Muokataan osiota sivusta Maailman ikä – teologinen näkökulma

====Perustelut vastaan====

*{{rp|1. Moos. 1:12}} "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..."  Samalla logiikalla kun kantaa on puolustettu ylhäällä voidaan koittaa selittää Jeesuksen Uudessa testamentissa veden muuttamista viiniksi. Voidaanko siis ajatella, että viinin valmistusprosessista johtuen Jeesus vietti häissä viikkoja, kuukausia, tai vuosia? Tietenkään ei voida. 

*{{rp|1. Moos. 2:4}} Tässä kohdassa monet näkevät "toisen luomiskertomuksen". Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä luontevin tapa on tulkita tämä Aadamin kuvaukseksi siitä mitä tapahtui. "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", ja se viittaa suoraan siihen aikaan kun Jumala loi. Mikään osa tekstiä ei viittaa siihen, että kyse olisi määräämättömän pitkästä ajasta.

* Ylhäällä on myös esitetty, että {{rp|Hes. 30:3}} ja {{rp|Hoos. 6:2}} käyttävät päivä sanaa pidemmässä mielessä. 
** Johdannossa {{rp|Hes. 30:3}} tekstiin kerrotaan selvästi, että kyse on ennustuksesta, profetiasta. Näin ollen yhtymäkohtien vetäminen historialliseen kuvaukseen on perusteetonta.
** {{rp|Hoos. 6:2}} puolestaan on selvässä heprealaisessa runomitassa oleva runo. Kohdassa on kyseessä rinnakkainen runo (parallelism), jossa toistetaan kahta - mahdollisesti kolmea asiaa (mikäli "saamme elää hänen edessänsä" on runon kolmas osa).

*Kanta kohtaa mahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella. Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.


=====Seitsemännen päivän oletettu jatkuminen=====
Seitsemännen päivän jatkumiselta putoaa pohja kun luetaan mitä Raamatussa sanotaan ({{rp|1. Moos. 2:2-3}}). Jälkimmäinen jae selvästi toteaa, että lepo on päättynyt:

{{sitaatti|Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt}} 


Seitsemännen päivän päättymättömyyttä on perusteltu myös Heprealaiskirjeen kohdalla ({{rp|Hebr. 4:1-5}}). Heprealaiskirjeen jakeet 3 ja 4 opettaa, että luomisviikon seitsemäs päivä on rinnakkainen siihen lepoon, joka voidaan löytää vain Kristuksen kautta. Vain ne, jotka ovat uskoneet Kristukseen, pääsevät tähän lepoon. Jos Raamattu puhuisi kirjaimellisesti luomispäivän jatkumisesta, silloinhan kaikki '''jo olisivat''' tässä levossa. Selvästikin tässä ''lepo'' viittaa hengelliseen lepoon.

Jae kolme kyllä opettaa Jumalan levosta, mutta rinnastuksessa ei olisi mitään järkeä ellei luomisviikon seitsemäs päivä ollut tavallinen 24 tunnin päivä. Heprealaiskirjeessä ei sanota, että "he eivät pääse ''luomisviikon seitsemännen päivän'' lepooni". 

Eikö Jumala olisi sitten voinut levätä oikean 24 tunnin päivän menneisyydessä, ja sitten jatkanut lepoa nykyhetkeen asti? Jos joku sanoo maanantaina levänneensä lauantaina ja jatkavansa lepoa yhä, niin kukaan ei väitä että lauantai kesti maanantaihin asti.

Heprean sana ''shabat'' on perfektissä, joka tarkoittaa ''loppuun saatettua'' tekemistä menneessä. Tietystikin Jumala lepää yhä luomistyöstään koska Hän sai sen päätökseen. Mutta missään Raamatussa ei sanota, että Jumala jatkaa lepopäivän lepoaan. Päinvastoin, Raamattu opettaa, että Jumalan ''seitsemännen päivän lepo'' on päättynyt. 

Kun Herra Jumala asetti sapatin vieton ({{rp|2. Moos. 20:11}}, {{rp|2. Moos. 31:17}}), Hän itse todisti koko luomisviikon - seitsemäs päivä mukaan lukien - olleen normaali viikko.