Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation sisältökriteeri

=== Opillisilla uskomuksilla ei ole mitään tarkkaa tai ymmärrettävää merkitystä ===

Yksi tapa määritellä indoktrinoitavien uskomusten sisältöä on käyttää perustana ns. verifikaatiokriteeriä, jonka positivistiset tieteenfilosofit esittivät 1900-luvun alkupuoliskolla. Sen mukaan kaikki mielekkäät väitteet ovat empiirisesti todennettavia: niiden totuus tai epätotuus voidaan osoittaa empiirisen kokemuksen kautta. Väitteet, joita ei voi empiirisesti todentaa, ovat vailla mielekästä merkitystä, toisin sanoen niiden merkitystä ei voi edes ymmärtää. Uskonnolliset, moraaliset ja maailmankatsomukselliset uskomukset ovat tämän käsityksen mukaan vailla mieltä, koska ei ole olemassa mitään perusteita, joiden avulla olisi mahdollista ratkaista niiden totuus tai epätotuus. Tällaisten vailla selkeää merkitystä olevien uskomusten opettaminen on indoktrinaatiota. Tämä näkemys näyttäisi olevan Wilsonin (1972), Flew'n (1972a, b) ja Gregoryn & Woodsin (1972) käsitysten taustalla.
	
Verifikaatiokriteeri on kuitenkin ongelmallinen sikäli, että edes kaikkia tieteellisen tutkimuksen perustana olevia olettamuksia ei voida testata empiirisesti. Tieteessä käytetään usein hyvin abstrakteja käsitteitä ja periaatteita, joilla ei ole selvää yhteyttä empiiriseen kokemukseen. Jos verifikaatiokriteeriä sovelletaan tiukasti, se merkitsee, että nämä tieteellisetkään käsitykset eivät ole mielekkäitä, koska niillä ei ole selvää merkitystä. Sitä paitsi itse verifikaatiokriteeriä on mahdotonta todistaa empiirisesti, joten se määrittelee itsensä kuuluvaksi niiden lauseiden joukkoon, jotka ovat vailla mieltä.
	
On tärkeää muistaa, että positivistit kohtasivat suurimmat ongelmansa juuri pyrkiessään erottamaan tieteellisiä uskomuksia ei-tieteellisistä tai mielekkäitä uskomuksia ei-mielekkäistä. He joutuivat toistuvasti korjaamaan ja muuttamaan verifikaatioperiaatetta, koska mikään sen muunnelmista ei onnistunut erottamaan tieteellisiä käsityksiä maailmankatsomuksellisista ja uskonnollisista käsityksistä. Jo se, että tätä perustetta pyrittiin toistuvasti korjaamaan siten että se määrittelisi tietyt ennalta valitut käsitykset mielekkäiksi ja toiset ei-mielekkäiksi, tuntuu epäilyttävältä. Positivistit eivät koskaan menestyneet tässä yrityksessään, koska kriteeri, joka olisi ollut riittävän tiukka sulkemaan kaikki metafyysiset käsitykset pois mielekkäiden lauseiden joukosta, sijoitti myös osan tieteestä ei-mielekkäiden lauseiden joukkoon, ja sellainen kriteeri, joka olisi riittävän laaja niin että sen piiriin mahtuisivat kaikki tieteelliset lauseet, sulkisi piiriinsä myös metafyysisiä lauseita (Smart 1973: 41; Thiessen 1993: 69). Tämän kriteerin avulla ei siis ainakaan tällä hetkellä ole mahdollista erottaa uskomuksia, joiden opettaminen on indoktrinaatiota, niistä, joiden opettaminen on kasvatuksellisesti hyväksyttävää. Tämän kriteerin soveltaminen edellyttäisi, että luotaisiin määritelmä, joka välttäisi yllä kuvatut ongelmat.