Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation sisältökriteeri

=== Opillisten uskomusten puolesta esitettävä todistusaineisto on epäselvä, mikä tekee niistä kiistanalaisia. ===
 

Sekä Flew että Wilson horjuvat kahden erilaisen luonnehdinnan välillä: a) Indoktrinaatiossa opetetaan epätosia uskomuksia. b) Indoktrinaatiossa opetetaan uskomuksia, joiden osalta ei ole esittää todistusaineistoa ollenkaan tai ei ainakaan riittävästi. Näiden kantojen yhdistäminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Jos ei ole olemassa todistusaineistoa, jonka perusteella kyseisten uskomusten totuus tai epätotuus voidaan ratkaista, näitä uskomuksia on vaikea perustellusti väittää epätosiksi. On ristiriitaista väittää, että opilliset uskomukset ovat epätosia ja että niitä ei voi todistaa tosiksi tai epätosiksi, jos samalla oletetaan, että tietää voi vain sen, minkä voi todistaa oikeaksi. Jos opillisten väitteiden totuutta tai epätotuutta ei voi tietää, ei ole perusteita pitää niitä epätosina. 
	
Yksi Flew'n ja Wilsonin puolustama määritelmä on siis se, että indoktrinoitujen uskomusten totuuden tai epätotuuden ratkaiseminen on periaatteessa mahdotonta, koska niitä koskeva todistusaineisto ei anna selvyyttä puoleen tai toiseen. Gregory & Woods sanovat saman asian hiukan toisin sanoin: 

{{lainaus|Doktriineista väiteltäessä jää tilaa keinotekoisille perusteluille. Jotakin voidaan sanoa niiden puolesta ja jotakin niitä vastaan. (Gregory & Woods 1972: 172)}}

Tässä luonnehdinnassa oletetaan, että on olemassa uskomusten joukko, erityisesti uskonnolliset ja moraaliset uskomukset, joihin ei koskaan voida ratkaista kantaa perustellusti. Kaikki ne perustelut, joita voidaan esittää puolesta tai vastaan, ovat lopulta keinotekoisia. Konkreettisesti ilmaistuna tämän kriteerin taustaoletuksena on tietoteoreettinen agnostisismi uskonnollisen ja moraalisen tiedon suhteen. Lisäksi tässä kriteerissä oletetaan, että tämä kiistanalainen uskomusten joukko on käytännössä erotettavissa uskomuksista, jotka eivät ole kiistanlaisia, niin että tulee mahdolliseksi erottaa indoktrinaatio kasvatuksellisesta opetuksesta tarkastelemalla opetettavien uskomusten kiistanalaisuutta. 
	
Ongelmana on kuitenkin se, että tiede on täynnä kiistoja mitä moninaisimmista kysymyksistä, joten kouluopetusta on vaikea rajoittaa vain niihin kysymyksiin, jotka eivät ole kiistanalaisia. Oletus, jonka mukaan moraaliset ja uskonnolliset käsitykset ovat kiistanalaisia jossain paljon syvemmässä mielessä kuin tieteelliset käsitykset, on itsessään kiistanalainen. Toisin sanoen tietoteoreettinen agnostisismi moraalisen ja uskonnollisen tiedon suhteen on itsessään kiistanalainen kanta. Se muistuttaa siltä osin niitä opillisia uskomuksia, joiden opettamista pidetään sisältökriteerin mukaan indoktrinaationa. Useat nykyajan uskonnonfilosofit väittävät, että uskonnollisista kysymyksistä on mahdollista saada tietoa ja niitä koskevia kantoja voidaan perustella järkiperäisesti. Sama pätee moraalisiin kysymyksiin. Moraalifilosofiassa on 1900-luvun jälkipuoliskolla tapahtunut selkeä käänne suuntaan, jossa oletetaan moraalisten arvostelmien olevan luonteeltaan tietoon pohjautuvia ja oletetaan, että moraaliset kiistat on mahdollista ratkaista järkiperusteilla.
	
Toinen ongelma on, että Gregoryn ja Woodsin käyttämä kiistanalainen luonnehdinta pätee kaikkiin metafyysisiin, olevaisen luonnetta koskeviin lauseisiin, ei pelkästään uskonnollisiin. Tällaisia metafyysisiä kysymyksiä on esimerkiksi kysymys aineellisen todellisuuden olemassaolosta. Onko olemassa aineellista todellisuutta? Mikä on inhimillisen kokemuksen ja ulkopuolisen todellisuuden suhde? Aineellisen todellisuuden olemassaolon todistus joutuu välttämättä vetoamaan inhimilliseen kokemukseen, ilman että se pystyy vastaansanomattomasti todistamaan, että tämä kokemus vastaa todellisuutta. Tulisiko siis pitää uskoa aineellisen todellisuuden olemassaoloon kiistanalaisena opillisena uskomuksena, jonka opettaminen on indoktrinaatiota? Tällä perusteella jäisi hyvin vähän opetettavaa kouluissa.