Muokataan osiota sivusta Maailman ikä – teologinen näkökulma

=====Seitsemännen päivän oletettu jatkuminen=====
Seitsemännen päivän jatkumiselta putoaa pohja kun luetaan mitä Raamatussa sanotaan ({{rp|1. Moos. 2:2-3}}). Jälkimmäinen jae selvästi toteaa, että lepo on päättynyt:

{{sitaatti|Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt}} 


Seitsemännen päivän päättymättömyyttä on perusteltu myös Heprealaiskirjeen kohdalla ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Heprealaiskirjeen jakeet 3 ja 4 opettaa, että luomisviikon seitsemäs päivä on rinnakkainen siihen lepoon, joka voidaan löytää vain Kristuksen kautta. Vain ne, jotka ovat uskoneet Kristukseen, pääsevät tähän lepoon. Jos Raamattu puhuisi kirjaimellisesti luomispäivän jatkumisesta, silloinhan kaikki '''jo olisivat''' tässä levossa. Selvästikin tässä ''lepo'' viittaa hengelliseen lepoon.

Jae kolme kyllä opettaa Jumalan levosta, mutta rinnastuksessa ei olisi mitään järkeä ellei luomisviikon seitsemäs päivä ollut tavallinen 24 tunnin päivä. Heprealaiskirjeessä ei sanota, että "he eivät pääse ''luomisviikon seitsemännen päivän'' lepooni". 

Eikö Jumala olisi sitten voinut levätä oikean 24 tunnin päivän menneisyydessä, ja sitten jatkanut lepoa nykyhetkeen asti? Jos joku sanoo maanantaina levänneensä lauantaina ja jatkavansa lepoa yhä, niin kukaan ei väitä että lauantai kesti maanantaihin asti.

Heprean sana ''shabat'' on perfektissä, joka tarkoittaa ''loppuun saatettua'' tekemistä menneessä. Tietystikin Jumala lepää yhä luomistyöstään koska Hän sai sen päätökseen. Mutta missään Raamatussa ei sanota, että Jumala jatkaa lepopäivän lepoaan. Päinvastoin, Raamattu opettaa, että Jumalan ''seitsemännen päivän lepo'' on päättynyt. 

Kun Herra Jumala asetti sapatin vieton ({{rp|2. Moos. 20:11}}, {{rp|2. Moos. 31:17}}), Hän itse todisti koko luomisviikon - seitsemäs päivä mukaan lukien - olleen normaali viikko.