Muokataan osiota sivusta Entropian lain evoluutioteoreettinen merkitys

== Entropian lain uusdarvinistinen käsittelytapa kritiikkeineen==

=== Tyypillinen uusdarvinistinen "eristettyjen systeemien entropiaretoriikka" ===

On välittömästi selvää, ettei entropian laki ole elollisen luonnon tarkoituksettomalle synnylle ja ohjaamattomalle kehitykselle ainakaan mitenkään suotuisa, mutta uusdarvinisteille on sentään tarjolla sellainen lohtu, että ehdottomassa muodossaan (tarkasteltavan systeemin entropia ei voi ainakaan vähetä) entropian laki on, kuten edellä todettiin, voimassa ainoastaan eristetyille systeemeille<ref>sellaisille, jotka eivät tarkastelujakson aikana vastaanota eivätkä luovuta ympäristörajapintansa yli sen enempää energiaa kuin ainettakaan</ref>. Jättääkö tämä entropian lain reunaehto sitten todella elottoman luonnon ilmiöihin alkukopioitujan satunnaissynnyn ja siitä alkaneen ohjaamattoman kokonaisevoluution<ref>alkukopioitujasta nykybiosfääriin kaikkien välivaiheiden kautta</ref> mentävän aukon?

Uusdarvinistien retoriikkaa analysoiden syntyy vaikutelma, että he mieltävät tilanteen seuraavalla tavalla:

{| class="wikitable"
!colspan="3"|Entropian laki: evolutionistinen virhetulkinta
|-
|''eristetty systeemi''
|''suljettu systeemi''
|''avoin systeemi''
|-
|Entropian laki estää entropian vähenemisen.
|Entropian laki ei ole voimassa.
|Entropian laki ei ole voimassa.
|}

Tuo on kuitenkin väärä käsitys: todellisuudessa entropian laki on voimassa aina ja kaikkialla.

Evolutionistit eivät näköjään ole tajunneet, mitä "termodynaamisella systeemillä" itse asiassa tarkoitetaan, ja luulevat siksi, että universumi jotenkin objektiivisesti jakautuisi erilaisiin termodynaamisiin systeemeihin, joista vain eristettyä tyyppiä olevia entropian laki koskisi. Todellisuudessa "termodynaaminen systeemi" kuitenkin on tutkijan kulloisistakin kiinnostuksen kohteista riippuva termi, niin että mitä hyvänsä fyysisen universumin osaa (myös koko universumia, joka on oma epäaito osajoukkonsa) voidaan haluttaessa tarkastella [[WP:Systeemi_(termodynamiikka)|"termodynaamisena systeeminä"]] ajattelemalla sen ympärille rajapinta, jonka yli tapahtuvat aine- ja/tai energiasiirtymät on sitten otettava jatkoanalyysissä huomioon, ellei rajapintaa ole valittu sellaiseksi, että sen ympäröimä systeemi on ympäristöstään eristetty.

Eristetyt ja suljetut systeemit ovat kuitenkin fysikaalisesti jokseenkin hyvin määrittyneitä sikäli, että ne voidaan kulloisestakin tutkimusasetelmasta melkoisen riippumattomasti (ainakin tarkastelujaksokohtaisesti) empiirisen tutkimuksen avulla löytää: näitähän ovat kaikki sellaiset (ja vain kaikki sellaiset) universumin osa-alueet, joilla ei ole ympäristönsä kanssa minkäänlaista termodynaamista vuorovaikutusta (eristetyt systeemit) tai ei ainakaan aineenvaihduntaa (suljetut systeemit).<ref>Käytännössä tällaistakaan ominaisuutta ei yleensä voida havaita absoluuttisena, "systeemirajan ylitse ei liikahda atomin atomia (eikä kvantin kvanttiakaan)" -tyyppisenä, irrallisuutena vaan suhteellisena, "systeemirajan ylitse ei tarkastelujakson puitteissa liiku/liikkunut ''tarkastelutarkkuuden kannalta merkityksellistä määrää'' ainetta (eikä energiaa)" -tyyppisenä, ''kynnysrajan ylittymättömyytenä''. Juuri tällaisen tarkastelutavan puitteissahan maapallokin on määrittynyt suljetuksi järjestelmäksi: energiaa liikkuu systeemirajan yli systeemin kokonaistoiminnan kannalta merkittäviä määriä (kumpaankin suuntaan), ainetta sen sijaan ei.</ref> Avoimet systeemit sitä vastoin eivät lainkaan määrity minkään termodynaamisen rajapinnan perusteella<ref>Jos sekä energiaa että ainetta liikkuu merkittäviä määriä jonkin rajapinnan yli, niin termodynamiikan kannaltahan siinä kohdassa ei mitään varsinaista rajaa olekaan vaan ajatellun systeemirajan molemmat puolet ovat osa yhtä ja samaa "kokonaissysteemitermodynamiikkaa"; jos pelkkää energiaa liikkuu sanottavasti systeemirajapinnan yli, niin siinäkin tapauksessa on olemassa rajapinnan ylittävä "kokonaissysteemitermodynamiikka", joka kuitenkin on laadultaan edellistapausta rajatumpi.<br />– Tässä puhetavassa "kokonaissysteemitermodynamiikka" ei tarkoita mitään erikseen nimettyä fysiikan tutkimussuuntaa tai teoriaa vaan ''suoraan havainnoitavaa'' (empiiristä), ''termodynaamisesti selittyvää'' (vapaan energian tyypillisillä muutossuunnilla ja -vauhdeilla laadullisesti ja määrällisesti kuvattavissa olevaa) ''fysikaalista ilmiötä'': entropian lain mukainen termisen kokonaisentropian väistämätön "ahne" stokastinen kasvu ilmenee tarkasteltavan avoimen tai suljetun systeemin rajapinnan kummatkin puolet kattavan "kokonaislähisysteemin" dynamiikassa eli systeemin ja sen lähiympäristön kattavassa, itse systeemiä laajemmassa kokonaisuudessa tapahtuvissa termisissä muutosprosesseissa, jotka juuri siirtävät energiaa (ja ainetta) tarkasteltavan systeemin rajapinnan yli, niin että tarkasteltavan systeemin entropian pysyminen ympäristöään alempana perustuu sen kykyyn hyödyntää ulottuvillaan olevia termodynaamisia prosesseja "pyörittävää" vapaata energiaa oman entropiansa rajoittamiseen tai jopa vähentämiseen – tietenkin vain lähiympäristönsä entropian kasvuvauhtia kiihdyttävillä (sen vapaan energian määrän vähenemistä nopeuttavilla) tavoilla.</ref>, mutta niillä voi tietysti olla (ja käytännössä usein onkin) muunlaisia empiirisesti tunnistettavia rajoja (esim. mekaanisten lämpövoimakoneiden ja elollisten organismien ihmiselle välittömästi havaittavat ulkoiset rajapinnat).

=== Entropian lain todellinen ala ===

Tässä korjattu käsitys:

{| class="wikitable"
!colspan="3"|Entropian laki: todellinen merkitys
|-
|''eristetty systeemi''
|''suljettu systeemi''
|''avoin systeemi''
|-
|Entropian lain mukaan entropia kasvaa stokastis-maksimaalisesti. Eristys estää ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksen tarkasteltavaan systeemiin, joten sen kokonaisentropia ei voi ainakaan vähetä vaan joko on jo maksimaalinen tai sitten yhä kaiken aikaa kasvamassa.
|Entropian lain mukaan entropia kasvaa stokastis-maksimaalisesti. Entropian lain lisäksi myös energianvaihto ympäristön kanssa vaikuttaa systeemin tilaan.
|Entropian lain mukaan entropia kasvaa stokastis-maksimaalisesti. Entropian lain lisäksi myös aineen (ja energiankin) vaihto ympäristön kanssa vaikuttaa systeemin tilaan.
|}

Tässä korjauksessa ei ole kysymys ainoastaan siitä, että "entropian laki" on ymmärretty evolutionisteista poikkeavalla tavalla: he ajattelevat sitä ainoastaan matemaattisena kaavana, joka on fysikaalisesti voimassa ainoastaan tietynlaisten, varsin vaativien reunaehtojen vallitessa, nimittäin eristetyissä termodynaamisissa systeemeissä; tässä taas "entropian laki" on kaikkialla elottomassa luonnossa vallitseva tapahtumisen luonnollinen suunta maksimaalista epäjärjestystä (universumin kokonaisenergian maksimaalista hyödyttömyyttä, "lämpökuolemaa") kohti.

Pelkän ilmaisutapoja koskevan erimielisyyden takana on ratkaiseva kysymys siitä, kumpi käsitys "entropian laista" on termodynamiikan evoluutioteoreettisen merkityksen oikean ymmärtämisen kannalta perustava: voidaanko termodynaamisen entropian universaali ahne stokastinen maksimoituvuus<ref>"Termodynaamisen entropian universaali ahne stokastinen maksimoituvuus" = 'Termodynaamisen entropian se ominaisuus, että se <br />(a) luonnostaan kasvaa aina ja kaikkialla jokseenkin niin vauhdikkaasti kuin kulloisissakin vallitsevissa olosuhteissa on fysikaalisesti mahdollista, <br />(b) kuitenkin sellaisena polkuriippuvaisena stokastisena prosessina, jonka yksityiskohtia ei ihmisille mahdollinen fysiikka voi etukäteen ennustaa – eikä niistä riippuva vauhtikaan siksi ole samoissakaan mittaustulosolosuhteissa tarkasti ottaen vakio vaan satunnaisesti heilahteleva suure – ja joka <br />(c) toteuttaa tilanteen tarjoamia stokastisen maksimoitumisen mahdollisuuksia ihmisten asettamia tarkasteltavien systeemien rajoja mitenkään kunnioittamatta, niin että ihmisten määrittämät suljetut tai avoimet systeemit ovat elottoman luonnon entrooppisen käyttäytymisen kannalta täysin merkityksettömiä ja niillä on merkitystä vain ihmistutkijoita mahdollisesti kiinnostavien ilmiöiden tapahtumaympäristöinä'</ref> todella huitaista evoluutioteoreettisten yhteyksien ulkopuolelle väittämällä, ettei sillä olisi mitään tekemistä sen kanssa, mitä muissa kuin eristetyissä systeemeissä tapahtuu? – Jos näin luullaan voitavan tehdä, ei todellakaan ole ymmärretty termodynaamista entropiaa oikein. Fysikaalinen todellisuus ei näet mikrotasolla ole staattinen vaan dynaaminen, jatkuvassa muutostilassa oleva ilmiö, ja juuri termodynaaminen entropia on se fysikaalinen suure, jonka arvon kasvu kuvaa tämän ilmiön luonnollista suuntaa: termodynamiikka on mikromaailman kokonaistapahtumisen tilastollinen fysikaalinen kuvaus, ja tämän kuvauksen yksi keskeisin muuttumattomana pysyvä seikka (luonnonlaki) on juuri entropian yksisuuntaisuus – kaikkiallinen siirtyminen maksimiaan kohti. Tämä kaikkiallinen fysikaalisen tapahtumisen suunta ei silti tietenkään mitenkään estä ihmistä ottamasta tutkimuskohteekseen sellaisia fysikaalisen kokonaisuuden tarkasti rajaamiaan osia, joiden rajojen yli kokonaisentropiaa ahneesti maksimoivat luonnonprosessit siirtävät energiaa ja mahdollisesti ainettakin (joka sekin itse asiassa on eräänlaista "pakattua energiaa").

=== Tilannearviointia ===

Edelläsanottu sinänsä voisi vielä vaikuttaa evolutionistisiin pyrkimyksiin sopivaltakin: mikäpäs siinä, vaikka kokonaisentropia olisikin poikkeuksettomassa ahneen stokastisen maksimoitumisen tilassa, jos tämän estämättä ja suorastaan tämän mahdollistamanakin<ref>Siis siten, että olisi järkevästi kuviteltavissa mahdolliseksi, että biodiversiteetin ohjaamattomaan evoluutioon vetoavan selityksen tarvitsema fysikaalinen tapahtuminen olisi voinut syntyä entropian kasvumaksimiehdon toteutumisen aiheuttamana eli että nykybiosfäärin syntymiseen tarvittavat ohjaamattomat fysikaaliset tapahtumasarjat olisivat voineet entropian lain puitteissa toteutua siedettävän eikä [[tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka|sietämättömän epätodennäköisesti]].</ref> voisi syntyä evoluutioteorian tarvitsemia fysikaalisen maailman osia – kuten alkukopioituja – ja sen dynaamisen muuttumisen osaprosesseja – kuten ihmiselämään verrattuna pitkien aikojen mittaan yhä monimutkaisempia eliöitä tuottavia evoluutioprosesseja!

Niin, mikäpäs siinä – jos!

Mutta tarkastelun tässä kohtaa on jo varsin ilmeistä, että evolutionistit todellakin tarvitsisivat edes jonkinlaisia toimivia ajatushahmotelmia (skenaarioita) siitä, millainen se koko oletetun, nykybiosfääriin johtaneen ohjaamattoman totaalievoluutioprosessipuun käynnistänyt alkukopioituja esimerkiksi olisi voinut olla tai mitä kaikkia fysikaalis-teknisiä, satunnaistoteutumistodennäköisyysylärajojen arvioimiseksi riittävällä tarkkuudella kuvattuja ominaisuuksia minkä hyvänsä ainekimpun olisi joillain järkevillä perusteilla katsottava sisältävän, jotta kyseinen ainekimppu olisi luokitettava "kopioitujaksi"<ref>ja niin muodoin potentiaaliseksi alkukopioitujaksi</ref>. Naturalisteilla on siis tässä todistamisen taakka, heiltä on lupa odottaa vastauksia kysymyksiin:<br />'''ottaen huomioon entropian lain edelläsanotun varsinaisen merkityksen,'''
# '''miten evoluution välttämättä tarvitsema alkukopioituja olisi voinut järkevästi ajatellen itsestään syntyä''' ''ja''
# '''miten sittempään biodiversiteettiin tarkoituksettomasti johtavat evolutiiviset prosessit olisivat, niinikään järkevästi ajatellen, voineet itsestään tapahtua?'''
Järkevästi ajatellen<ref>eli kun luonnontieteellisiltä selityksiltä vaaditaan yhteensopivuutta tunnettujen fysiikan lakien kanssa</ref> ei siis mitenkään voi riittää luonnontieteeksi se, että kuvitellaan vain yhä monimutkaistuvia eliöitä tuottava ainehiukkasten tarkoitukseton prosessoituminen,<ref>niin työlästä kuin sekin jo onkin</ref> vaan tarvittaisiin välttämättä selonteko nimenomaan siitä, ''miten tällainen prosessi olisi kuviteltavissa mahdolliseksi entropian lain edellyttämällä tavalla kaiken aikaa käyttäytyneessä (mikro)fysikaalisessa ympäristössä''.

Niin kauan kun tällaista fysiikan realiteettien puitteissa laadittua kuvausta ei ole olemassakaan, ohjaamatonta evoluutiota ei järkevästi ajatellen voi pitää edes luonnontieteellisenä hypoteesina<ref>fysiikan asettamat reunaehdot huomioon ottaen ja mielessä pitäen tehtynä, tieteen kannalta vakavasti otettavana arvauksena tai ehdotuksena</ref> vaan pelkkänä toivomusaloitteena luonnontieteellisen hypoteesin laatimiseksi – ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.<ref>Tällaisen pelkän toivotun tulevan fysikaalisesti informoidun arvauksen opettaminen suomalaisille ikäluokille muka hyvin perusteltuna tieteellisenä tosiasiana on suoranainen skandaali, joskaan tämä häpeä ei tietenkään rajoitu pelkästään Suomeen vaan on kansainvälistä laatua.</ref>