Muokataan osiota sivusta Konstruktivistinen tietoteoria

== Yhteisön merkitys ==

Sosiaalisen konstruktionismin mukaan havainnot eivät tarjoa meille kosketusta tajunnan ulkopuoliseen todellisuuteen. Ne eivät anna tiedon perusaineksia, joista käsin voitaisiin rakentaa merkityksellinen ja luotettava kuvaus maailmasta. Havainnot ovat seurausta kulttuurissa omaksutuista puhetavoista ja tavoista käyttää kieltä. Näemme ja koemme asiat tietyllä tavalla, koska kulttuurissamme puhutaan asioista tietyllä tavalla. Tietty kuvaus maailmasta tai minuudesta ei pysy voimassa siksi, että se olisi objektiivisesti pätevä, vaan siksi että yhteisö jatkuvasti puhuu asioista tietyllä tavalla. Koska ihminen hahmottaa kaiken kielen avulla, hän on havainnoissaan, kannanotoissaan ja näkemyksissään sidoksissa yhteisön tapaan käyttää kieltä ja sen tapaan nähdä maailma.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Gergen, K. J. | Nimeke = Realities and Relationships. Soundings in Social Construction | Julkaisija = Cambridge, MA: Harvard University Press | Sivu = 207 | Vuosi = 1994}}</ref>

Koska Gergenin mukaan käsityksemme maailmassa vallitsevista asiaintiloista riippuu yhteisömme kielen meille tarjoamista ilmaisutavoista, ei ole mahdollista puhua "tosiasioista" tai "asioidentiloista" yleispätevässä merkityksessä. "Tosiasiat" ilmaisevat yhteisön tapaa puhua tietyistä asioista, eivät sitä, millainen maailma on. Siksi tosiasioita ei voida käyttää yleispätevinä perusteluina tietyn näkemyksen totuuden puolesta. Se, mitä tavallisesti pitäisimme ulkomaailmaa koskevana havaintona, on itse asiassa ilmausta siitä, miten olemme tottuneet käyttämään kielellisiä ilmaisuja.

Suurin ero von Glasersfeldin radikaaliin konstruktivismiin on siinä, että sosiaalisen konstruktionismin mukaan yksilö ei luo tiedollisia käsityksiään muista riippumattomana yksilönä, vaan hänen tiedolliset käsityksensä riippuvat yhteisöstä ja sille ominaisesta tavasta käyttää inhimillistä kieltä. Tämä kielellinen relativismi nousee yhdestä tavasta tulkita '''Ludwig Wittgenstein'''in (1889-1953) teoriaa kielipeleistä. Kieli perustuu yhteisöllisiin käytäntöihin tai elämänmuotoihin. Elämänmuotoa hallitsevat säännöt sulkevat sen ulkopuolisilta. Teon merkitys voidaan kuvata ja tulkita vain suhteessa tiettyyn elämänmuotoon. Käsitysten järkevyyden arvioimiseksi käytetyt kriteerit riippuvat kokonaan siitä kielipelistä tai elämänmuodosta, jossa nuo käsitykset syntyvät. Kun tähän yhdistetään näkemys, jonka mukaan eri ryhmien ja kulttuurien välillä on suuria käsitteellisiä eroavuuksia, on seurauksena tietoteoreettinen relativismi. Sen mukaan ei ole mahdollista arvioida tietyn kielipelin  tai elämänmuodon tuottamia käsityksiä tai uskomuksia jostakin toisesta kielipelistä tai elämänmuodosta käsin. Ei ole syytä olla edes kiinnostunut niistä näkökohdista, joilla perustellaan erilaisia käsityksiä ja kuvauksia, koska parhaimmiltakaan näyttävät perustelut eivät takaa objektiivista kuvausta todellisuudesta. Perustelujen vakuuttavuus on vain sitä, että joku on oppinut yhteisössä vallitsevat puhetavat ja retoriset taidot niin hyvin, että hän osaa vakuuttaa kuulijoitaan.

Gergen ei hylkää varman tiedon mahdollisuutta siksi, että ihmistajunta olisi erotettu sitä ympäröivästä todellisuudesta, kuten perinteisessä tietoteoriassa yleensä oletettiin. Hän ei tarkastele ihmistä ympäröivästä maailmasta erillisenä olentona eikä pohdi, miten ihminen voisi päästä kosketuksiin sen kanssa. Gergenin mielestä ihmistajunta on osa maailmaa eikä ihmistä ja hänen tietoaan voida tarkastella maailmasta erillisenä. Kaikki yritykset erottaa toisistaan tajunta ja maailma, henkinen ja aineellinen, kohtaavat ratkaisemattomia ongelmia: Onko mahdollista osoittaa muiden tajuisten olentojen olemassaolo? Pystyykö ihmismieli saamaan luotettavaa tietoa maailmasta? Sosiaalinen konstruktionismi ei anna etusijaa sen enempää ihmistajunnalle kuin maailmallekaan. Sen mielestä ei ole mahdollista tietää, millainen todellisuuden koostumus on. Konstruktionismi pyrkii kokonaan välttämään sellaisten väitteiden esittämisen, jotka määrittelisivät, millainen maailma on. Se välttää kokonaan ottamasta kantaa siihen, mitä on olemassa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Gergen, K. J. | Nimeke = Realities and Relationships. Soundings in Social Construction | Julkaisija = Cambridge, MA: Harvard University Press | Sivu = 72 | Vuosi = 1994}}</ref>

Sosiaalisen konstruktionismin mukaan on merkityksetöntä sanoa, että koulussa opetetut tiedot olisivat tosia tai oikeita, koska itse käsitteet tosi ja epätosi ovat pelkkiä kielellisiä luomuksia, joilla ei ole vastaavuutta todellisuudessa. Koulussa esitetään tietona vain kulttuurin sillä hetkellä tietona pitämiä käsityksiä. Jos opettajan sanotaan tietävän jotakin, se ei tarkoita, että hän pystyisi yleispätevästi perustelemaan jotakin käsitystä yleispätevillä järkisyillä tai todistusaineistolla. Se tarkoittaa pelkästään, että opettajalla on etuoikeutettu asema keskusteluyhteisössä. Asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että asiantuntijalle annetaan tietty sosiaalisesti arvostettu asema. Asiantuntija "tietää asian", kun hän puhuu tavalla, joka tekee muille mahdolliseksi kohdella häntä ikään kuin hän tietäisi asian. 

Gergen hylkää opettajan persoonaan sijoittuvan auktoriteetin. Opetuksessa tulee hylätä käsitys, että tieto on jonkun yksilön mielessä. Tästä käsityksestä seuraisi jyrkkä ero opettajan ja oppilaan välillä: opettajan ajatellaan tietävän ja oppilaan tarvitsevan opettajalla olevaa tietoa. Tietämätöntä oppilasta kohdellaan kuin hän olisi pelkkä ihmismieli, jota tulisi täyttää järkevällä sisällöllä. Gergenin mukaan sen enempää opettaja kuin oppilaskaan ei omista tietoa, vaan he ovat osallisia siitä osallistuessaan yhteisön viestintään. Opettajajohtoinen näkemys perustuu väärään käsitykseen, että opettajalla yksin on tietoa ja hän yksin pystyy määrittämään, kuinka oppilaiden tulisi omaksua sitä. Opetus tulisi järjestää niin, että oppilaat pääsevät osallisiksi monista erilaisista keskusteluista ja oppivat retorisia taitoja, jotka auttavat heitä esittämään näkemyksensä vakuuttavasti näissä keskusteluissa. Opetuksen tulisi olla yhteistoiminnallista ja opiskelijakeskeistä ja keskittyä käytännöllisiin asioihin ja ongelmiin.