Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation sisältökriteeri

== Opillisten uskomusten merkityksellisyys ==

Opillisille uskomuksille katsotaan olevan ominaista myös se, että ne koetaan erityisen merkitykselliseksi. Koska nämä uskomukset koetaan niin merkityksellisiksi ja tärkeiksi, ihmisten on oletettavasti vaikeampi suhtautua niihin viileän puolueettomasti. Tämän taas ajatellaan lisäävän indoktrinaation todennäköisyyttä. Doktriinien merkityksellisyydessä on useita ulottuvuuksia (Thiessen 1993: 66). 
	
1. Uskomusten tärkeys. Opilliset uskomukset käsittelevät merkityksellisiä asioita, kuten ihmisen paikkaa maailmassa ja hyvän elämän luonnetta. Ne koskettavat ihmistä henkilökohtaisesti. Koska ne koskettavat ihmistä henkilökohtaisesti, on vaarana, ettei hän pysty suhtautumaan niihin puolueettomasti ja arvioimaan niitä koskevaa todistusaineistoa puhtaasti järkisyillä. 
	
Opillisten uskomusten tärkeys ja niiden henkilökohtainen merkitys eivät kuitenkaan välttämättä erota niitä tieteellisistä uskomuksista (Thiessen 1993: 72-73). Monet tieteelliset löydöt on koettu tärkeiksi, ja ne ovat muuttaneet ihmisen tapaa kokea maailma ja itsensä. Monet ihmiset rakentavat oman kokemuksensa maailmankaikkeudesta tieteellisen tiedon varaan, ja he kokevat sen merkityksen henkilökohtaisen näkemyksensä avartumisena. He eivät suhtaudu tieteellisiin löytöihin pelkästään kuin viileä ulkopuolinen tarkkailija, vaan niillä on heille henkilökohtainen merkitys. Tämä tuntuu täysin luonnolliselta ja hyväksyttävältä asenteelta. Ennemminkin on vaikea ymmärtää päinvastaista asennetta, jossa ihmistä ei henkilökohtaisesti kiinnosta se, millaisessa maailmassa hän elää ja minkälaiset lainalaisuudet ja tosiasiat siinä pätevät.   
	
2. Uskomusten merkitys toiminnalle ja käyttäytymiselle. On myös ehdotettu, että opilliset uskomukset eroavat tiedollisesti hyväksyttävistä sikäli, että opillisiin uskomuksiin on sisäänrakennettu käytännöllisiä sovelluksia: ne johtavat tietynlaiseen käyttäytymiseen ja saavat ihmisen toimimaan tietyllä tavalla, omistautumaan tietynlaiselle elämäntavalle. 
	
Taaskaan ei ole ilmeistä, että tämä piirre erottaa opillisia uskomuksia tieteellisistä. Monet tieteelliset löydöt ovat ratkaisevasti vaikuttaneet ihmisten käyttäytymiseen. Kun tiede paljastaa jonkin lainalaisuuden, jonka huomioon ottaminen parantaa ihmisten mahdollisuuksia toimia maailmassa, tuntuisi aika perustelemattomalta olla käytännössä välittämättä tästä löydöstä. Tieteen käytännöllisestä merkityksestä on osoituksena esimerkiksi teknologisten sovellusten merkittävä vaikutus jokapäiväiseen elämään. Tai voimme ajatella vaikkapa sitä, miten tieteellinen tieto auttaa meitä ennustamaan säätä ja miten taas sääennusteet ohjaavat monia käytännön ratkaisuja. (Thiessen 1993: 73-4)
	
3. Uskomusten levittäminen ja muiden vakuuttaminen koetaan tärkeäksi. Koska uskomukset koetaan tärkeiksi, pyritään epäuskoisia vakuuttamaan niiden pätevyydestä. Tällä taas ajatellaan olevan taipumusta johtaa sellaisten vaikutuskeinojen käyttöön, jotka eivät perustu pelkästään järkisyiden esittämiseen. 
	
Pyrkimystä vakuuttaa muita tiettyjen käsitysten oikeellisuudesta ei sinänsä voitane pitää ongelmallisena. Kysymys on lähinnä siitä, miten se tehdään. Koko koulujärjestelmä on laajamittainen yritys vakuuttaa oppilaita tietynlaisten käsitysten pätevyydestä. Koska oikealla tiedolla on tärkeä myönteinen merkitys ihmisten elämälle, on tiedon levittäminen perusteltua. On itse asiassa hyvin ongelmallista jättää ihmiset tietämättömiksi heille tärkeistä asioista. Lapset pakotetaan kouluun oppimaan asioita, joita pidetään tiedollisesti  merkityksellisinä. Tämä tieto mielletään niin tärkeäksi lapselle, ettei hänelle anneta mahdollisuutta valita, haluaako hän oppia sitä vai ei. Niinpä opilliset ja tieteelliset uskomukset eivät eroa toisistaan sillä perusteella, että opillisten uskomusten levittäminen koetaan tärkeäksi kun taas tieteellisten ei. Tieteelliset uskomukset mielletään käytännössä vähintään yhtä tärkeiksi kuin opilliset uskomukset.    

4. Uskomusten tukena on jokin ryhmä tai instituutio.   
Tämän luonnehdinnan mukaan opillisten uskomusten tukena on instituutioita, jotka käyttävät vaikutusvaltaansa kyseisten uskomusten indoktrinoimiseksi, koska näiden instituutioiden valta-asema riippuu siitä, että niihin uskotaan. Ihmisten, jotka ovat sitoutuneet näihin instituutioihin, on oletettavasti vaikeaa tai mahdotonta suhtautua niihin objektiivisesti ja kriittisesti tai suhtautua rationaalisen avoimesti vaihtoehtoihin.
	
Tämä kriteeri ei kovinkaan hyvin erota opillisia uskomuksia tieteellisistä, koska tiede on vähintään yhtä institutionaalistunutta kuin esimerkiksi uskonto tai politiikka. Paljon on puhuttu tieteellisen paradigman sosiologisesta ulottuvuudesta. Vallitsevan tieteellisen paradigman hallitsemat instituutiot suhtautuvat usein torjuvasti näkemyksiin tai tutkimusohjelmiin, jotka kyseenalaistavat vallitsevia käsityksiä, metodologisia normeja ja maailmankatsomuksellisia taustaoletuksia.
	
Instituutiot eivät sinänsä ole pahasta. Ongelmallista tietysti on, jos instituutiot rajoittavat vapaan ja kriittisen ajattelun mahdollisuutta. Koska tällaisen vapaan ja kriittisen ajattelun rajoittamista tapahtuu myös tieteellisten instituutioiden piirissä, ei opillisia ja tieteellisiä uskomuksia voi erottaa toisistaan tällä perusteella.
== 
Uskomusten rakenteen selventäminen ==

McClellan ehdottaa lupaavaa tapaa sisältökri¬teerin muotoilemiseksi: ero indoktrinaation ja kasvatuksen välillä "edellyttää eroa oikean ajattelun kriteerien ja sisällöllisten uskomusten vä¬lillä, jotka ovat alistettuja näiden sääntöjen mukaiselle kri¬tiikille" (McClellan 1976: 139). Doktriinit eivät "selvästi ja siististi erota toisistaan sisällöllisiä uskomuksia ja näille uskomuk¬sille asetettavia toisen asteen kriteerejä" (McClellan 1976:140). "Doktriineja ei ole muotoiltu niin, että olisi mah¬dollista ensin erottaa tuon tyyppisten uskomusten totuuden kri¬teerit ja sitten soveltaa niitä kyseisen doktriinin uskomuk¬siin" (McClellan 1976: 140).
	
Näin ymmärrettynä sisältökriteeri ilmaisee, että in¬doktrinoitavat opetussisällöt eivät erota uskomusjärjestelmän oikeuttamisen rakennetta itse usko¬musjärjestelmän sisäl¬löstä. Indokt-rinaa¬tio jättää olennaiset erottelut tekemättä ja oppilaat ilman tarvittavia valmiuksia näiden erottelujen tekemiseksi. Oppilaat eivät opi itsenäisesti arvioimaan indoktrinoitavia uskomuksia, koska heille ei opeteta kyseisten uskomusten totuu¬den arvi¬oimiskriteereitä eikä heissä kehitetä arviointiin tarvittavia valmiuk¬sia. Tämä on kasvatukselli¬sesti epätarkoituk¬senmukais¬ta. 
	
Uskomusten oikeuttamisen rakenteen selventäminen ja syvällinen näkemys niiden sisällöllisestä rakenteesta edellyttävät uskomusten maailmankatsomuksellisten, moraalisten ja poliittisten kytkentöjen esiintuomista. Tämä merkitsee sitä, että sisältökriteeriä on mielekkäämpää soveltaa päinvas¬toin kuin sitä yleensä sovelletaan. Indoktrinoivaa on siis opetus, joka sivuuttaa opetettavan aineksen maailmankatsomukselliset, moraaliset ja poliittiset kytkennät. Silloin oppilailta viedään mahdollisuus arvioida opetettavaa ainesta maailmankatsomukselli¬sessa yhteydessä. Näin heitä estetään arvioimasta uskomusten oikeuttamisen rakennetta kokonaisvaltaisesti. 
	
Kapea-alainen opetus estää oppilaita myös kehittämästä niitä persoonallisuutensa ulottuvuuksia, jotka toteutuvat maailman¬katsomuksellisessa pohdinnassa. Oppilaat jätetään näin vaille tar¬vittavia valmiuksia oman persoonallisen arvomaailmansa kehittä¬miseksi. Ihminen joutuu pohtimaan omaa asemaansa maailmankaikkeudessa halu¬tessaan tietoisesti ja vastuunalaisesti tavoitella henkisiä arvoja. Peters argumentoi, että demokraattisen kasva¬tuksen tulisi laajentaa tietoisuutta ja avata erilaisia näkökul¬mia ja tapoja kokea ihmisen paikka luonnon ja historian järjes-telmissä.
{{lainaus|
Koska kasvatus vaatii tietoisuuden kehittämistä ja laa¬jentamista, tulisi yksilöitä demokraattisessa yh-teiskunnassa auttaa omaksumaan erilaisia näkökantoja inhimilliseen tilanteeseen siinä toivossa, että monet heistä kehittävät näkemyksiään ja intuitiotaan taval¬la, joka tulee heille koko ajan merkityksellisemmäk¬si ─ ─. Inhimillisinä olentoina heidän on tarpeellista poh¬tia ihmisen paikkaa luonnollisessa ja historiallisessa jär¬jestelmässä. (Peters 1970: 77)}}

Jos oppilaat jätetään vaille maailmankatsomu¬sten tarjoamia näkö¬kulmia, heidän käsityksen¬sä jäävä kapea-alai¬siksi ja heidän valmiutensa pohtia inhimil¬lisen olemassa¬olon perusta¬via kysy¬myksiä kehittymättömiksi.