Muokataan osiota sivusta God's battalions (kirja)

===''Greedy Barbarians in Armor?''===

Johdantokappale: "Haarniskoituja ahneita raakalaisia?".

Vuoteen 1050 mennessä muslimit ovat valloittaneet 2/3 entisestä kristillisestä maailmasta. Menetettyyn alueeseen kuuluvat Lähi-itä, pohjois-Afrikka, Espanja ja Sisilia. [[wp:Seldžukit|Seldžuk-turkkilaiset]] hyökkäävät Bysanttia vastaan ja etenevät puolentoistasadan kilometrin päähän Konstantinopolista. [[wp:Aleksios I Komnenos|Aleksios I Komnenos]], Bysantin keisari, lähettää avunpyynnön Flandersin kreiville ja muille kristityille invaasion torjumiseksi.

Huolimatta Bysantin ja roomalaiskatolisen kirkon välisistä erimielisyyksistä paavi [[wp:Urbanus II|Urbanus II]] pitää Clermontissa 27. marraskuuta 1095 puheen, jossa esittää Komnenoksen avunpyynnön suurelle väkijoukolle. Kuvailtuaan (kirjeessä mainittuja) muslimien harjoittamia julmuuksia paavi esittää sotajoukon lähettämistä ratkaisuna myös toiseen jo pitkään Eurooppaa vaivanneeseen ongelmaan – krooniseen sotimiseen. Euroopan ylhäistö oli innokas käymään sotaa keskenään jo pelkästään hyvän tappelun vuoksi. Jo useakin paavi oli yrittänyt saavuttaa "Jumalan rauhaa" ongelman ratkaisemiseksi – ja tässä oli tilaisuus. Tekosyiden sijaan kristityille oli nyt tarjolla todellinen peruste sotaan lähtemiseksi. Helvetin sotajoukkoja kehotetaan muuttumaan Jumalan sotilaiksi. "''Dieu li volt!''" ('Se on Jumalan tahto!') -huutojen saattelemana päätetään lähteä seuraavana vuonna Pyhälle maalle.

Tämä on perinteinen selitys, miksi ja miten ristiretket alkoivat. Stark esittelee myös modernin, kyynisemmän ja suositumman selityksen ristiretkille: Sen sijaan että niillä olisi haluttu suojella pyhiinvaeltajia ja Jerusalemin pyhiä paikkoja, ne olivat esimakua eurooppalaisesta, äärimmäisen verisestä kolonialismista. Lähi-itään ei marssittu idealismin vaan maiden ja sotasaaliiden vuoksi, ja näitä retkiä johtivat vallasta seonneet paavit, jotka halusivat muslimimassoja käännyttämällä kasvattaa kristikuntaa.

Tämän näkemyksen vaikutuksesta länsimaissa on viime vuosikymmeninä harrastettu paljon itseruoskintaa. ''New York Times'' esitti v. 1999, että ristiretket voidaan hyvällä syyllä rinnastaa Hitlerin julmuuksiin ja Kosovon kansanmurhaan. Samansuuntaisia mutta maltillisempia näkemyksiä ovat esittäneet mm. [[wp:Bill Clinton|Bill Clinton]], [[wp:Karen Armstrong|Karen Armstrong]] ja [http://en.wikipedia.org/wiki/James_Carroll_(novelist) James Carroll]. Stark täsmentää, etteivät nämä ''pyhä sota'' -syytökset ole uusia vaan juontavat juurensa valistusajalle, jolloin brittiläiset ja ranskalaiset intellektuellit keksivät "pimeän keskiajan" korottaakseen itseään ja parjatakseen roomalaiskatolista kirkkoa. Näihin kriitikoihin kuuluivat mm. [[wp:Voltaire|Voltaire]], [[wp:David Hume|David Hume]], [[wp:Denis Diderot|Denis Diderot]] ja [http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Fuller Thomas Fuller]. Näkemys ristiretkeläisistä varhaisina imperialisteina on taas Starkin mukaan luultavasti perua saksalaiselta luterilaiselta kirkkohistorioitsijalta [http://en.wikipedia.org/wiki/Johann_Lorenz_von_Mosheim Johann Lorenz von Mosheimilta] (1693-1755) ja [[wp:Edward Gibbon|Edward Gibbon]]ilta (1737-1794). Tätä ''oman edun tavoittelun'' -teesiä ovat jatkojalostaneet mm. [http://en.wikipedia.org/wiki/Geoffrey_Barraclough Geoffrey Barraclough] (1908-1984), Karen Armstrong ja [http://www.crusades-encyclopedia.com/hansmayer.html Hans Eberhard Mayer].

Näiden modernien selitysten ongelmana on, että ne jättävät huomiotta muslimien provokaatiot ja islamin vuosisatoja jatkuneet veriset yritykset Lännen valloittamiseksi. Vaikka ristiretket alkoivatkin paavin vetoomuksesta, niihin ei liittynyt toiveita muslimien käännyttämisestä. Myös sotaan osallistuneet vaikutusvaltaiset suvut tiesivät, että retkien kustannukset ylittäisivät suuresti odotettavissa olevat vaatimattomat maalliset palkkiot. Lisäksi muslimien oma kauna ristiretkiä kohtaan syntyi vasta 1900-luvulla todellisen eurooppalaisen kolonialismin ilmaantumisen johdettua [[wp:Ottomaanien imperiumi|Ottomaanien imperiumi]]n kaatumiseen.