous discourse of Invisibility: A Critique of the National Research Council's National Science Education Standards | Julkaisu = Journal of Research in Science Teaching | Ajankohta = 1998 | Sivut = 618 }}</ref>}}

Koska siis konstruktivistisen tietoteorian kannattaja ei väitä olevansa kosketuksissa todellisuuteen, hän ei voi perustella esimerkiksi konstruktivistista oppimisteoriaa sillä, että se kuvaisi oikein sitä, miten oppiminen todellisessa maailmassa tapahtuu. ''Ilman totuuden korrespondenssiteoriaa konstruktivistit eivät pysty ilmaisemaan väitettään, että konstruktivistinen oppimiskäsitys vastaa paremmin oppimisen rakennetta'' kuin esimerkiksi behavioristinen oppimisnäkemys. Tämä puolestaan tekee ongelmalliseksi pitää sitä oikeana käsityksenä oppimisprosessista. Mikä siis voisi olla perustelu omaksua konstruktivistinen käsitys oppimisesta, jos tämä käsitys on vain joidenkin tutkijoiden luoma teoreettinen rakennelma, joka ei edes väitä olevansa kosketuksissa todellisuuteen? Tässä yhteydessä konstruktivistit vetoavat käsityksen elinvoimaisuuteen ja käytännölliseen toimivuuteen. Ongelmana on, miten esimerkiksi käytännöllinen toimivuus voidaan osoittaa, jos emme voi saada luotettavia havaintoja käytännön toiminnasta.