Muokataan osiota sivusta A New Critique of Theoretical Thought (kirja)

===Idea osa-alueiden välisestä yhteydestä===

Jos rationalistista lähestymistapaa hallitsee tieteen ihanne, todellisuuden yhdistävänä tekijänä pidetään ajattelun jatkuvuutta absolutisoidulla alueella. Tämä johtaa moniin erilaisiin käsityksiin jatkuvuudesta kuten matematismiin, mekanismiin, fysikalismiin, biologismiin ja psykologismiin. Ajattelu on reduktionistista, pelkistävää, koska todellisuus pyritään käsitteellistämään absolutisoidun osa-alueen pohjalta.

Darwinismi on yksi esimerkki matemaattisen tieteen ihanteen sovelluksesta luonnon ilmiöiden selittämiseen siten, että todellisuuden yhdistävänä tekijänä pidetään ajattelun jatkuvuutta absolutisoidulla alueella. Darwinismissa oletetaan, että vähittäisten muutosten välityksellä etenevä mekanistinen prosessi pystyy selittämään sen, miten inhimillinen persoona on kehittynyt alkeellisista elämän muodoista. Dooyeweerdin sanoin ilmaistuna darwinismi on ”humanistisen tieteen ihanteen naturalistinen ja spekulatiivinen tuote”.<ref name="Dooyeweerd97">{{Kirjaviite | Tekijä = Dooyeweerd, Herman | Nimeke = Christian Philosophy and the Meaning of History | Julkaisija = Lewiston: The Edwin Mellen Press | Vuosi = 1997 | Sivu = 89 }}</ref> Tieteen ihanteen vaikutus kulttuurimme on niin valtava, että Dooyeweerd puhuu tässä yhteydessä ”evoluution hypnoosista”. Tämän hypnoosin voima näkyy siinä, että darwinistisella evoluutioteorialla on lähes kyselemätön asema, vaikka yksikään tosiasia ei suoranaisesti tue sen oletusta kokonaisvaltaisesta makroevolutiivisesta muutosprosessista.

{{sitaatti|Tieteellinen tutkimus ei tuottanut yhtään ainoaa tosiasiaa, joka olisi tukenut darwinistisen teorian perustavaa hypoteesia, nimittäin sitä, että todelliset eliölajit saavat täysin vaihtelevia muotoja ja kehittyvät mekaanisen ”sopeutumisen” jatkuvan prosessin kautta.|Dooyeweerd<ref name="Dooyeweerd97" />}}

Huolimatta siitä, että tosiasiat eivät tue evoluutiota, evoluutioajattelu ohjaa kulttuurimme ajattelua, koska humanistisella tieteen ihanteella ja siihen liittyvällä oletuksella todellisuuden yhtenäisyyden perustasta on suuri vetovoima aikamme ihmiseen. Tämän ajattelutavan vaikutus on niin suuri, että usein myös kristillinen oppi pyritään sopeuttamaan evolutionistiseen dogmaan. ”Raamatun luomiskertomus pyritään monin tavoin sopeuttamaan Prokrusteen vuoteeseen.”<ref name="Dooyeweerd97" />  

Jos taas rationalistista lähestymistapaa hallitsee persoonallisuuden ihanne, täysin vapaaksi käsitetyn ihmispersoonallisuuden jokin ominaisuus korotetaan koko todellisuuden yhdistäväksi tekijäksi. Toinen mahdollisuus on, että ihminen luo arvojen järjestelmän, jossa määritellään arvojen suhde toisiinsa.

Irrationalismissa ihmisen kokeman maailman yhtenäisyys perustuu siihen, että kukin yksilö tai yhteisö elää itse konstruoimassaan tai luomassaan maailmassa. Toinen mahdollisuus on se, että ihminen on osa irrationaalista elämän virtaa. Irrationalismia edustavat myös ateistisen eksistentialismin eri muodot.