Muokataan osiota sivusta Metodologinen naturalismi

==Ongelmat==

Metodologinen naturalismi näyttää olevan ennemmänkin kulttuurinen myytti ja tuntuma kuin argumentein perusteltu käsitys. 
[[Tiede|Tieteen]], filosofian ja teologian rajat ovat vain ihmisen rajauksia yhden kokonaisen todellisuuden kuvauksien jaottelemiseksi. Mitään selvää jakoa tuskin voidaan löytää, koska tämä edellyttäisi, että todellisuus itse olisi jakautunut.

Suurin ongelma metodologisessa naturalismissa on, että kun [[tiede]] sitoutetaan tällaiseen vahvaan lähtökohtaoletukseen, tiede lakkaa olemasta totuuden etsimistä ja tieteen selitykset ohjautuvat oletuksen mukaisesti. Tieteen alueen laajetessa myös todellisuus aletaan nähdä tehdyn naturalistisen lähtökohtaoletuksen mukaisena. Kaikki ennakko-oletukset ovat siis varsin vaarallisia tieteessä, vaikka niitä usein tehdäänkin, ja niitä pitäisi voida perustella erityisen vahvasti, jotta ne olisivat uskottavia.<ref>Koska ihminen rajallisuutensa takia ei käytännössä kykene mihinkään lähtökohtaoletuksitta, paras käytännön ratkaisu tieteen lähtökohtasidonnaisuusongelmaan lienee ongelman myöntäminen ja tutkimuseettinen ja -metodologinen sitoutuminen tekemään selkoa omista lähtökohtaoletuksista osana tutkimusraportointia; tämä edellyttää tieteensosiologisissa puitteissa aidosti avointa keskusteluavaruutta, jossa omien metafyysisten sidonnaisuuksien paljastaminen tai paljastuminen ei ole johtamassa ketään tutkijaa ammatillisen vainon – tai edes sellaisen uhan – kohteeksi joutumiseen.</ref>

===Määritelmän ongelma===

Todellisuudessa on erittäin vaikea määritellä sitä, mikä on naturalistinen eli "luonnollinen" selitys. Tämä riippuu paljon henkilön maailmankatsomuksesta. Esimerkiksi kristitylle Jumalan erityinen asioihinpuuttuminen voi joissain tapauksissa<ref>esim. oman tai läheisen täysin yllättävän ja äkillisen parantumisen yhteydessä mutta myös kaikille periaatteessa havaittavien kaikkeutemme pysyvien ja perustavien tekijöiden kuten luonnonvakioiden arvojen osalta</ref> olla saatujen havaintojen "luonnollinen"<ref>etsimättä mieleen tuleva, täysin luonteva ja asianmukainen</ref> selitys.

Vallitsevassa tilanteessa naturalistinen selitys tuntuu käytännössä samaistuvan aineellisen selityksen tai luonnonlain kanssa. Valitettavasti sekä "aineellisuuden" että "luonnonlain" käsite ovat myös avoinna tulkinnalle. Käytännössä "aineellisella" tarkoitetaan niitä entiteettejä, joiden olemassaolo nykyfysiikassa edellytetään. Tästä seuraa, että mikä tahansa, jonka varaan fysiikkaa rakennetaan tai voitaisiin rakentaa, voi olla luonnollista. Nykyään fysiikassa on muotia uskoa pimeään energiaan ja aineeseen, joista on vain kiistanalaisia<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Is 'Dark matter' the 'Unknown God'? | Julkaisu = Creation | Ajankohta = | Numero = 37(2) | Sivut = 22-24 | Tunniste = | Viitattu = 1.6.2015 }}</ref>, epäsuoria havaintoja. Yliluonnollisestakin voi olla epäsuoria havaintoja. "Luonnonlain" paras määritelmä on toistaiseksi se, että luonnonlaki on ilmeisesti jotain, joka saa havaintotapahtumat toistumaan tietyllä tavoin, kun jotkut muut asiat ovat riittävän yhdenmukaisia. Tämän määritelmän alle sopii melkein mitä vain.

===Naturalististen selitysten toimivuus===

Metodologisen naturalismin tähänastinen ideologinen myötätuuli näyttäisi ilmentävän lähinnä vain sitä, että useimmissa jo tyydyttävästi selitettyinä pidetyissä luonnonilmiöissä – kuten painovoiman vaikutukset, kemialliset reaktiot jne. – suunnittelu-selitystä ei ole ennusteissa tarvittu, joten se on ollut järkevää jättää pois laskuista.<ref>Esim. majavapatojen tai kompassitermiittipesien synty ei kuitenkaan selity luonnonlain avulla.</ref> Mutta näissä yhteyksissä ei-naturalististen selitysten etsimisestä pidättyminen ei ole perustunut metodologisen naturalismin vaatimuksiin vaan ennustavuuden kriteeriin (joka sekään ei ole absoluuttinen kriteeri).

Olemassa on kuitenkin jo tapauksia, joissa tyydyttävää naturalistista selitystä ei ole olemassa eikä näköpiirissäkään. Näin ollen on kornia yksinkertaistamista, kun sen perusteella, että Jumalan suoraan vaikutukseen vetoamista ei tieteellisessä selittämisessä ole aiemmin yleensä tarvittu, metodologisen naturalismin peräänkuuluttajat yhä päättelevät, ettei Jumalan vaikutukseen vetoaminen ylipäänsäkään käy päinsä minkään asian tieteellisessä selittämisessä. Eihän kvarkkejakaan käytetty selityksenä ennen kvanttiväridynamiikan keksimistä.

Jumalan – tai ylipäänsä jonkin tarkemmin tuntemattoman mutta riittävän mahtavan älyllisen suunnittelijan – vaikutuksen tulisi siis olla hyväksyttävä tieteellinen selitys silloin, kun se parhaan avoimessa keskusteluavaruudessa käytettävissä olevan tarkastelun mukaan todella ennustaa jotain paremmin kuin muut selitykset. Tulisi myös hyväksyä se seikka, että vaikka huomattava osa nykytutkijoista ei henkilökohtaisesti metodologiseen naturalismiin sitoutuneina voisi kuvitellakaan koskaan julkaisevansa mitään tämänsuuntaista tutkimustulosta, tällaisen ideologisen sitoutuneisuuden tulisi olla kaikille tutkijoille vapaaehtoista, ei "ammatillisen ryhmäkurin" ulkoapäin pakottamaa.

===Toistettavuus===

Olennaisena erona suunnittelijan ja luonnonlakien vaikutustapojen välillä on ainakin toistettavuus: suunnittelija ei välttämättä eikä luultavastikaan orjallisesti toista samassa tilanteessa samaa toimintaa. Sikäli kuin psykologia, arkeologia, historia ja yleensäkin tieteenalat, joissa ei käytetä toistokokeita, voidaan luokitella tieteeksi, [[Suunnitteluteoria|ID]] ja Jumala-selityskin ovat yhtä kaikki hyväksyttävää tiedettä.

Tämä toistettavuusvaatimuksesta luopuminen ei ole luonnonhistoriallisessa tutkimuksessa edes mitään uutta, sillä metodologisen naturalismin puitteissakin pidetään selviönä, että tutkittavat, nykytilanteeseen olennaisesti vaikuttavat menneisyyden ilmiöt eivät kuvitellussa uusintakokeessa toistuisi samanlaisina. Näin ollen tarkoituksellisuusselitysten torjuminen niiden ennustamattomuuteen vedoten vaikuttaakin pikemminkin älyllisesti epärehelliseltä retoriselta tempulta kuin suunnitteluselitysten aidosti tieteelliseltä kriitiikiltä: toistamattomissa olevan, "tähtitieteellisen epätodennäköisen" tarkoituksettoman sattuman vaikutuksiin vetoamisessahan ei olisi havaittu mitään metodista ongelmaa.

===Yhteinen keskustelukenttä===

Väite siitä, että metodologinen naturalismi antaa tieteelle sen tarvitseman keskustelukentän, jonka perusteella eri maailmankatsomuksista lähtevät tutkijat voivat keskustella asioista, on harhaanjohtava. Ei ole mitään syytä, miksi yksi maailmankatsomus, naturalismi, pitäisi etuoikeuttaa kaikille yhteiseksi keskustelukentäksi. Pikemminkin yhteinen keskustelukenttä tulisi muodostaa yhteisistä päättelysäännöistä, todennäköisyyslaskennasta ja muista kestävän päättelyn kriteereistä. Tieteenharjoitusta yhdistävänä tekijänä tulisi siis olla pikemminkin "yhteinen kieli" kuin kollektiivisen pakkoideologian keinoin koulutusputkessa kuosiinsa taottu "yhteinen mieli".

Näin eri katsomuksia edustavat ja niistä insipiraatiota ammentavat tutkijat voisivat neutraalimmin tarkastella jopa omaa ja toistensa maailmankatsomuksia, niiden vaikutusta tulkintaan ja – kääntäen – sitä, minkä maailmankatsomuksen pohjalta rakennettu teoria kussakin tapauksessa antaa lopulta luontevimman tulkinnan havainnoille.