Muokataan osiota sivusta Onko moraaliopetus indoktrinaatiota?

==== Omituisuusargumentti ====

Mackien toinen argumentti moraalisen todellisuuden olemassaoloa vastaan on omituisuusargumentti. Sen mukaan ajatus moraalisen todellisuuden olemassaolosta on omituinen. Missä sellaisen todellisuuden voitaisiin ajatella olevan? Missä muodossa se voisi olla olemassa? On mahdollista paikallistaa luonnon esineet ja oliot, mutta voidaanko moraalinen hyvyys, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo paikallistaa samalla tavalla?
	
Omituisuusargumentissa on kaksi osaa. Ensinnäkin Mackie pitää omituisena ajatusta, että voisi olla olemassa moraalinen todellisuus. Toiseksi Mackie pitää omituisena ajatusta, että ihmisellä voisi olla moraalista tietoa. 
	
Mackie selventää omituisuusargumenttiaan kyseenalaistamalla teon luonnollisten ja moraalisten ominaisuuksien välisen suhteen (Mackie 1981:41). Hän ottaa esimerkiksi julman teon. Sitä voidaan kuvata pelkkänä tosiasiana: harkitusti julman teon tarkoituksena on tuottaa toiselle kipua pelkän huvin vuoksi. Toisaalta siitä voidaan lausua moraalinen arvostelma: julma teko on moraalisesti väärin. Mikä on suhde tekoa kuvaavien luonnollisten piirteiden ja sen oletetun moraalisen vääryyden välillä? Mackien mukaan tämä suhde ei perustu itse todellisuuteen vaan ihmisen tunteisiin ja niiden projisiointiin. Oletus, että julman teon täydellinen kuvaus edellyttäisi sen luonnehtimista moraalisesti vääräksi, on Mackien mukaan omituinen, koska itse julmaan tekoon ei kuulu moraalisen vääryyden ominaisuutta. 
	
Tämä esimerkki osoittaa, että omituisuusargumentti on luonteeltaan subjektiivinen: ajatus objektiivisista arvoista on joidenkin mielestä omituinen. Argumentin merkitystä kuitenkin vähentää, että suuri osa ihmiskunnasta olettaa tällaisia objektiivisia arvoja ja normeja olevan olemassa eivätkä he koe siinä mitään omituista.  
	
Mackien vastauksena saattaisi olla, että nämä ihmiset eivät huomaa projisioivansa tunteitaan todellisuuteen, ja siksi he eivät myöskään huomaa, että todellisuudessa itsessään ei ole moraalista hyvyyttä tai pahuutta. Jos he huomaisivat syyllistyvänsä projisiointiin, he myös huomaisivat miten omituinen koko ajatus moraalisesta todellisuudesta on.  
	
Mackien vastauksen ongelmana on, että monet niistäkään ihmisistä, jotka tuntevat hyvin hänen argumenttinsa, eivät koe mitään omituista ajatuksessa, että objektiivisesti päteviä arvoja ja normeja on olemassa. Se, että Mackie kokee objektiiviset arvot omituisiksi, ei sinänsä todista niiden olevan sellaisia. Mitä syytä meillä on olettaa, että Mackie on tältä osin oikeassa ja lähes kaikki muut ihmiset ovat väärässä? Hän väittää, että kaikki muut projisioivat tunteitaan todellisuuteen puhuessaan moraalista. Omasta mielestään hän itse on siinä määrin vapaa tästä taipumuksesta, että pystyy näkemään sen erehdykseksi. Kiistan toinen osapuoli voi kuitenkin väittää, että Mackie itse projisioi tunteitaan todellisuuteen, ja että hän siksi kokee objektiiviset arvot omituisiksi. Koska kyseessä on näin mullistava väite, olisi odottanut Mackien perustelevan sitä huolellisesti. Miksi meidän pitäisi uskoa, että kaikki muut erehtyvät ja Mackie on oikeassa?