Muokataan osiota sivusta Concordia-teologian periaatteet

==Sisältöperiaate: ''sola scriptura''==

===Alkuhuomautus: Miksi näin?===

Jossain määrin teologisesti valveutunut lukija voi olla näkevinään artikkelin jäsennyksessä ison virheen, kun raamattuperiaate on nimetty sisältöperiaatteeksi. Sitähän sanotaan yleensä muotoperiaatteeksi ja uskonvanhurskaus-oppia vastaavasti sisältöperiaatteeksi. Simo Kiviranta (nimi sanoo jotain niille, joille sanoo) kuitenkin opetti nimitysten olleen alun perin toisin päin, ja tätä alkuperäistä järjestystä seurataan tässä artikkelissa. Ideana siis on, että luterilaisen opin koko sisältö on peräisin Raamatusta, ja myös sen osien keskinäiset suhteet ovat sellaiset kuin ovat syystä, että Raamattu sitä edellyttää.

==="Yksin Raamattu": Mitä se on?===

Luther: {{sitaatti|Pyhä Raamattu ainoastaan on kaiken totuuden lähde ja alkuperä. Raamattu on se kirja, jonka Jumala, Pyhä Henki, on antanut Jumalan seurakunnalle, jotta se voisi oppia tietämään, mikä se on, mitä sen pitää tehdä, mitä sen tulee kärsiä ja mitä siitä tulee. Se on Jumalan Sana, jota on ehdoitta seurattava ja toteltava, kaikkien tulee olla sille alamaisia. Kirkossa ei saa julistaa tai kuulla mitään muuta oppia kuin puhdasta Sanaa, Pyhää Raamattua.}}

Tästä nähdään, että Lutherin mukaan Raamattu sisältää yhtenäisen oppikokonaisuuden, että siis raamatullisuus tai epäraamatullisuus ovat käsityskantojen objektiivisia ominaisuuksia eivätkä pelkkiä mielipidekysymyksiä. Tältä pohjalta hän sitten rajaa kirkon: oikeassa kirkossa kuuluu Raamatun aito ääni, ja yksin se.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kiistojen ilmetessä ne on ratkaistava "paras raamattuperustelu voittakoon" -periaatteella. Se tarkoittaa myös sitä, että tällä periaatteella jo ratkaistut kiistat, jotka on luotettavasti dokumentoitu, rajaavat käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Siksi esim. vanhan kirkon kolme uskontunnustusta ovat sellaisinaan osa luterilaista oppikokonaisuutta. Jumala ei muutu; Raamattu ei muutu; totuus ei muutu; puhdas oppi ei muutu.

===Raamattuargumentoinnin kriteereistä===

Koska raamattuperusteluja käytetään tunnetusti jokseenkin kaikkien mahdollisten ja mahdottomien teologisten kantojen puolustamiseen, yksin Raamattu -periaate edellyttää toimiakseen konkreettista ja johdonmukaista erilaisten raamattuargumenttien arviointikriteeristöä. Muutenhan oltaisiin kehäpäättelytilanteessa. ("Kantamme perustuu parhaisiin raamattuperusteluihin." -- "Mistä tiedätte, että juuri ne ovat parhaita?" -- "Emme kai perustaisi kantaamme niihin, ellemme pitäisi juuri niitä kaikkein parhaina!"/"Emme kai pitäisi kantamme vastaisia perusteluja sen mukaisia perusteluja parempina!")

Klassinen luterilainen (eli Concordia-teologinen) raamattuargumentaatioarviointi lähtee siitä perususkomuksesta, että Raamattu selittää itse itsensä ja että tämä Raamatun itseselitys tulee esiin seuraavanlaisia kriteereitä käytettäessä (C.F.W.Walther: ''Oikea näkyvä kirkko'' -- tämä teos sisältää myös kriteerien tarkemman esittelyn):
#Evankelisluterilainen kirkko antaa alkutekstin yksin ratkaista.
#Evankelisluterilainen kirkko pitää kiinni kielenkäytöstä selittäessään sanoja ja lauseita.
#Evankelisluterilainen kirkko tunnustaa oikeaksi merkitykseksi vain kirjaimellisen merkityksen
#Evankelisluterilainen kirkko pitää kiinni siitä, että kullakin raamatunkohdalla on vain yksi ainoa kirjaimellinen merkitys.
#Evankelisluterilainen kirkko ottaa Raamattua selittäessään huomioon tekstiyhteyden ja tarkoituksen.
#Evankelisluterilainen kirkko tunnustaa, että kirjaimellinen merkitys voi olla joko epävarsinainen tai varsinainen. Evankelisluterilainen kirkko ei kuitenkaan poikkea sanan tai lauseen varsinaisesta merkityksestä, ellei Raamattu itse pakota sitä tekemään. Tämä tapahtuu silloin, kun itse tekstiin sisältyvät asiat tai jokin rinnakkaiskohta tai uskonmukaisuus siihen pakottavat.
#Evankelisluterilainen kirkko selittää hämärät kohdat selvien kohtien mukaan.
#Evankelisluterilainen kirkko ottaa uskonkohdat niiden sijaintipaikoista ja arvioi näiden mukaan sellaisia lausumia, jotka viittaavat niihin vain ohimennen.
#Evankelisluterilainen kirkko hylkää suoralta kädeltä jokaisen selityksen, joka ei ole uskonmukainen. (Room. 12:6)

Tämä tarkoittaa mm. sitä, että pelkkä selittäjän valmiiksi nauttima hyvä maine tai hänen oletettu "hyvä tarkoituksensa" ei riitä selityksen hyväksymiseksi "yhdeksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi". Aivan erityisen sietämätöntä tämän mukaan on sellainen nykyään yleinen menettely, jossa ensin koetetaan esittää, että Raamattua voitaisiin jossain kohtaa tulkita joko niin tai näin, ja sitten esitetään jokin raamatunulkoinen kriteeri, jolla näiden väitettyjen vaihtoehtojen välillä halutaan suorittaa valinta. Jos Raamattua oikein lähestytään ja sitä opitaan oikein ymmärtämään, se valitsee itse oman tulkintansa, kuten lukko avaimensa -- vain lukkoon sopiva avain voi olla oikea, kun taas väkivallan tai tiirikan käyttö lukon avaamiseksi on tyypillisesti rikollista toimintaa.

Erityistä huomiota voi olla syytä kiinnittää ajatukseen "uskonkohtien sijaintipaikoista" (lat. ''sedes doctrinae''): tämä tarkoittaa sitä, että raamattuperusteluksi ei riitä siteerata sellaisia yksittäisiä raamatunkohtia, jotka tuntuvat (jos niin tahdotaan tulkita) sopivan yhteen perusteltavan asian kanssa, vaan että itse perusteltavan asian on oltava jossain raamatunpaikassa selvästi sanottuna. -- Tämähän on itse asiassa sama idea, jota solut toteuttavat muuntaessaan DNA-jaksojen geneettistä informaatiota proteiinirakenteiksi: ei riitä, että kunkin tarvittavan aminohapon koodi on jossain kohdassa genomia, vaan tämän tietyn proteiinin koko aminohappojärjestyksen on oltava koodattuna vähintään yhdessä DNA:n kohdassa. (Kumpaankin tapaukseen liittyy tietysti myös esiprosessointia, jossa tarvittava informaatio eristetään ympäristöstään.)