Muokataan osiota sivusta God's battalions (kirja)

====''Muslim warfare''====

Miten arabit valloittivat niin nopeasti ja näennäisen vaivattomasti laajoja alueita "sivistyneiltä" imperiumeilta? Jotkut historioitsijat vetoavat miesylivoimaan ja toiset uskonnollisen kiihkon tuomaan päättäväisyyteen. Starkin mukaan muslimit olivat kuitenkin yhtä kyvykkäitä hyökkäämään ja vetäytymään kuin Bysantin ja Persian armeijat ja heidän joukkonsa olivat huomattavasti pienemmät. "Sivistyneemmillä" imperiumeilla ei ollut sotateknistä etulyöntiasemaa – lukuunottamatta piirityskoneita, joita tosin ei käytetty puolustussodissa. Kaikki osapuolet olivat yhtä lailla riippuvaisia miekoista, keihäistä, kirveistä ja jousipyssyistä. Kaikki käyttivät kilpiä ja ne, joilla oli varaa, rintapanssareita.  Aikakaudelle oli myös tyypillistä, ettei Bysantilla ja Persialla ollut kovin kurinalaisia joukkoja. Ne koostuivat pääosin vierasmaalaisista palkkasotureista (joista suuri osa sitä paitsi oli arabeja). Nämä joukot eivät myöskään olleet arabiarmeijoita paremmin koulutettuja, vaan ne oli tarkoitettu lähinnä passiiviseen puolustukseen kuten linnakkeiden ja<!-- varustamoiden : mitä tämä on englanniksi? --> muiden tärkeiden kohteiden varusväeksi. Persian ja Bysantin ratsuväki taas oli tiedusteluun ja vihollisjoukkojen liikkeiden seurantaan määrällisesti riittämätöntä.

Kamelien käyttö antaa arabeille logistisen etulyöntiaseman. Kamelikaravaanit, joihin muslimeilla oli monopoli, olivat ainoa käytännöllinen tapa matkustaa aavikoiden poikki. Vihollisjoukkojen sivustaan kyettiin iskemään erämaasta käsin ja tarvittaessa voitiin aina vetäytyä aavikon suojaan. Tämä antoi etulyöntiaseman Lähi-idän ja pohjois-Afrikan valloitussodissa. Vastoin yleistä käsitystä arabien menestys perustui pieniin armeijoihin, joihin kuului harvoin yli 10&nbsp;000 miestä. Nämä joukot luottivat nopeuteensa, jonka turvin ne kykenivät tehokkaasti tuhoamaan liian etäälle toisistaan levittäytyneet vihollisjoukot tai kuluttamaan ne hyödyttömissä takaa-ajoissa. Bysanttia rasitti myös imperiumin suuruus ja joukkojen venyttäminen liian laajoille alueille.

Arabeja myös johdettiin erittäin taitavasti. Kaikki keski- ja korkea-arvoiset upseerit valittiin Mekan islamilaisen eliitin riveistä. He ymmärsivät hallinnoinnin, komentoketjun ja strategisten tavoitteiden merkityksen. Varhaisten muslimijoukkojen upseerit valittiin myös meriittien perusteella – toisin kuin Bysantin ja Persian joukkojen, joiden ainoaksi pätevyydeksi jäivät sukulinjat.