Muokataan osiota sivusta Pascalin peliteoria

== Miksi kääntyä ateistiksi? ==

Kaikkein parhaiten argumentti toimii luultavasti ateistiksi kääntymisen ehkäisijänä. Minkä takia ihmisen, joka on elänyt esimerkiksi kristittynä, kannattaisi missään tilanteessa kääntyä ateistiksi?

Ateistiksi kääntymisen ymmärrettävänä perusteluna voisi pitää totuuden seuraamista ehdoitta. Jos siis todistusaineisto vastaansanomattomalla tavalla osoittaisi, ettei mitään jumalia ole olemassa, niin tätä voisi pitää hyvänä syynä kääntyä ateistiksi. On kuitenkin varsin helppo havaita, ettei mitään varsinaisia jumalattomuustodistuksia ole olemassa. Yksittäisiä teistisiä uskomuksia vastaan on kyllä esitetty monia argumentteja, mutta juuri ateismiin uskomisen perusteeksi tarjotaan yleensä [[tietämättömyyteen vetoaminen|tietämättömyyteen vetoamista]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Koistinen, Olli & Räikkä, Juha | Nimike=Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan | Sivu=110–112 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 951-37-2034-9}}</ref> Ateisti voi siis sanoa, että teistin tulisi todistaa Jumalan olemassaolo, ennen kuin hänen olisi järkevää uskoa siihen. Jos teisti sitten tarjoaa jonkun [[Jumalan olemassaolo|perusteen]] Jumalan olemassaololle, ateisti voi syyttää teistiä [[aukkojen Jumala]]an vetoamisesta ja todeta ettei todiste ole riittävän hyvä. Ateistin on käytännössä aina mahdollista keksiä [[Naturalistien paniikkiratkaisut|vaihtoehtoinen selitys]] todistusaineistolle, tai sitten hän voi todeta, ettei asiaa vielä tiedetä, niin kauan kuin Jumala olisi ainoa ratkaisu ongelmaan. Jos ateistilta sitten kysyy, että minkälainen todiste riittäisi, jotta Jumalan olemassaoloa voisi pitää uskottavana, ateisti saattaa tähän vastata, että Jumala kyllä tietäisi [[Ateismin falsifioitavuus|mikä olisi riittävä todiste]] ja esittäisi sen varmasti, jos olisi olemassa. Tähän päälle voi vielä kysyä: [["Miksei Jumala ilmoita itseään selvästi?"]] Tämän retoriikan jäljiltä tulee kuitenkin huomata, ettei ateismille ole edelleenkään esitetty ainoatakaan järjellistä todistetta. Tietämättömyyteen vetoaminen on nimittäin argumentointivirhe.

On siis naiivia kuvitella, että ateismiin uskottaisiin, koska sen tiedettäisiin olevan totta. Useimmat ateistit myöntävätkin olevansa tietojensa puolesta agnostikkoja<ref>Tällainen ateisti ei siis katso voivansa mennä kannanmäärityksessään Jumalan olemassaolokysymykseen agnostikkoa pitemmälle sillä perusteella, että tietäisi tätä enemmän, vaan ateismi on hänelle lähinnä tunteen ja tahdon asia: agnostikko katsoo sietävänsä ajatuksen Jumalan mahdollisesta olemassaolosta ja voivansa mukautua siihen, tällainen ateisti ei. Tunnettu ateistifilosofi Thomas Nagel on suoraan todennutkin, ettei tahdo todellisuuden olevan sellainen kuin teistit ajattelevat sen olevan.</ref>: heillä ei mielestään ole riittävää tietoa uskoakseen jumalaan – eikä toisaalta riittävää tietoa todistaakseen, ettei jumalia ole. Jos asiaa ei voida ratkaista puhtaasti tiedollisilla argumenteilla, niin peliteoreettinen lähestymistapa on erittäin perusteltu ja ateismi voidaan hylätä puhtaasti käytännöllisistä syistä.<ref>Tällöin siis kysymys on siitä, paljonko kenenkään järkevästi ajatellen kannattaa riskeerata siksi, ettei tahdo Jumalan olevan olemassa, kun kuitenkin järkensä puolesta tietää ja myöntää, ettei hänen vallassaan ole Jumalan olemassaolon estäminen tai sen seurausten rajoittaminen vaan että loogisesti ottaen itse kunkin ateistin ainoa oikeassa olemisen toivo on siinä, ettei Jumala ehkä olisi olemassa, vaikka hän sitä päinvastoin hartaasti toivoisikin. Tällaisessa tilanteessa oman kannan ratkaiseminen siltä pohjalta, että päättää toimia ikään kuin tietäisi asian olevan niin kuin itse toivoo, vaikka tietää, ettei tätä tiedäkään, voi tosin antaa jonkinlaista subjektiivista tyydytyksen kokemusta ("sainpahan Jumalan viralta edes omassa elämässäni!") mutta ei ole objektiivisessa mielessä järkevää (ei perustu tosiasioihin vaan toiveajatteluun ja täyttää siis esim. Dawkinsin kannattaman "uskonnollisuuden määritelmän").</ref>

Tämän takia ihmisen, joka ei voi olla varma ateismin totuudellisuudesta, ei järkevästi arvioiden kannata missään tilanteessa kääntyä ateistiksi.<ref>Omalta kannalta paremmaksi tiedetyn tilanteen tahallinen vaihtaminen omalta kannalta huonommaksi tiedetyksi on ilmeisen järjetöntä toimintaa.</ref>