Muokataan osiota sivusta Kalam- kosmologinen argumentti

== Universumin alku ==

1920–luvulla astronomi '''[[wp:Edwin Hubble|Edwin Hubble]]''' havaitsi [[wp:punasäteily|punasäteily]] –ilmiön, joka yleisen käsityksen mukaan osoittaa [[wp:Universumi#Maailmankaikkeuden_laajeneminen|universumin laajenevan]]. Tämä löytö johti niin kutsuttuun [[wp:Alkuräjähdys|''Big Bang'' –teoriaan]]<ref>Nimityksellä on suomenkielinenkin vastine: ''jymypaukkuteoria''.</br>''Big Bang'' -ilmauksen otti käyttöön astronomi '''Fred Hoyle''', joka itse siinä vaiheessa kannatti omaa kilpailevaa ''Steady State'' -teoriaansa. Tämä "jatkuvan luomisen" teoria edellytti ainetta syntyvän kaiken aikaa vähin erin lisää, niin että universumin ominaistiheys pysyy sen laajenemisesta huolimatta vakiona. Jatkuvan luomisen teoria ei ennustanut jymypaukkuteorian mukaista avaruuden taustasäteilyä, ja kun mittaukset vahvistivat taustasäteilyn olemassaolon, Hoyle myönsi "tappionsa".</br>"''Big Bang'' -teoria" oli siis alun perin poleeminen pilkkanimi, joka kuitenkin ajan mittaan vakiintui yleiseen käyttöön ja muuttui koetulta sävyltään humoristisen neutraaliksi.</ref>. Tämä tiedemaailmassa tällä hetkellä vallalla oleva teoria käsittää ainakin kaksi perusteesiä:
#Tuntemamme universumi sai alkunsa suuresta räjähdyksestä noin 15 miljardia vuotta sitten ja on tämän jälkeen laajentunut.
#Alkuperäisen teorian mukaan<ref>Moreland, J.P. (1987), s. 33</ref> ennen ''Big Bang''iä kaikki olevainen oli matemaattisessa pisteessä, joka oli äärettömän tiheä. Tähän kaikkien [[AW:S#dimensio|dimensioiden]] ulkopuolella olevaan pisteeseen sisältyi kaikki massa, energia, tila ja aika.

[[wp:Termodynamiikka|Termodynamiikan]] toisen pääsäännön, nk. [[wp:entropia|entropian lain]], mukaan käytettävissä olevan energian määrä vähenee suljetussa systeemissä, johon ei tule lisäenergiaa ulkopuolelta. Tämän johdosta universumillammekin on mitä varmimmin edessään lämpökuolema (''heat death''). Maailmankaikkeus ei siis voi olla ikuinen, koska jossakin vaiheessa sitä olisi jo kohdannut tämä lämpökuolema.<ref>Craig, W. L (1994): ''Reasonable Faith – Christian Truth and Apologetics'', Wheaton, Illinois, Crossway Books, s. 115</ref> Sitä, ettei universumi ole luonteeltaan ikuinen vaan on saanut alkunsa ja ollut sen jälkeen olemassa vain äärellisen aikajakson verran, voi siksi pitää tieteellisenä tosiasiana jymypaukkuteoriasta riippumattakin.<ref>Jymypaukkuteoria nauttii varsin suurta kannatusta tutkijoiden keskuudessa, ja monet kristityt apologeetat perustavat teesinsä nimenomaan tähän teoriaan. ''Big Bang'' –teoriassa onkin mielenkiintoisia näkökohtia, jotka puoltavat vahvasti sitä näkemystä, että kaiken takana on älyllinen suunnittelija. Kyseistä teoriaa on kritisoitu pitkälti uskonnollisista syistä, koska "alun" tunnustaminen herättää väistämättä joidenkin mielestä pelottavia teologisia kysymyksiä. Kuten tässä luvussa huomaamme, alun olemassaolo viittaa voimakkaasti myös "alun aiheuttajan" olemassaoloon.</ref> Ajatus ikuisesta maailmankaikkeudesta sotii tuntemiamme [[AW:S#luonnonlaki|luonnonlakeja]] vastaan. [[AW:S#teoria|Teoria]] esimerkiksi ikuisesti supistuvasta ja jälleen laajenevasta<ref>eli syklisesti sykkivästä</ref> maailmankaikkeudesta on luonnonlakien vastainen ja näin ollen mahdoton, ainakin jos huomioon otetaan vain naturalistiset selitykset.<ref>Näistä tarkemmin Craig (1994), ss. 102-116</ref>

Pyrkiessämme hahmottamaan maailmankaikkeuden syntyä joudumme väistämättä tunnustamaan ajattelukykymme rajallisuuden ja toisaalta itse tapahtuman käsittämättömyyden. [[wp:astronomi|Astronomi]] '''Robert Jastrow''' onkin todennut mielenkiintoisesti [[kreationismi|luomisajattelun]] ja ''Big Bang'' –teorian yhtäläisyyksistä:

{{Quotation|Mikä on lopullinen ratkaisu universumin alkuperää koskien? Astronomien antamat vastaukset ovat sekä toisistaan poikkeavia että merkittäviä. Kaikkein merkittävin on se tosiasia, että tieteessä, kuten Raamatussa, maailma alkaa luomisteolla.|Wiester, J.|(1983) The Genesis Connection, Nashville, Nelson, s.24}}

Jos Luoja-hypoteesi hylätään, joudutaan silti hyväksymään "[[ihme]]". Kuten '''[[C. S. Lewis]]''' toteaa:

{{Quotation|Muna, joka ei tule linnusta, ei ole yhtään sen luonnollisempi, kuin lintu, joka on ollut aina olemassa.|Lewis, C.S.|[[God in the Dock]], s. 211}}

Jumala on ainoa olio, jonka olemassaolo ei ole alkanut, joten hänellä ei tarvitse olla aiheuttajaa. Jos Jumalalla olisi aiheuttaja, joutuisimme siirtämään Jumalan "tittelin" tälle aiheuttajalle, joten Jumalan ikuisuus on tässä mielessä varsin [[AW:S#looginen|looginen]] [[AW:S#attribuutti|attribuutti]] Luojalle. Arkielämän pintahengitysfilosofiassa usein esille tuleva Jumalan näkymättömyyden ongelma liittyy sekin omalta osaltaan tähän argumenttiin. Jumala ei ole meidän kolmiulotteisessa tilassamme, jonka pystymme havaitsemaan aisteillamme. Aistimmehan on valmistettu tämän maailmankaikkeuden ilmiöitä havainnoimaan. Jos Jumala olisi aistein havaittava, hänen täytyisi olla osa maailmankaikkeutta ja atomien toiminnalla selitettävissä. Tällöin Jumala olisi myös entropian lain alainen ja olisi loogista olettaa hänen olemassaolonsa alkaneen joskus ja päättyvän joskus. Jumala kokisi näin ollen lämpökuoleman!

Vaikka tieteellisten yksityiskohtien onkiminen [[Raamattu|Raamatusta]] on [[AW:S#hermeneutiikka|hermeneuttisesti]] ongelmallista, monet Jumalan attribuutit Raamatussa ovat yhteensopivia esittämäämme, ja osittain fysiikan lakeihin perustuvaan, [[AW:S#argumentti|argumenttiin]]. Kun puhutaan Jumalan katoamattomuudesta ja muuttumattomuudesta, nämä kuvaukset voidaan tietysti ymmärtää suhteellisina esimerkiksi ihmisen elinikään nähden. Toisaalta ne sopivat myös jo mainittuun Jumalan transsendenttisuuteen<ref>"toisulottuvuuksisuuteen", siis aika-avaruutemme ulkopuoliseen olemassaoloon</ref>, jonka vuoksi Jumala ei voi olla samojen luonnonlakien alainen kuin luomakunta. Hindulaisen teologian mukaan jumala taas olisi täydellisesti sama kuin luomakunta.<ref>Albrecht, M. (1988): ''Jälleensyntyminen vai ruumiin ylösnousemus'', PerusSanoma, s. 155</ref> Myös ''[[New Age]]'' –filosofiassa jumala määritellään säännöllisesti osaksi luomakuntaa,<ref>Esimerkiksi ''New Age'' -feminismin vaalima maajumalatar- tai äiti maa -ajattelu korostaa sitä, että tämä jumalatar ''ei hallitse'' maailmaa, vaan että hän ''on'' maailma. (Starhawk: ''The Spiral Dance'', New York: Harper & Row 1989, 23.) Tämän uskomuksen mukaan äiti maa pirstaloitui alempiarvoisiksi jumaliksi, kun patriarkaalinen kulttuuri tunkeutui muinaiseen Eurooppaan noin 5000 –25 000 vuotta sitten. Tuhoamalla luonnon voi siis tuhota jumalan! (Wise, R. & Brooke, T.: ''Goddess Worship'', ''Spiritual Counterfeit Project Newsletter'', Winter 1998/99, Vol 23:2, 4.)</ref> niin että jokaisesta ihmisestäkin tulee jumala.<ref>Sire J. W. (1991): ''Missä maailmassa – Maailmankatsomukset puntarissa'', PerusSanoma, s. 136</ref> Tämä ei esitetyn kosmologisen argumentin perusteella voi olla Luojan määritelmä. Itämaisiin uskontoihin ja ''New Age'' –ajatteluun liittyvät [[AW:S#syklinen|sykliset]] käsitykset maailmankaikkeuden "jälleensyntymisestä" ovat, kuten aiemmin totesimme, ongelmallisia mm. entropian lain vuoksi.