Muokataan osiota sivusta A New Critique of Theoretical Thought (kirja)

== Käsitteenmuodostuksen ehtoja ==
Saadaksemme käsityksen niistä perususkomuksista ja oletuksista, joita tieteellinen käsitteenmuodostus edellyttää, meidän on siis kiinnitettävä huomiota tieteellisen käsitteenmuodostuksen rakenteeseen. Käsitteet ovat abstraktioita, joiden avulla ajatuksellisesti kiteytämme tietyn oliojoukon yhteiset piirteet, jotka erottavat sen muista. Millä tavalla tieteellisen käsitteenmuodostuksen pohjana oleva abstraktio tapahtuu? Onko tieteellisellä käsitteenmuodostuksella joitakin yleispäteviä ehtoja, jotka tutkijan on aina täytettävä, jos hän haluaa muodostaa käsitteensä kriittisesti perustellulla tavalla?

Käsitteenmuodostuksen yleispätevistä ehdoista saadaan tietoa analysoimalla kysymyksiä, joihin jokainen tutkija joutuu vastaamaan, kun hän pyrkii muodostamaan käsitteitä teoreettisesti perustellulla tavalla. Nämä kysymykset koskevat sekä tutkimuksen kohteen luonnetta että tutkimuskohteen suhdetta muuhun todellisuuteen. Jos esimerkiksi muodostamme käsitettä atomista, joudumme ottamaan kantaa siihen, miten atomin fysikaaliset ominaisuudet suhteutuvat sen matemaattisiin ominaisuuksiin. Lisäksi joudumme ottamaan kantaa siihen, miten atomin fysikaaliset ja matemaattiset ominaisuudet suhteutuvat havaintoihimme. Tällöin joudumme ottamaan kantaa fysikaalisen ja matemaattisen aspektin keskinäiseen suhteeseen ja suhteuttamaan nämä molemmat havaintoihin. Koska käsite on luonteeltaan looginen, joudumme lisäksi ottamaan kantaa siihen, miten looginen aspekti suhteutuu matemaattiseen, fysikaaliseen ja havaintoaspektiin. Koska atomin fysikaalinen ja matemaattinen aspekti ovat yhteydessä toistensa kanssa, meillä täytyy olla jokin oletus aspektien välisestä yhteydestä.

Kuten edellä todettiin, Dooyeweerdin mukaan tieteellisiä käsitteitä muodostettaessa joudutaan ottamaan kantaa kolmeen perusongelmaan ja vastaamaan kolmeen perustavaan kysymykseen: (1) Miten on mahdollista poimia tutkimuskohde erilleen muusta todellisuudesta tutkimuksen kohteeksi? Toisin sanoen: Miten käsitteellinen abstraktio on mahdollista? (2) Mistä lähtökohdasta on mahdollista luoda yhteys käsitteellis-loogisen ajattelun ja tutkimuskohteena olevan todellisuuden osan välille? Toisin sanoen, miten on mahdollista luoda sellainen käsite, joka tavoittaa joitakin piirteitä todellisuudesta? (3) Millä tavalla ajattelu pystyy siirtymään todellisuutta jaottelevasta abstraktiosta kohti todellisuuden yhtenäisyyden ymmärtämistä? Miten on mahdollista ajattelussa saada teoreettinen kokonaisnäkemys todellisuudesta sekä käsitys todellisuuden perimmäisestä yhtenäisyydestä? Koska ihminen on omassa toiminnassaan osallinen kaikista osa-alueista, hän voi etsiä niitä yhdistävää tekijää oman itsetajuntansa, oman minuutensa pohjalta. Niinpä nousee kysymykseksi: Miten tutkija voi tuntea itsensä? Miten tutkijan itsereflektio on mahdollista?

Tieteellisen tutkimuksen tutkimuskohteena on aina jokin rajattu todellisuuden osa-alue. Dooyeweerdin mukaan tieteellisessä käsitteenmuodostuksessa on kyse siitä, että yksi todellisuuden aspekti erotetaan ajallisesta yhteydestään muiden aspektien kanssa ja asetetaan tutkijan tietoisuuden sisällä vastakkaissuhteeseen loogisen aspektin kanssa. Dooyeweerd erottaa kaikkiaan viisitoista eri aspektia (suluissa ydinmerkitys): 

# numeerinen (lukumäärä)
# geometrinen (laajuus)
# kinemaattinen (liike)
# fysikaalinen (energia)
# biologinen (orgaaninen elämä)
# psyykkinen (tunne)
# looginen (analyyttinen erottelu)
# kulttuuri-historiallinen (hallinta)
# kielellinen (symbolinen esittäminen)
# sosiaalinen (vuorovaikutus)
# taloudellinen (ekonomia)
# esteettinen (kauneus, harmonia)
# juridinen (retribuutio)
# moraalinen (lähimmäisenrakkaus)
# usko (perustava varmuus)

Käsite sisältää oletuksen tiettyä oliojoukkoa luonnehtivien piirteiden keskinäisestä suhteesta. Koska nämä piirteet tavallisesti sijoittuvat useille eri todellisuuden aspekteille, käsitteeseen sisältyy lausumaton oletus todellisuuden eri aspektien keskinäisestä suhteesta ja niiden välisen yhteyden perustasta. Jos esimerkiksi muodostamme käsitteen ihmisestä, joudumme suhteuttamaan ihmisen fysikaalisen, biologisen, psyykkisen, loogisen, kielellisen, taloudellisen, sosiaalisen, moraalisen, esteettisen ja uskonnollisen puolen toisiinsa ja muodostamaan käsityksen eri aspektien välisestä suhteesta. 

Käsitteistöä voidaan verrata verkkoon, koska käsitteet saavat merkityksensä paljolti sen mukaan, mikä paikka niillä on käsitejärjestelmässä. 

{{lainaus|Jos emme ole selvillä verkon silmukoiden sijainnista eli tutkimuksen keskeisten käsitteiden merkityksistä, emme tiedä mitä saimme saaliiksi eli mistä tutkimus puhuu.|Kakkuri-Knuuttila<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kakkuri-Knuuttila, Marja-Leena | Nimeke = Argumentti ja kritiikki | Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus | Vuosi = 1998 | Sivu = 328 }}</ref>}}