Muokataan osiota sivusta Onko moraaliopetus indoktrinaatiota?

== Kohlberg: loukkaako sisällöllinen moraaliopetus yksilön autonomiaa? ==

Lawrence Kohlberg on sitä mieltä, ettei ole mahdollista opettaa sisällöllisiä moraalisia periaatteita loukkaamatta kasvatettavien moraalista autonomiaa. Hänen mielestään sisällölliset kysymykset tulisi moraaliopetuksessa asettaa syrjään ja keskittyä niiden sijasta pelkästään moraalipäättelyyn tarvittavien valmiuksien kehittämiseen tiettyjen moraalikehityksen vaiheiden mukaisesti. Kohlbergin mielestä moraalikasvatus, joka pyrkii opettamaan sisällöllisiä moraaliperiaatteita ja kehittämään tiettyjä hyveitä, on luonteeltaan indoktrinoivaa ja epädemokraattista (Kohlberg & Turiel 1971: 412-413, 421). Hän haluaa rajoittaa moraalikasvatuksen pelkästään niiden ajatuksellisten valmiuksien kehittämiseen, jotka ovat edellytyksiä kypsille moraalisille arvostelmille. 
	
Kohlberg olettaa, että moraalinen päättely kehittyy kolmen eri tason kautta, jotka ovat esisovinnainen, sovinnainen ja periaatteellinen moraalinen taso. Kukin taso jaetaan edelleen kahteen vaiheeseen, joten vaiheita tulee kaikkiaan kuusi: 

ESISOVINNAINEN TASO

(1) Heteronominen moraali, jossa totellaan sääntöjä, jotta vältettäisiin rangaistuksia. 

(2) Oman edun ja reilun vaihdon moraali, jossa otetaan huomioon toisten edut, jotta he puolestaan ottaisivat huomioon omat etumme.  
SOVINNAINEN TASO

(3) Mukautuva moraali, jossa toimitaan ihmisten, erityisesti läheisten ihmisten odotusten mukaisesti. 

(4) Sosiaalisen järjestelmän moraali, jossa täytetään ne velvollisuudet, joista on yhteisesti sovittu. 
AUTONOMINEN ELI PERIAATTEIDEN TASO

(5) Yhteiskuntasopimuksen tai hyötyajatteluun perustuva tai yksilön oikeuksien moraali, jossa ollaan tietoisia eri yhteisöjen moraalisääntöjen eroista, mutta pidetään oikeana noudattaa yhteiskunnassa vallitsevia sääntöjä, koska niistä on yhteisesti sovittu. Samalla tiedostetaan joidenkin ei-suhteellisten arvojen ja oikeuksien (kuten elämän ja vapauden) olemassaolo.

(6) Yleispätevä moraali, johon päädytään puolueettoman rationaalisen ajattelun pohjalta. 
	
Kolmannessa ja neljännessä vaiheessa moraaliarvostelmat muodostetaan yhteiskunnassa vallitsevien tapojen mukaan, viidennessä koko yhteiskunnan hyväksymien standardien mukaan ja kuudennessa niiden perustana on "oikeudenmukaisuuden yleispätevät periaatteet, ihmisoikeuksien vastavuoroisuus ja tasa-arvoisuus ja kunnioitus yksilöiden inhimillistä arvokkuutta kohtaan" (Kohlberg & Turiel 1971: 413, 415, 428).
	
Vasta kuudes vaihe merkitsee Kohlbergin mukaan täysin kypsää moraalista näkökulmaa. Vasta sen vaiheen saavuttaneet ihmiset pystyvät tekemään päteviä moraaliarvostelmia. Kohlbergin tutkimukset eivät kuitenkaan tue oletusta, että ihmiset yleensä saavuttaisivat kuudennen vaiheen. Näiden tutkimustensa pohjalta Kohlberg joutuu lopulta myöntämään, että koko teoria oli ehkä "pelkkää mielikuvitusta" (Kohlberg 1980: 27). Tutkimustensa perusteella hän muuttaa mieltään ja päätyy näkemykseen, että moraalikasvatuksessa ei tulisi opettaa pelkästään sokraattisella keskustelumenetelmällä, jossa kasvatettavat itse löytävät oikeat moraaliset näkemykset, vaan lapsille tulisi opettaa sisällöllisiä moraaliperiaatteita. (Kohlberg 1980: 28.) 
	
Jos keskitytään pelkästään moraalisen päättelyn perustana olevien valmiuksien kehittämiseen ja jos vain harvat saavuttavat asteen, jossa he pystyvät itsenäisesti johtamaan yleispäteviä moraalisia periaatteita, on seurauksena elitistinen tilanne, jossa vain näiden harvojen moraalisella päättelyllä on merkitystä (Airaksinen 1982: 130-131). Tämä estäisi tasa-arvoisen moraalisen keskustelun. Kohlbergin teoria ei tee oikeutta moraalisen tiedon luonteelle, joka ei perustu ensisijaisesti muodolliseen päättelyyn, vaan moraaliseen keskusteluun, jossa erilaisia moraalisia näkemyksiä vertaillaan ja arvioidaan. Siten Kohlbergin teoria moraalisen kehityksen vaiheista antaa yksipuolisen kuvan moraalisen kokemuksen luonteesta. On kyseenalaista sivuuttaa moraalisten käytäntöjen pohjana oleva moraalinen tieto sellaisen teorian perusteella, joka on ristiriidassa empiirisen tutkimuksen avulla saatujen tulosten kanssa. Moraalinen käytäntö ei välttämättä nojaa Kohlbergin kuudennen vaiheen tapaiseen abstraktiin päättelyyn saavuttaakseen tiedon yleispätevistä moraalisista periaatteista. Tietoa yleispätevistä moraalisista periaatteista ei välttämättä tarvitse johtaa loogisesti muista periaatteista. Nämä periaatteet voivat olla tiedollisesti oikeutettuja ilman erityisiä argumentteja. Lapsi voi saavuttaa moraalista tietoa, kun hänelle opetetaan päteviä moraalisia periaatteita ja hän intuitiivisesti vakuuttuu niiden pätevyydestä.   
	
Näyttäisi siis perustellulta opettaa sisällöllisiä moraalisia periaatteita lapsille. Vaikka heidän päättelykykynsä onkin vielä kehittymätön, he ovat moraalisia olentoja ja heidän moraalinen tietoisuutensa kehittyy asteittain tavalla, jota ei voida palauttaa abstraktin päättelyn kehittymiseen. Samalla moraalikasvatuksen tulisi kehittää heidän valmiuksiaan pohtia moraalisia kysymyksiä itsenäisesti ja arvioida heille opetettujen periaatteiden pätevyyttä.